Pohjois-Pirkkala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkkalan kunnan jako vuonna 1922 Pyhäjärveä pitkin. Etelä-Pirkkala punaisella, Pohjois-Pirkkala sinisellä, sekä siitä Tampereeseen 1937 liitetty alue vaaleanpunaisella. Sininen alue oli vuosina 1938–1973 Nokian kauppalan alue, kunnes síihen liitettiin Suoniemen kunta.

Pohjois-Pirkkala oli maalaiskunta, joka muodostui, kun Pirkkalan pitäjä jaettiin Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaan 1. tammikuuta 1922. Seurakunta oli jakautunut kahtia jo 1921. Pohjois-Pirkkala käsitti pitäjää halkoneen Pyhäjärven pohjoispuoliset alueet, kuten Nokian, Siuron ja Pispalan taajamat. Pohjois-Pirkkala oli kuitenkin olemassa vain 15 vuotta, sillä 1. tammikuuta 1937 Tampereen esikaupunkialueena kehittynyt Pispala ympäristöineen liitettiin Tampereen kaupunkiin ja loppuosa Pohjois-Pirkkalasta muodosti kauppalan, joka otti seuraavana vuonna nimekseen Nokia. Etelä-Pirkkalan nimi lyheni samaan aikaan 1938 Pirkkalaksi.

Pohjois-Pirkkalan hajotessa 1936 se oli Hämeen läänin toiseksi suurin kunta (vain Tampere edellään). Kunnassa oli yhteensä 22 000 asukasta, joista 13 000 liitettiin Tampereeseen.

Pohjois-Pirkkalan huomattavimpia maatiloja olivat Haapaniemen, Maatialan, Nokian, Pitkäniemen ja Viikin kartanot. Maatialan kartanossa aloitti vuonna 1918 toimintansa evankelinen kansanopisto, joka kuitenkin siirtyi Karkkuun jo vuonna 1922.

Henkikirjakylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaniemi, Haavisto, Hauroinen, Hyhky, Jyränmaa, Kankaantaka, Kassila, Keho, Kennola, Kohmala, Korvola, Lauttala, Lukkila, Maatiala, Memmola, Nokia, Penttilä, Pispala, Pitkäniemi, Rahola, Taipale, Taivalkunta (Tyhjäperä), Tyrkkölä, Vihola, Viiki, Villilä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.