Asidoosi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Asidoosi (lat. acidosis) tarkoittaa elimistön liiallista happamoitumista, jolloin vereen kertyy liikaa happamia aineenvaihduntatuotteita tai elimistöstä poistuu liikaa emäksisiä ainesosia. Elimistön happoemästasapainon säätely on osa homeostaasia, jossa veren happamuus pyritään pitämään lähellä neutraalia tasoa. Happo-emästasapainon tärkeimpiä säätelijäelimiä ovat veri, munuaiset, maksa ja keuhkot. Liika happamuus voi olla lähtökohdaltaan metabolista tai respiratorista.

Metabolinen eli aineenvaihdunnallinen asidoosi kehittyy esimerkiksi verenkierron heikentyessä, kun kudosten happamia aineenvaihduntatuotteita kertyy. Esimerkiksi vaikeassa ripulissa ja vuotosokissa kysymyksessä on kiertävän veritilavuuden vajaus ja elektrolyyttien menetys verenkierrosta. Myös useiden myrkkyjen kuten alkoholien aineenvaihdunta johtaa happamoitumiseen. Suolitukos vapauttaa verenkiertoon suolen sisältä sekä happamia että myrkyllisiä aineita, jotka johtavat happamoitumiseen. Diabetes muuttaa energia-aineenvaihduntaa, ja rasvahappojen pilkkomisesta seuraa ketoosi ja happamoituminen eli diabeettinen ketoasidoosi. Munuaisten vajaatoiminta tai munuaistubulusten sairaus johtavat happamoitumiseen. Maitohappoasidoosi on harvinainen laktaatin kertymistila jossa vetyionit happamoittavat kudosta, joka on muistettava lähinnä diabeetikon asidoosin mahdollisena syynä, jos lääkityksessä on metformiini.[1]

Respiratorinen asidoosi kehittyy, jos hengitystoiminta keskeytyy tai on riittämätöntä hapen kulutukseen nähden esimerkiksi rasituksessa ja kudokset joutuva siirtymään anaerobiseen (hapettomaan) energiantuotantoon. Pitkäaikainen keuhkotuuletuksen vajaus johtaa lopulta respiratoriseen asidoosiin esimerkiksi keuhkoahtaumataudissa tai keuhkojen toimintaa halvauttavissa sairauksissa.

Elimistön happo-emästasapainon tila arvioidaan verikaasuanalyysilla.

Asidoosin paras hoito on sen syyhyn kohdistuva hoito. Lisäksi tilannetta voidaan korjata antamalla suonensisäisesti esimerkiksi natriumbikarbonaattia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nienstedt, Walter, et al: Ihmisen fysiologia ja anatomia. Helsinki WSOY, 2004. ISBN 951-0-29611-2.
  • Ilkka Vauhkonen, Peter Holmström: Sisätaudit. Helsinki WSOY, 2005. ISBN 951-0-27135-7.

Lisätietoa muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]