Esiintymisjännitys

Esiintymisjännitys on julkisen esiintymisen aiheuttamaa jännitystä. Esittävien taiteilijoiden kohdalla voidaan puhua myös ramppikuumeesta.

Esiintymispelko eroaa jännityksestä siten, että esiintymispelkoinen ihminen kokee jännityksen niin vahvasti, että se häiritsee esiintymistä.

Syitä

Esiintymisjännitys on hyvin yleistä. 70% suomalaisista kokee jännittävänsä joskus esiintymistilanteissa. Yksilö voi jännittää esiintymistä monista eri syistä: esiintyjän taustan ja persoonallisuuden lisäksi jännittämiseen vaikuttaa erilaiset tilannetekijät, kuten yleisön koko. Esiintyjä saattaa asettaa itselleen myös liian korkeita kriteereitä onnistumisestaan, mikä tekee esiintymistilanteesta vielä jännittävämmän. Esiintymisjännitykseen vaikuttaa myös aiemmat esiintymiskokemukset ja se, ovatko ne olleet myönteisiä tai kielteisiä. Myönteistä palautetta ja kokemusta kerännyt henkilö on itsevarmempi seuraavassa esiintymistilanteessa, kun taas kielteisiä kokemuksia saanut henkilö voi muodostaa valmiiksi kielteisiä mielikuvia esityksestään, ajatellen jo edeltä esimerkiksi, että ”yleisö ei pidä minusta” tai ”teen varmasti paljon virheitä”.

Oireet

Yleisimpiä oireita ovat sykkeen kiihtyminen sekä erilaiset fyysiset muutokset, kuten hikoilu, huimaus sekä vapina. Esiintyjä voi tuntea itsensä hermostuneeksi ja levottomaksi. Muita oireita voivat olla hengitysrytmin muutokset, äänen väriseminen, kuumat aallot kehossa sekä kasvojen kuumotus.

Myös esiintyjän mielessä saattaa tapahtua muutoksia. Jännittäjän kriittisyys esiintymisensä kiinnostavuutta ja omia kykyjään kohtaan saattaa kasvaa.

Lievittäminen

Jännittämisen lievittämiseen on monia keinoja. Koska jännittämisen syyt ovat erilaisia ja jokainen jännittäjä on erilainen ihminen, myös selviytymiskeinot tepsivät eri tavoin. Mikä auttaa toista, saattaa lisätä toisen jännittämistä.

Itseään ja jännitysoireitaan on mahdollista oppia tarkemmin tuntemaan ja sietämään. Koska esiintymiseen ja itsensä ilmaisemiseen liittyvät kielteiset asenteet ovat opittuja, ne voidaan myös oppia pois. Itsetuntemus kehittyy, kun voi harjoitella turvallisissa olosuhteissa. Myönteinen suhtautuminen itseen sekä huumori laukaisevat jännitystä. Altistaminen on toimiva keino helpottaa sosiaalista jännittämistä. Jännittäjä voi hyötyä myös mielikuvaharjoittelusta.

Esiintymisjännitykseen voi saada apua myös puheviestinnän kursseilta, erityisiltä jännittäjille suunnatuilta kursseilta, vertaisryhmistä, henkilökohtaisista keskusteluista tai psykoterapiasta.

Esiintymisjännitystä voi vähentää väliaikaisesti myös lääkkeillä, kuten sympaattiseen hermostoon vaikuttavalla beetasalpaajiin kuuluvalla propranololilla tai keskushermoston toimintaa vaimentavalla bentsodiatsepiineihin kuuluvalla Diapamilla.

Muusikoiden jännittäjätyypit

Päivi Arjaksen väitöstutkimuksessa muusikot voitiin analyysin perusteella jakaa neljään tyyppiin, joissa tärkein erotteleva tekijä oli suhtautumistapa esiintymistilannetta kohtaan.

• Tyyppi A: esiintyminen on positiivinen mahdollisuus, ja esiintymistilanteet koetaan pääosin positiivisina. Epävarmuutta tuottavat usein käsiin liittyvät oireet sekä varmuuden puute tiettyjen teknisten seikkojen kohdalla.
• Tyyppi B: esiintymiskokemukset ovat pääosin myönteisiä. Musiikki on tyyppi B:n kohdalla välineellisessä asemassa, koska huomion kohteena on hän itse (kilpaileminen, oman aseman vahvistaminen musiikilla).
• Tyyppi C: esiintymiskokemukset ovat kielteisiä, vaikka halua esiintyä olisikin. Itsetunto-ongelmat ovat hyvin yleisiä tässä ryhmässä.
• Tyyppi D: esiintymiskokemukset ovat ensisijaisesti kielteisiä. C- ja D-tyypit ovat lähes samanlaisia sillä erotuksella, että D-tyyppi on suorituskeskeinen ja kokee valtavia suorituspaineita.

Lähteet

• YTHS (Arkistoitu – Internet Archive)
• Esiintymisjännitys ja viestintäarkuus Kielijelppi
• Jännittäminen osana elämää - Opiskelijaopas, YTHS