Hypoglykemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hypoglykemia on lääketieteellinen termi matalalle verensokerille.[1] Oireita ilmenee yleensä, kun verensokeritaso on alle 3,9 millimoolia glukoosia per litra verta.[2] Oireita ovat muun muassa heikkous, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, tärinä, nälkä, ahdistus, kärsimättömyys, huimaus tai aggressiivisuus. Pahimmillaan matala verensokeri johtaa hoitamattomana tajuttomuuden kautta kuolemaan.[3]

Hypoglykeemisen henkilön tulisi heti nauttia hiilihydraattipitoista ravintoa veren glukoosipitoisuuden nostamiseksi. Jos henkilö on jo tajuton, ensiapuna voi sivellä suun limakalvoille esimerkiksi hunajaa tai sokeria. Ihmisillä on hyvin yksilöllisiä tapoja reagoida matalaan verensokeriin, ja siksi onkin tärkeää, että jokainen tunnistaa omat oireensa.[4]

Länsimaissa hypoglykemia on yleisin diabeetikoilla, joilla se johtuu yleensä liian suurista tai väärin ajoitetuista insuliinipistoksista.[5]

Oireet ja patofysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoglykemialla ei ole mitään tarkkaa verensokeriarvoa rajana, mutta aikuisilla lievänä itsehoidettavana hypoglykemiana voidaan pitää alle 3,9 mM (70 mg/dl) pitoisuuksia, keskivakavana alle 3 mM (55 mg/dl) pitoisuuksia ja vakavana alle 2,2 mM (40 mg/dl) pitoisuuksia. Vakavaa hypoglykemiaa poteva ei enää pysty hoitamaan tilaansa ilman apua.[2]

Tahdosta riippumaton hermosto reagoi hypoglykemiaan pyrkien adrenoreseptorivälitteisesti laukaisemansa stressitilan kautta kohottamaan verensokeria. Varhaisia stressitilan aikaansaamia oireita voivat olla kalpeus, hikoilu, nälkä, vapina, päänsärky, pistelevät tuntemukset, ahdistus, ärtymys ja huonovointisuus. Joitakin näitä adrenergisia oireita ilmenee jo lievässä hypoglykemiassa.[2]

Hermosolut tarvitsevat jatkuvasti verensokeria (tai ketoaineita),[5] jonka vuoksi pidentynyt tai vakavampi puutos heikentää aivojen toimintaa aiheuttaen aluksi muun muassa sekavuutta, huimausta, puheen sammallusta, heikkoutta ja väsymystä. Näitä neuroglykopeenisiä oireita ilmenee adrenergisten oireiden ohella keskivakavassa hypoglykemiassa. Vakava hypoglykemia voi aiheuttaa muun muassa tajuttomuuden, epileptisiä kohtauksia ja kuoleman.[2]

Kehon hormonivaste hypoglykeemisiin kohtauksiin alentuu kohtausten toistuessa usein. Tätä ilmenee eritoten diabeteksen insuliinihoitojen yhteydessä. Hypoglykemian adrenergiset oireet siten lievenevät, jolloin henkilön kyky havaita hypoglykemia heikkenee ja oireet voivat normaalia vaivihkaisemmin muuttua henkeä uhkaaviksi.[2]

Vakava hypoglykemia voi tappaa hermosoluja ja siten aivovaurioiden kautta pysyvästi heikentää esimerkiksi muistia tai ajattelutoimintaa. Sen sijaan toistuvat lievät tai keskivakavatkin hypoglykeemiset kohtaukset eivät tiettävästi vaurioita hermostoa pitkälläkään aikavälillä.[5]

Diabeetikoilla hypoglykeemiset kohtaukset voivat lisätä riskiä kuolla sepelvaltimotaudin tapaisiin sydän- ja verisuonitautien komplikaatioihin. Kuolleisuus johtuu ehkä hypoglykemian laukaisemasta adrenergisesta stressitilasta. Tämä lisää sydämen toimintaa, verenpainetta ja muutenkin verenkiertoelimistön rasitusta aiheuttaen siten esimerkiksi sydäninfarktin.[2]

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeetikoilla yleisiä hypoglykemian syitä ovat insuliinin pistäminen lihakseen ja liian suuret tai huonosti ajoitetut insuliiniannokset. Muita tilaa aiheuttavia diabeteslääkkeitä ovat insuliinin tuottoa lisäävät sulfonyyliureat, kuten glibenklamidi, ja glinidit, kuten repaglinidi.[2]

