Normaali-ilmakehä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Normaali-ilmakehä eli normaali ilmanpaine (atm) on kansainvälisesti vahvistettu ilmanpaineen normaaliarvo, 101325 pascalia[1], jota ennen on käytetty myös paineen mittayksikkönä.[2] Se on suuruudeltaan lähellä yhtä baaria, jolla se käytännössä voidaan usein korvata.[2]

Yksi normaali-ilmakehä on 760 torria eli elohopeamillimetriä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1954 pidetty kymmenes yleinen paino- ja mittakonferenssi (CGPM) vahvisti normaali-ilmakehän yleiseen käyttöön ja hyväksyi sille arvon 1013,25 dyneä neliösenttimetriä kohti, mikä on sama kuin 101 325 Pa.[3] Tämän arvon oli tarkoitus olla yhtä suuri kuin keskimääräinen ilmanpaine merenpinnan tasolla Pariisin leveysasteella, ja käytännön kannalta se todella vastaa keskimääräistä ilmanpainetta merenpinnan tasolla monissa teollistuneissa maissa, jotka ovat suunnilleen samoilla leveyspiireillä.

Kemiassa lämpötilan ja paineen standardiarvona on vanhastaan käytetty NTP:tä (Normaali lämpötila ja paine), joka vastaa 0 °C:n lämpötilaa ja 101,325 kPa:n painetta. Vuonna 1982 IUPAC kuitenkin suositteli, että ilmoitettaessa aineiden fysikaalisia ominaisuuksia normaalipaineena käytettäisiin tarkalleen yhden baarin eli 100 kilopascalin painetta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan iso Fokus, 3. osa (Em-Io), s. 1227, art. Ilmakehä. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  2. a b British Standard BS 350:2004 Conversion Factors for Units
  3. BIPM Definition of the standard atmosphere
  4. IUPAC.org, Gold Book, Standard Pressure