Rikollisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rikollisuus on yhteiskunnassa tapahtuvaa rikollista toimintaa eli sellaista toimintaa, josta on laissa säädetty rangaistus.

Edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuus edellyttää lähes aina, että[1]

  • motivoitunut rikoksentekijä ja
  • otollinen kohde kohtaavat
  • riittävän valvonnan ulottumattomissa.

Rikollinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollinen on yhteiskunnan luoma käsite henkilöstä, joka on tehnyt rikoksen. Rikoksentekijä tuomitaan teoistaan rangaistukseen.

Monesti joillekin, etenkin leimaavista tai vakavista rikoksista tuomituilla, jää rangaistuksen sovittamisen jälkeenkin rikollisen leima yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia, ja elämän jatkuminen voi mahdollisen yhteiskunnasta vieraantumisen takia olla vaikeaa. Lisäksi rikosrekisterimerkintä voi vaikeuttaa esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamista. Joihinkin ammatteihin tarvitaan rikostaustaote.[2]

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin tietoon tullut rikollisuus on ilmirikollisuutta. Rekisteröimättömän piilorikollisuuden yleisyyttä voidaan mitata rikosuhritutkimuksella, jossa ihmiset kertovat kyselyssä rikoksista, joiden uhreiksi he ovat joutuneet. Toinen tapa mitata piilorikollisuutta on kysellä kielletyistä teoista, joihin vastaaja on itse syyllistynyt.[3]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuuden yleisyyden vaihtelu riippuu keskeisemmin rikostilaisuuksien määrän vaihtelusta. Yleensä rikollisuus on yleisimpää suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän rikostilaisuuksia ja vähemmän sosiaalista kontrollia. Lähes kaikessa rikollisuudessa pieni joukko ihmisiä tekee valtaosan rikoksia ja aloittavat rikollisen uransa usein nuorina. Rikollisuus on myös yhteydessä syrjäytymiseen.[1]

Tilastointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maiden välisiä rikostilastoja on vaikea vertailla keskenään, minkä syitä ovat Euroopan komission mukaan:[4]

  • maiden erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät
  • erot siinä, kuinka suuri osa rikoksista tulee poliisin tietoon ja jotka poliisi rekisteröi
  • erot siinä, milloin rikos rekisteröidään
  • erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan
  • erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin

Selvittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoksista vain pieni osa voidaan selvittää johtuen poliisin rajallisista voimavaroista ja siitä, että rikoksista valtaosa tapahtuu tilanteissa, joissa ei voida aloittaa menestyksekästä rikostutkintaa. Tämän vuoksi rikollisuuden vähentämisessä tehokkainta on ennaltaehkäisy.[1]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuuden tutkimus eli kriminologia on yhteiskunta- ja oikeustieteellistä tutkimusta, joka tutkii rikoksia ja rikollisuutta.

Rangaistukset ehkäisijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeustieteilijöiden mukaan kovemmat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta yhteiskunnassa. Vankeusrangaistuksen uhka ei yleensä vähennä rikollisuutta. Vankeustuomiot eivät myöskään ehkäise rikosten uusimista.[5][6] Vankiloita ei tulisi käyttää olettamalla, että vankeusrangaistukset vähentävät rikollisuutta[7].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-46-9.
  • Kivivuori, Janne: Rikollisten veljeys: Kriminologisia näkökulmia rikollisten sosiaalisiin suhteisiin. Vantaa: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus, 2011. ISBN 978-951-53-3168-7.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Näkökulmia rikollisuuteen. Helsinki: Hanki ja jää, 1993. ISBN 951-8916-39-X.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Rikollisuus ja kriminologia. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-163-1.
  • Virén, Matti & Wiberg, Matti: Kallis rikollisuus: Järkevät vastatoimet rikollisuudelle. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2451-4.