Erilaiset maksan- tai munuaisten toimintaa heikentävät tilat altistavat myös hypoglykemialle ne, jotka käyttävät diabeteslääkkeitä tai muita verensokeritasoihin vaikuttavia lääkkeitä, kuten kiniiniä.[6][7] Maksa nimittäin käsittelee useat lääkkeet toimimattomiksi[8] ja osa lääkkeistä poistuu sellaisenaan munuaisten kautta virtsaan. Siksi näiden elinten vajaatoiminta aiheuttaa lääkkeiden kertymistä kehoon näiden vaikutusta voimistaen.[9]

Edellä mainittujen lisäksi myös monet muut tekijät voivat itsessään aiheuttaa hypoglykemian tai pahentaa tilaa muiden riskitekijöiden läsnä ollessa. Joitakin näistä pää- tai osatekijöistä ovat

  • nälkiintyminen – tässä tilassa keho saa liian vähän ravintoaineita, jotta se voisi ylläpitää sisäistä verensokerin tuottoa eli glukoneogeneesiä. Yksittäisenä hypoglykemian aiheuttajana nälkiintyminen on vakavaa tai pitkittynyttä, kuten se voi olla vaikkapa anoreksiassa.[6]
  • syömisen aiheuttama reaktiivinen hypoglykemia – tässä tilassa keho tuottaa liikaa insuliinia reagoidessaan ruuan kohottamaan verensokeriin.[10]
  • alkoholin juonti – etanoli vähentää glukoneogeneesiä maksassa ja muiden tekijöiden kanssa (mutta harvoin yksin) voi aiheuttaa hypoglykemian. Krooninen käyttö (alkoholismi) myös pienentää maksan verensokerin ylläpitoon osallistuvia glykogeenivarantoja.[11]
  • liikunta – tämä lisää verensokerin kulutusta siten mahdollisesti ehdyttäen glykogeenivarannot herkillä henkilöillä, kuten diabeetikoilla. Hypoglykemia voi ilmetä myös liikunnan jälkeen, sillä liikunta saa aikaan verensokerin kulutusta lisäävän adrenergisen stressitilan, jonka vaikutus jatkuu liikunnan päätyttyäkin noin 1–2 tuntia.[12]
  • hormonitoiminnan häiriöt – kilpirauhasen vajaatoiminta, aivolisäkkeen vajaatoiminta, adrenergisen järjestelmän vajaatoiminta (hypoadrenalismi),[2] kuten Addisonin tauti.[13]
  • verensokeritasoon vaikuttavat kasvaimet, kuten harvinainen insuliinin ylituottoa aiheuttava insulinooma.[6]
  • synnynnäiset aineenvaihduntasairaudet, joita ovat muun muassa harvinainen synnynnäinen hyperinsulinismi (insuliinin ylituotto) ja jotkin glykogeenin pilkkomiseen tai varastointiin liittyvät entsyymipuutokset.[14]

Hoito ja ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoglykemian ensihoitoon kuuluu verensokeritason välitön normalisointi.

Tajuissaan olevalle voi antaa 10–20 grammaa nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Hyviä vaihtoehtoja ovat muun muassa 1 ruokalusikallinen hunajaa, 1–2 desilitraa tuoremehua,[15] 8 veteen liuotettua sokeripalaa tai hedelmä. Leipäkin käy, jos muuta ei ole saatavilla.[1]

Jos henkilö on tajuissaan, mutta ei suostu syömään, annetaan 1 milligrammaa (mg) glukagonia pistoksena lihakseen tai ihon alle vaikkapa reiteen tai olkavarteen – pistos voidaan antaa myös vaatteen läpi. Alle 25 kg:n painoiselle lapselle annetaan 0,5 mg glukagonia.[15]

Jos potilas ei ole tajuissaan, suun kautta ei tule antaa mitään tukehtumisvaaran vuoksi.[1] Tällöin annetaan 200 millilitraa 10 prosentin glukoosiliuosta (20 grammaa glukoosia) nopeana tiputuksena suonensisäisesti. Tämä toistetaan kunnes verensokeritaso on 4 mM. Mikäli suoniyhteyttä ei saada avattua tai paikalla ei ole ammattilaisia, jotka sen voisivat tehdä, annetaan glukagonipistos kuten edellä.[15]

Hypoglykemian toistumisen estäminen riippuu sen syistä. Verensokerin tasapainon suuria vaihteluita pitäisi pyrkiä välttämään ja syödä normaalia terveellistä ruokaa sopivin ja tasaisin väliajoin.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoglykemia voidaan todeta oireiden, potilaan sairashistorian ja verensokeriarvon (alle 3,9 mM) perusteella. Ilman verensokerimittausta tilan toteaminen pelkkien oireiden perusteella voi olla vaikeaa.

