Kalle Rouni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalle Fredrik Rouni, vuoteen 1925 Roos (7. maaliskuuta 1898 Pohjois-Pirkkala[1]21. lokakuuta 1962 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja.

Kalle Rounin vanhemmat olivat sähkömestari Kalle August Rouni ja Lyydia Maria Stenholm. Rouni tuli ylioppilaaksi 1919, suoritti Suomen Näyttämöopiston 1923 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1925. Hän teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Moskovaan. Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana Tampereella ja Porissa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi Turun Teatteriin.[1] Helsingin kansanteatterissa Rouni työskenteli ohjaaja-näyttelijänä 1936-1945 ja teki sitten omia kiertuieta, joskin vuonna 1949 hän oli vielä Radioteatterin ja Punaisen Myllyn näyttelijä[1]. Vuosina 1951–1952 Rouni oli mukana Aku Korhosen Luulosairas-kiertueella[2].

Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Hänen tunnetuin roolinsa oli August Ahlqvist kirjailija Aleksis Kiven elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ”Minä elän” (1946). Rounilla oli hieman suurempia rooleja elokuvissa Erehtyneet sydämet (1944), Lakeuksien lukko (1951) ja Rovaniemen markkinoilla (1951). Hän ohjasi itse yhden elokuvan, Martin Söderhjelmin kanssa tehdyn elokuvan Rakkautensa uhri (1945). Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt Se alkoi omenasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 634. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. a b Kalle Rouni kuollut. Helsingin Sanomat, 24.10.1962, s. 19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]