Beetasalpaaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Epäselektiivisen beetasalpaajan propranololin rakennekaava.

Beetasalpaajat ovat sympaattisen hermoston beetareseptorien vaikutuksia eri kudoksissa estävä lääkeaineryhmä, joita käytetään muun muassa kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja sydämen rytmihäiriöiden hoidossa sekä tilapäisenä oireenmukaisena lääkityksenä esiintymisjännitykseen. Lääke estää noradrenaliinin ja adrenaliinin vaikutuksia.

Fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sympaattisen hermoston välittäjäaineet noradrenaliini ja adrenaliini vaikuttavat elimistössä useisiin elinjärjestelmiin, mutta voimakkaimmin niiden vaikutukset ilmenevät sydän- ja verenkiertoelimistössä, hengityselimistössä ja maksassa. Sympaattisen hermoston vaikutus on fyysiseen suoritukseen valmistava ja sitä edistävä: sydämen syke kiihtyy ja supistusvoima kasvaa, ja verisuonet, etenkin laskimot supistuvat. Keuhkoputket laajenevat, jotta elimistön hapensaanti voidaan turvata, ja maksassa olevien glukoosivarastojen pilkkominen kiihtyy, jotta lihasten ravinnonsaanti varmistuisi. Beetasalpaajat estävät noradrenaliinin ja adrenaliinin sitoutumisen niiden beeta-reseptorin, ja siten niiden vaikutuksesta näiden välittäjäaineiden vaikutukset estyvät. Syke ei kohoa yhtä helposti eikä sydämen supistumisvoima kasva fyysisessä rasituksessa yhtä voimakkasti kuin normaalitilanteessa. Myös laskimosuonet laajenevat, mutta myös keuhkoputkien laajeneminen estyy.

Beetasalpaajien ominaisuudet vaihtelevat jonkin verran. Monet beetasalpaajat ovat selektiivisiä, eli ne vaikuttavat eri lailla eri kohtiin elimistössä. Esimerkiksi beeta-1-selektiiviset salpaajat vaikuttavat enemmän sydämeen ja vähemmän keuhkoputkiin.

Beetasalpaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäselektiiviset beetasalpaajat

Beeta1-selektiiviset salpaajat

Beeta- ja alfasalpaajat

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beetasalpaajia käytetään kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin, sydämen rytmihäiriöiden ja esiintymisjännityksen hoitoon. Nykyisin ne ovat vakiintuneet myös sydämen vajaatoiminnan hoitoon, vaikka aiemmin sydämen vajaatoimintaa pidettiin beetasalpaajien käytön vasta-aiheena. Beetasalpaajat ovat tehokkaita verenpainetta alentavia lääkkeitä etenkin henkilöillä, joilla on taipumus ns. hyperkineettiseen verenkiertoon eli kohonneeseen syketaajuuteen. Niiden on osoitettu alentavan kuolleisuutta verenkiertoelimistön sairauksiin, ja siksi niillä onkin vakiintunut asema verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa. Myös leikkauksiin liittyvien mahdollisten nukutuksen komplikaatioiden hoidossa voidaan käyttää beetasalpaajia.

Vasta-aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein ja yleisin beetasalpaajien käytön vasta-aihe (kontraindikaatio), eli käytön este, on keuhkoastma. Noradrenaliini ja adrenaliini laajentavat keuhkoputkia (ks. yllä), joten beetasalpaajien estäessä näiden välittäjäaineiden normaalit vaikutukset astmaatikon tila voi heikentyä ja alttius astmakohtauksille kasvaa. Beetasalpaajaa käytetään nykyään myös migreenin estolääkityksessä, mutta annos on useimmiten niin pieni, ettei se vaikuta verenpaineeseen ja sydämen lyöntitiheyteen merkittävästi.

Verenpainetaudin hoidossa alkavat vaikutukset tulla esiin yleensä vasta viikkojen kuluessa. Käytettävä hoitoannostus saattaa olla suurempi, kuin esim. sydämen rytmihäiriöitä hoidettaesssa.

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä beetasalpaajia on pidetty varsin hyvin siedettyinä. Haittavaikutuksina saattavat olla huimaus, harvinaisempina pyörtyminen (synkopea). Alaraajojen pintaverenkierto voi häiriintyä, mikä aiheuttaa kylmän taikka nihkeyden tuntemuksia jaloissa. Joskus sivuoireet voivat olla niin hankalalta tuntuvia, että ko. lääkitys joudutaan lopettamaan. Sellainen ei kuitenkaan liene kovin tavallista. Verenpainetaudin hoidossa käytetään suurempia annostuksia, mikä saattaa nostattaa herkemmästi sivuoireetkin esille. Väsymystä voi ilmetä, joskus ruuansulatuksen toiminnassa muutoksia.

Diabeetikkojen tulisi olla erityisen varovaisia beetasalpaajilla tapahtuvien lääkitysten suhteen, sillä ne voivat muuttaa insuliinin ja suun kautta otettavien sokeritaudin hoidossa käytettävien lääkkeiden vaikutusta.

Doping-käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beetasalpaajilla on suorituskykyä parantava vaikutus urheilulajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Tällaisissa lajeissa, kuten ammunnassa, beetasalpaajien käyttö on kielletty. Sen sijaan kestävyyttä ja nopeutta vaativissa lajeissa beetasalpaajien käytöstä on vain haittaa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS, 1977

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen antidopingtoimikunta: Joissain urheilulajeissa kielletyt aineet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.