Alprenololi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvassa alprenololin kemiallinen rakennekaavio.

Alprenololi (kauppanimi Aptin) (l-(2-allyylifenoksi)-3-isopropyyliaminopropan-2-oli) on epätyypillinen eli ei-selektiivinen beetasalpaaja. Se on lääke, jota on käytetty sydämen ja verenkierron sairauksissa. Lääke omaa lievää sydäntä stimuloivaa eli sympatomimeettistä vaikutusta.[1] Alprenololin tarkemmat hoitoaiheet eli indikaatiot ovat olleet: angina pectoris, nopeat arytmiat, hypertoniatilat, hermostoperäiset sydänvaivat (kuten vapina, sydämentykytys ja paniikkioireilu)[2] sekä leikkaussalikäyttö: jolloin sitä on annettu infuusioliuoksena tiputuksessa.[3]

Lääkettä on valmistanut Hässle kloridisuolona. Sen lääketablettien vahvuudet ovat olleet 50, 100 ja 200 (joista viimeinen duretter eli retard-muotoisena) milligrammaa vaikuttavaa lääkeainetta/tabletti. Tavallisesti alprenololia otettiin enintään 2 x vuorokaudessa. Lisäksi on käytössä ollut intravenoosisti infuusiona eli annettava ruiskemuotona á 10 ml lääkeampulli. Siinä vaikuttavaa ainetta on ollut 1 mg/ml.[4]

Vasta-aiheina on tunnettu vaikea diabetes mellitus sekä astmaattisuus, ja joitakin muita keuhkotauteja. Tietyt lähinnä eetterillä, kloroformilla tai halotaanilla annettavat nukutukset muodostivat vasta-aiheen leikkauskäytössä (bradykardian riski), pahemmanlaatuinen AV-katkos myös sydämen toimintaan liittyen.[3]

Alprenololin kemiallinen kaava on C15H23NO2, moolimassa 249,349 g/mol ja CAS-numero 13655-52-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977. s. 50
  2. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977. s. 49
  3. a b Pharmaca Fennica 1976 (PF-76): s. 400
  4. Pharmaca Fennica 1976 (PF-76): s. 27
  • Tuomi, Eero & Olli, Marcus & Alfering, Sirkku: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1. (s.49-50)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]