Intubaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intubaation harjoittelua mallinukella. Perinteinen tekniikka laryngoskooppia käyttäen.

Intubaatio on toimenpide, jossa tajuttomalle tai nukutetulle potilaalle asetetaan kurkunpään tähystimen eli laryngoskoopin avulla intubaatioputki äänihuulien välistä henkitorveen. Toimenpiteen tarkoituksena on pitää ylähengitystiet avoimena ja sen kautta voidaan turvata potilaan hapensaanti. Intubaatio ehkäisee myös aspiraatiota. Intubaatioputken pitää olla tiivis ja sopivan kokoinen potilaan rakenteeseen nähden.

Intubaatio suoritetaan lähes aina nukutuksen yhteydessä kahdesta syystä: nukutetun potilaan kieli painuisi nieluun estäen normaalin hengityksen ja toisaalta nukutuksen aikana hengityskeskuksen toiminta heikkenee. Elvytystilanteessa pyritään turvaamaan avoin ilmatie intuboimalla potilas. Näin estetään myös mahansisällön joutuminen keuhkoihin, jos potilas oksentaa.

Intubaatio on Suomessa lääkärin suorittama toimenpide, mutta sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa myös hoitaja voi intuboida.