Propranololi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Propranololi
Propranololi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 525-66-6
ATC-koodi C07AA05
PubChem 4946
DrugBank DB00571
Kemialliset tiedot
Kaava C16H21NO2 
Moolimassa 259.34 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 26%
Metabolia Maksa
Puoliintumisaika 4-5 h
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C(AU) C(US)

Reseptiluokitus

Reseptivalmiste (FI)

Antotapa oraalinen
Propral 40 mg -tabletteja.
Propral 10mg -lääkepakkaus.

Propranololi on ei-selektiiviisiin beetasalpaajiin kuuluva lääkeaine. Sitä käytetään muun muassa paniikkikohtausten, korkean verenpaineen ja esiintymisjännityksen hoitoon. Propranololia myydään Suomessa valmistenimellä Propral 10 mg, 40 mg ja 80 mg tabletteina sekä valmistenimellä Ranoprin ja Inderal (Astra Zeneca) 40 mg[1] ja 80 mg tabletteina.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propranololin keksi skotlantilainen tutkija James W. Black 1950-luvun loppupuolella ja hän sai löytönsä ansiosta Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon, joka on yksi viidestä alkuperäisestä Nobel-palkinnosta.

Käyttöaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propranololia käytettiin aluksi angina pectoriksen hoitoon, sekä korjaamaan sydämen rytmihäiriöitä. Propranololia on käytetty myös esiintymisjännitykseen sekä dopingina lajeissa, joissa vaaditaan vakaata kättä ja hyviä hermoja, kuten ammunnassa. Näissä lajeissa propranololin käyttö onkin kielletty.[3] Propranololia käytetään myös paniikkihäiriön oireiden hoitoon.[4] Propranololin vaikutus perustuu paniikkioireiden ja post-traumaattisten stressihäiriöiden hoidossa sydämen syketiheyden alentamiseen sekä verenpaineen laskemiseen. Lääkkeen vaikutukset ovat sekundäärisiä eli toissijaisia, eli ei suoraan kohdistu vallitsevaan sosiaaliseen jännitykseen taikka vastaavaan tilanteeseen.

Lääkettä voidaan käyttää myöskin muiden lääkkeiden, varsinkin neuroleptien aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vapina, akatisia sekä sydämentykytys. Edelleen on propranololilla ollut käyttöä toissijaisena lääkityshoitona Parkinsonin tautiin liittyvään liikevapinaan, esimerkiksi levodopan rinnalla yhdistettynä. Vuosikausiannostelun terapeuttinen leveys oli tuolloin 60–100 mg/vrk.[5]

Lisäksi lääkettä käytetään päänsäryn sekä migreenin ja glaukooman eli silmänpainetaudin hoitoon. Sydänperäisten äkkikuolemien torjumisessa lääkkeellä on myöskin merkitystä.[6]

Vasta-aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä astmaatikoilla saattaa lääkkeen ottaminen pahentaa oireita. Yhteisvaikutuksia tunnetaan lukuisten muitten lääkkeitten kanssa. Ennen propranololi-lääkityksen aloittamista olisi hyvä selvittää muut lääkitykset, sekä näiden mahdolliset yhteisvaikutukset.

Liiaksi annosteltuna, saattaa propranololin vaikutus muodostua bradykardiseksi, koska lääke ei omaa sympatomimeettista vaikutusaluetta. Silloin sydän on harvalyöntinen.[7]

Propranololi, kuten muutkin beetasalpaajat, saattaa pahentaa masennuksen oireita.

Liikaa annostellun sydänlääke digoksiinin haittavaikutuksia saattaa samanaikaisesti, taikka jälkeisesti annettu propranololi pahentaa.

Erityiset varoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellisiin leikkausoperaatioihin menevien tulisi mainita hoitaville henkilöille mahdollisesta propranololi-lääkityksestä. Lääkkeellä on todettu olevan vaikutusta nukuttaviin, eli anesteettisiin lääkeaineisiin.[8]

Yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propranololin yliannostuksesta seuraavaan tilaan voi liittyä vaikeuksia pysyä pystyssä, matalasta verenpaineesta seuraavat oireet ja näkö- ja aistiharhoja, jotka johtuvat aivojen rajoittuneesta verenkierrosta matalan verenpaineen vuoksi. Suurina annoksina tila voi olla hengenvaarallinen. Kaatumisista aiheutuvat vammat saattavat myös haitata vakavasti, erityisesti päähän kohdistuvat iskut ja verenvuotoa aiheuttavat vammat. Yleisesti yli 1 gramman annos on mahdollisesti tappava. Annoksen kasvaessa riski vaipua koomaan kasvaa. Jos potilas kokee kohtauksia tai väpinää niitä saatetaan hoitaa bentsodiatsepiineilla kuten diatsepaamilla, tilanteesta riippuen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketieteen kandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 74 (TF-74). Vuosina 1973 ja 1974 kirjoitettu, 4. muuttamaton lisäpainos. Helsinki, 1977. Painopaikka Til-Set.
  • Tuomi, Eero & Olli, Marcus & Alfering, Sirkku: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1.
  • Achté,K & Tamminen,T: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1998. ISBN 951-9221-91-3. (s. 39 & 346)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]