Oopiumi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oopiumia

Oopiumi (< kreikk. opos, 'mehu'[1]) on oopiumiunikon kuivattua lateksia, jota käytetään päihteenä. Oopium luokitellaan useimmissa maissa huumausaineeksi. Oopiumista voidaan valmistaa useita lääkkeitä, joista käytetään termiä opiaatit. Niitä ovat muiden muassa heroiini, kodeiini ja morfiini. Oopiumi sisältää myös muita alkaloideja, kuten tebaiinia, papaveriinia ja noskapiinia. Oopiumia käytetään sellaisenaan huumausaineena imemällä siitä kuumennettaessa nousevaa höyryä erityisesti oopiumiunikon viljelyalueilla sekä historiallisesti 1500-luvulta alkaen laudanumina eli alkoholia ja oopiumia sisältävänä liuoksena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen oopiumiluola 1900-luvun alussa, Le Petit Journal -lehden kansikuva 1903.

Oopiumiunikko on mahdollisesti peräisin Lähi-idästä, mistä sen käyttö on levinnyt itään ja länteen. Varhaisimmat merkit oopiumiunikoiden kasvatuksesta ja oopiumin valmistuksesta tunnetaan 7 000 vuoden takaa sumerilaisten savitauluista. Oopiumi mainitaan myös myöhemmissä assyrialaisten lääkintäaiheisissa tauluissa. Myös Euroopasta on samoilta ajoilta löydetty joitain viitteitä oopiumiunikon viljelystä, joskaan siitä ei välttämättä valmistettu oopiumia. Muinaiset egyptiläiset käyttivät oopiumia jo vuoden 2000 eaa. tienoilla lasten rauhoittamiseen ja hammassärkyyn. Roomalaisten kirjoittajien mukaan egyptiläiset käyttivät oopiumia melko laajalti viinin kanssa. Antiikin Kreikassa oopiumi oli suosittua etenkin sotilaskäytössä, ja se mainitaan esimerkiksi Homeroksen Iliasissa ja Odysseuksessa. Etenkin lääkäri Galenos suositteli oopiumin käyttöä innokkaasti ja vaikutti sen suosion kasvuun Rooman valtakunnassa. Muslimilääkäreistä esimerkiksi Avicenna (k. 1037) suositteli oopiumia etenkin ripulin ja silmien hoitoon, ja hänen väitetään itsekin kuolleen sen käyttöön. Itään oopiumi levisi arabikauppiaiden mukana 800-luvulla. Koska Koraani kieltää alkoholin, oopiumista tuli muslimimaailmassa melko suosittu päihde.[2]

Renessanssin jälkeen oopiumista tuli niin lääkärien kuin kirjailijoidenkin suosittelemaa. Sitä käytettiin etenkin yskän ja ripulin hoidossa, ja kirjailijat arvostivat sen kykyä ”herättää ajatuksia”. Oopiumin ja alkoholin sekoituksesta laudanumista tuli suosittua 1600-luvulla punataudin hoidossa. Tunnetuimpia oopiumikirjailijoita olivat esimerkiksi Samuel Taylor Coleridge (1772–1834) ja Thomas de Quincey (1785–1859).[2]

1800-luvulla Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut tyytyväinen Kiinan kanssa syntyneeseen kauppataseeseen, jota korjatakseen se (tai Englannin Itä-Intian kauppakomppania sen puolesta) vei suuria määriä oopiumia Kiinaan. Oopiuminpoltosta syntyi suuri ongelma Etelä-Kiinassa, minkä vuoksi Kiinan hallitus (Qing-dynastia) pyrki rajoittamaan oopiumikauppaa. Asiasta syttyi Britannian ja Kiinan välillä kaksi sotaa, ensimmäinen (1839−1842) ja toinen oopiumisota (1856–1860). Eräs sotien tarkoituksista ja saavutetuista päämääristä oli oopiumikaupan salliminen Kiinassa.[3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maitiaisnestettä unikon kodasta.

