Fisteli
Fisteli on epänormaali yhteys kahden onton tilan (teknisesti kahden epiteelipinnan), kuten verisuonen, suolen tai muiden onttojen elinten, välillä. Fisteleitä voi kehittyä kehon eri osissa. Fistelit johtuvat usein vammasta tai leikkauksesta, mutta ne voivat myös johtua infektiosta tai tulehduksesta.[1] Fistelit ovat yleensä sairaus, mutta niitä voidaan myös luoda kirurgisesti hoidollisista syistä.
Kasvitieteessä termiä käytetään viittaamaan lajeihin, jotka erottuvat ontto- tai putkimaisista rakenteista. Esimerkiksi Monarda fistulosalla on putkimaiset kukat; [2] Eutrochium fistulosumilla on putkimainen varsi; Allium fistulosumissa on ontot tai putkimaiset lehdet ja acacia seyal ssp. fistula on alalaji, jolla on ontot piikit.
Crohnin taudin perianaalifisteleistä voidaan joskus puhua lyhyemmin vain fisteleinä.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fisteleitä voi esiintyä kehon eri osissa. Niitä voi muodostua esimerkiksi seuraavien elinten välille:[1]
- Valtimo ja laskimo
- Sappitiet ja ihon pinta (sappirakon leikkauksen komplikaationa)
- Kohdunkaula ja emätin
- Niska ja kurkku
- Kallon ja poskiontelon sisäinen tila
- Suolisto ja emätin
- Paksu- tai peräsuoli ja perianaalialueen iho (perianaalifisteli)
- Vatsa ja ihon pinta
- Kohtu ja vatsaontelo
- Keuhkovaltimo ja laskimot
- Napa ja suoli
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaisia fistelien syitä ovat:
| Kategoria | Kuvaus |
|---|---|
| Sairaudet | Tulehduksellinen suolistosairaus, useammin Crohnin tauti kuin haavainen koliitti, on johtava syy anorektaalisiin, enteroenteraalisiin ja enterokutaanisiin fisteleihin.[1] Henkilölle, jolla on vaikea vaiheen 3 hidradenitis suppurativa, voi myös kehittyä fisteleitä. |
| Lääketieteelliset hoidot | Sappirakon leikkauksen komplikaatiot voivat johtaa sappitiefisteliin. Sädehoito voi johtaa vesikovaginaaliseen fisteliin. Fisteli voidaan myös luoda tarkoituksella, kuten jäljempänä kuvataan terapeuttisessa käytössä. |
| Trauma | Pään trauma voi johtaa perilymfafisteliin, kun taas muihin kehon osiin kohdistuva trauma voi aiheuttaa arteriovenoosisen fistelin. Vaikea synnytys voi johtaa vesikovaginaalisiin ja rektovaginaalisiin fisteleihin. Synnytystieavanne kehittyy, kun emättimen ja virtsarakon (ja/tai peräsuolen) verenkierto katkeaa pitkittyneen, vaikean synnytyksen aikana. Kudokset kuolevat ja muodostuu reikä, jonka läpi virtsa ja/tai uloste voivat siirtyä hallitsemattomasti. Vesikovaginaaliset ja rektovaginaaliset fistelit voivat johtua myös raiskauksista, etenkin joukkoraiskauksista ja raiskauksista vierasesineillä, mistä on osoituksena epätavallisen suuri fisteleistä kärsivien naisten lukumäärä konfliktialueilla.[3][4] |
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Fistelin hoito vaihtelee fistelin syystä ja laajuudesta riippuen, mutta siihen sisältyy usein kirurginen toimenpide yhdistettynä antibioottihoitoon.
Tyypillisesti ensimmäinen vaihe fistelin hoidossa on lääkärin suorittama tutkimus, jonka avulla määritetään fistelin kulkureitti.
Fistelin kuivumisen ja paranemisen varmistamiseksi vaaditaan usein leikkausta (jotta mätä pääsee valumaan ulos muodostamatta paisetta). Eri kirurgisia toimenpiteitä käytetään yleisesti. Yleisiä toimenpiteitä ovat mm. fistulotomia, seton-lankojen asettaminen (lanka, joka kulkee fistelin läpi ja pitää sen avoimena eritteiden valumisen tehostamiseksi), tai liukuläppäleikkaus (jossa suolen sisäpinnan tervettä kudosta siirretään peittämään fistelin sisäaukko, jotta fistelikanavaan ei pääsisi ulostetta). Hoitoon voi sisältyä myös fistelin täyttö fibriiniliimalla. Myös kollageenista valmistetun fistelitulpan käyttöä fistelin sisäaukon sulkemiseksi on kokeiltu viime vuosina, vaihtelevalla menestyksellä. Perianaalifistelien leikkaukset ovat usein vaativia ja riskinä niissä on ulosteenpidätyskyvyttömyyden kehittyminen. Lisäksi fistelin uusiutumisriski leikkaushoidon jälkeen on suuri.
Fistelin kirurgista hoitoa ei ole järkevää aloittaa ilman diagnoosia tai mahdollisen perussairauden hallintaa. Esimerkiksi Crohnin taudin fistelien kirurginen hoito voi aluksi olla tehokasta, mutta jos itse Crohnin tautia ei hoideta, fistelin uusiutumisaste on erittäin korkea (selvästi yli 50 %).
Terapeuttinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dialyysihoitoa tarvitseville munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville potilaille voidaan luoda tarkoituksella leikkauksen avulla ns. ciminofisteli, jotta veri voidaan helpommin poistaa hemodialyysissä.
Maksan porttilaskimon hypertension hoitamiseksi voidaan radikaalina hoitona tehdä fisteli, joka yhdistää maksan porttilaskimon ja alaonttolaskimon. Tämä suojaa portaalin laskimojärjestelmää korkealta paineelta.
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latinankielinen sana fistula (monikossa fistulae) tarkoittaa putkea.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Fistula: MedlinePlus Medical Encyclopedia medlineplus.gov. Viitattu 8.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Identification of Monarda fistulosa (Arkistoitu – Internet Archive) subpage of Discover Life (Arkistoitu – Internet Archive), 2014.
- ↑ Traumatic Fistula – Fistula Care Plus fistulacare.org. Viitattu 8.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Rod Nordl, On 11/12/06 at 7:00 PM EST: Congo: More Vicious Than Rape Newsweek. 12.11.2006. Viitattu 8.8.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fisteli Wikimedia Commonsissa
