Teijo Joutsela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teijo Reino Joutsela (29. elokuuta 1912 Helsinki15. syyskuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen laulaja, viulisti ja näyttelijä, joka muistetaan Kipparikvartetin jäsenenä ja Humppa-Veikkojen laulusolistina.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joutsela aloitti viulistina 1920-luvun lopulla helsinkiläisravintoloissa ja soitti 1930-luvun alkupuoliskon Amarillo-orkesterissa, jonka kanssa hän myös teki ensimmäisen laululevytyksensä, Helena-valssin vuonna 1932. Levytyksissä seurasi kymmenen vuoden tauko ja nämäkin levyt jäivät jostain syystä julkaisematta. Samalla vuosikymmenellä Joutsela oli käytetty viulisti mm. elokuvateattereissa mykkäelokuva-aikaan. Muusikontyönsä ohessa hän opiskeli Helsingin konservatoriossa viulunsoittoa, laulua ja musiikin teoriaa. Suunnitelmat klassisen viulistin urasta kuitenkin kariutuivat, kun Joutsela mursi vasemman käden etusormensa laivaston kertausharjoituksissa 1938.

Sota-aikana Joutsela oli mukana viihdytyskiertueilla ja alkoi 1940-luvun puolella keskittyä enemmän laulamiseen ja näyttelemiseen. Vuosikymmenen alkupuolella hän kävi SF:n filmikoulun luokkatovereinaan mm. Kyllikki Forssell ja Esko Vettenranta. Joutsela esiintyi useissa elokuvissa ja Punaisen myllyn revyissä. Elokuvarooleja Joutselalle kertyi mainos- ja dokumenttielokuvat mukaan lukien kaikkiaan parisenkymmentä, joista valtaosassa hän oli yhtenä Kipparikvartetin tai Humppaveikkojen jäsenenä. Varsinaisia näyttelijärooleja oli vain muutama, mm. elokuvien Kipparikvartetti Teukka Ankkanen, Nuoria ihmisiä Böna ja Einari Ketolan tähdittämän korpraali Möttönen -hupailun Niin se on poijjaat laulava sotamies. Vuosina 195051 Joutsela oli kiinnitettynä Radioteatteriin, ja lisäksi hän esiintyi Reino Helismaan radiohupailuissa 1960-luvun alkuun saakka. Hän myös piti kohtalaisesti menestyneen klassisen laulun konsertin 1947.

Kipparikvartetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Joutsela, Kauko Käyhkö ja Auvo Nuotio palkattiin päähenkilöiden lauluääniksi SF:n musikaalielokuvaan Kaunis Veera. Nämä kolme "haamulaulajaa" ja elokuvassa omalla äänellään näytellyt ja laulanut Olavi Virta perustivat samana vuonna Kipparikvartetin. Kvartetti oli Suomen suosituin lauluyhtye koko 1950-luvun, ja se esiintyi muutamin henkilövaihdoksin 1970-luvun lopulle saakka. Kvartetin ensimmäisenä bassona laulanut Teijo Joutsela oli mukana sen jokaisessa esiintymisessä ja levytyksessä. Yksi Kipparikvartetin tunnusmerkeistä oli humoristisena efektinä käytetty matala ja möreä "Kippari-Kallen" ääni ("skimbadabadajumbabbaa"), jonka takana oli Joutsela.

Humppa-Veikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla, Kipparikvartetin toiminnan vähentyessä, Joutsela loi soolouran Humppa-Veikkojen laulajana ja viulistina. Kankkulan kaivolla -radiohupailun studio-orkesterina aloittaneet vanhoja 1920- ja 1930-lukujen iskelmiä soittaneet Humppa-Veikot tekivät ensimmäiset levytyksensä 1958 ja aloittivat Suomen kevyessä musiikissa vuosikymmeniä kestäneen humppavillityksen. Joutselan totinen ja miehekäs, hieman oopperalaulajamainen laulutyyli toimi kontrastina Humppa-Veikkojen hilpeälle soitolle. Yksi Humppa-Veikkojen ja Joutselan "unohtumattomampia" levytyksiä oli Beatlesin She Loves Youn suomenkielinen versio Hän sinun on vuodelta 1965. Laulussa oli tahatonta huvittavuutta sen vuoksi, että "jee jee"n laulaminen ei tuntunut luonnistuvan Joutselalta lainkaan.

Vaatevalmistamo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijo Joutsela levytti viimeisen soololevynsä 1979 ja lopetti esiintymisen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, omien sanojensa mukaan siksi, ettei kukaan pääsisi sanomaan "eikö tuokaan osaa lopettaa ajoissa". Laulu-uransa tuotoilla hän oli jo 1950-luvulla ostanut Helsingistä pienen vaatevalmistamon, joka kasvoi hänen poikansa Tauno Joutselan johdolla huomattavaksi yritykseksi, ensin nimellä Joutsela & Kumpp. ja sitten Joutsela-Muoti Oy.

Teijo Joutsela vietti viimeiset vuotensa Kannelkodissa Helsingin Kannelmäessä, jossa hän humoristina ja vilkkaana seurustelijana viihdytti monia kanssaveljiään ja -sisariaan.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tony Latva ja Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, s. 145–146. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]