Suurin oopiumintuottajamaa on Afganistan, joka tuottaa 90 % maailman laittoman huumekaupan oopiumista (2014).[4] Toiseksi eniten oopiumia tuotetaan Myanmarissa.[5][6]

Oopiumiunikon sato korjataan muutama päivä terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia vaakasuuntaisia viiltoja, mikä saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan. Kun neste on osittain kuivunut, se kaavitaan talteen, kuivataan ja pakataan.[7][8] Yhdestä kodasta voidaan elinkaarensa aikana kerätä jopa 30 grammaa oopiumia. Hehtaarin pellosta voidaan saada 7–12 kg raakaoopiumia.[2]

Oopiumi sisältää unikkolajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kahtakymmentäviittä eri alkaloidia, joista 4–21 % on morfiinia, 4–8 % noskapiinia, 0,8–2,5 % kodeiinia, 0,5–2,5 % papaveriinia ja 0,5–2 % tebaiinia.[9][10]

Maitiaisneste muutetaan raakaoopiumiksi keittämällä sitä kiehuvassa vedessä jolloin alkaloidit liukenevat ja suodattamalla saatu neste suodattimen läpi. Saatua nestettä kiehutetaan hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki vesi haihtuu ja jäljelle on jäänyt vain raakaoopiumi. Se on valmista poltettavaa oopiumia.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akhamies polttaa oopiumipiippua.

Oopiumia käytetään polttamalla, joka oikeammin on oopiumin höyrystämistä ja siitä nousevien höyryjen imemistä keuhkoihin. Oopiumunikosta voidaan myös uuttaa vaikuttavia aineita. Kuumalla vedellä uuttamalla syntyy unikkoteetä ja alkoholilla uuttamalla laudanumia.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumin polttaminen aiheuttaa kolme tai neljä tuntia kestävän vaikutuksen, johon kuuluu euforia, uneliaisuus, rentoutuminen, kipujen lievittyminen, jännityksen lievittyminen sekä valppauden ja koordinaation heikentyminen. Pitkäaikainen käyttö tai suurten annosten ottaminen voi johtaa toleranssiin, jolloin vaikutukset eivät enää tunnu yhtä voimakkaina kuin alussa.[11][12] Oopiumin jatkuva käyttö aiheuttaa myös voimakkaan riippuvuuden.

Käytön haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumin polttaminen voi vahingoittaa keuhkoja ja pitkäaikainen käyttö muitakin sisäelimiä. Suuren annoksen ottaminen yhdellä kertaa voi aiheuttaa hallusinaatioita, vainoharhaisuutta ja ahdistusta. Oopiumi voi aiheuttaa ummetusta, ripulia, suun kuivumista, janoa ja nestehukkaa. Oopiumin vaikutuksen alaisena voi tehdä itselleen haitallisia asioita. Oopiumin käyttö voi aiheuttaa fyysisen riippuvuuden muutamassa viikossa. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaat ja epämiellyttävät. Oopiumi ei aiheuta yleensä yliannostuskuoleman vaaraa niin kuin siitä jalostetut huumeet kuten heroiini.[12]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopiumi on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eliaksen yrttitarha Viitattu 12.5.2010. (Internet Archive)
  2. a b c Dr. Anil Aggrawa:The story of opium
  3. Unikonviljelijän opas: Oopiumin historiaa Viitattu 12.5.2010.
  4. Afghan opium crop set for record high 12.112014. Viitattu 18.3.2015.
  5. Luku 6: Opioidien käyttö ja huumeiden injektiokäyttö EU:n huumevirasto/vuosiraportti 2006. 2006. Viitattu 12.5.2010.
  6. Myanmarissa soditaan unikoista - HS kulki sissien mukana ja joutui keskelle tulitaistelua Helsingin Sanomat 2015.
  7. Cultivation of the Poppy and Manufacture of Opium 24.4.1869. Scientific American. Viitattu 3.3.2015.
  8. Harvesting Opium Poppies Drug Enforcement Administration Museum & Visitors Center. Viitattu 3.3.2015.
  9. Suomen terveyskasvit 1982, s. 307, 333.
  10. Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 177.
  11. Opium Effects Opium.org. Viitattu 3.3.2015.
  12. a b Opium Side Effects Opium.org. Viitattu 3.3.2015.
  13. Petäjä, Jukka: Kiistelty tupakka on savuava ase. Helsingin Sanomat / Kulttuuri, 30.12.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.6.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]