Kotimittauksessa käytetyt verensokerimittarit eivät välttämättä havaitse hypoglykemiaa tehokkaasti.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Alhainen verensokeri (hypoglykemia) diabetesta sairastavalla Duodecim. Arkistoitu 12.9.2017. Viitattu 2.9.2018.
  2. ↑ a b c d e f g h S Kalra, JJ Mukherjee, S Venkataraman, G Bantwal, S Shaikh, B Saboo: Hypoglycemia: The neglected complication. Indian Journal of Endocrinology and Metabolism, 2013, 17. vsk, nro 5, s. 819–834. PubMed:24083163. doi:10.4103/2230-8210.117219. ISSN 2230-8210. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Nor­ri, Sir­pa: Tunnista verensokerin lasku Potilaan Lääkärilehti. 28.9.2014. Viitattu 3.9.2018.
  4. ↑ Manneri, Tuija: Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää hypoglykemiasta Diabeteslehti. 30.1.2015. Viitattu 3.9.2018.
  5. ↑ a b c EC McNay, VE Cotero: Mini-review: Impact of recurrent hypoglycemia on cognitive and brain function. Physiology & behavior, 2010, 100. vsk, nro 3, s. 234–238. PubMed:20096711. doi:10.1016/j.physbeh.2010.01.004. ISSN 0031-9384. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b c Hypoglycemia - Symptoms and causes Mayo Clinic. Arkistoitu 12.8.2018. Viitattu 2.9.2018.
  7. ↑ RG Jones, HM Sue-Ling, C Kear, PG Wiles, P Quirke: Severe symptomatic hypoglycaemia due to quinine therapy. Journal of the Royal Society of Medicine, 1986, 79. vsk, nro 7, s. 426–428. PubMed:3746804. ISSN 0141-0768. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ D García-Compeán et al.: The treatment of diabetes mellitus of patients with chronic liver disease. Annals of Hepatology, 2015, 14. vsk, nro 6, s. 780–788. PubMed:26436350. doi:10.5604/16652681.1171746. ISSN 1665-2681. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ M Alsahli, JE Gerich: Hypoglycemia in patients with diabetes and renal disease. Journal of Clinical Medicine, 2015, 4. vsk, nro 5, s. 948–964. PubMed:26239457. doi:10.3390/jcm4050948. ISSN 2077-0383. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ K Stuart et al.: Postprandial reactive hypoglycaemia: varying presentation patterns on extended glucose tolerance tests and possible therapeutic approaches. Case Reports in Medicine, 2013. PubMed:23424590. doi:10.1155/2013/273957. ISSN 1687-9627. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ JL Steiner, KT Crowell, CH Lang: Impact of alcohol on glycemic control and insulin action. Biomolecules, 2015, 5. vsk, nro 4, s. 2223–2246. PubMed:26426068. doi:10.3390/biom5042223. ISSN 2218-273X. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ SR Colberg et al.: Exercise and type 2 diabetes. Diabetes Care, 2010, 33. vsk, nro 12, s. e147–e167. PubMed:21115758. doi:10.2337/dc10-9990. ISSN 0149-5992. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ G Meyer, A Hackemann, J Reusch, K Badenhoop: Nocturnal hypoglycemia identified by a continuous glucose monitoring system in patients with Primary Adrenal Insufficiency (Addison's Disease). Diabetes Technology & Therapeutics, 2012, 14. vsk, nro 5, s. 386–388. PubMed:22242902. doi:10.1089/dia.2011.0158. ISSN 1520-9156. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ DD De Leon, CA Stanley: Congenital hypoglycemia disorders: new aspects of etiology, diagnosis, treatment and outcomes. Pediatric diabetes, 2017, 18. vsk, nro 1, s. 3–9. PubMed:27753189. doi:10.1111/pedi.12453. ISSN 1399-543X. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ a b c Äkillisen hypoglykemian hoito insuliinihoitoisella diabeetikolla kaypahoito.fi. Arkistoitu 3.7.2017. Viitattu 2.9.2018.
  16. ↑ L Ekhlaspour et al.: Comparative accuracy of 17 point-of-care glucose meters. Journal of Diabetes Science and Technology, 2016, 11. vsk, nro 3, s. 558–566. PubMed:27697848. doi:10.1177/1932296816672237. ISSN 1932-2968. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hypoglykemia&oldid=21428536”