Rikollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rikollisuus on yhteiskunnassa tapahtuvaa rikollista toimintaa eli sellaista toimintaa, josta on laissa säädetty rangaistus. Lainsäädännön perustana ovat yhteiskunnan arvot ja normit, jotka voivat olla yhteydessä johonkin uskontoon tai filosofiseen suuntaukseen.

Rikolliseksi voidaan käsittää esimerkiksi sellainen toiminta, joka on filosofisen pohdinnan kautta osoittautunut paheeksi, taikka suppean oikeuspositivistisen tulkinnan mukaan sellainen toiminta, joka on lain tasolla kielletty ja määrätty rangaistavaksi.

Edellytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuus edellyttää lähes aina, että[1]

  • motivoitunut rikoksentekijä ja
  • otollinen kohde kohtaavat
  • riittävän valvonnan ulottumattomissa.

Rikollinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollinen on yhteiskunnan luoma käsite henkilöstä, joka on tehnyt rikoksen. Rikoksentekijä tuomitaan teoistaan rangaistukseen.

Monesti joillekin, etenkin leimaavista tai vakavista rikoksista tuomituilla, jää rangaistuksen sovittamisen jälkeenkin rikollisen leima yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia, ja elämän jatkuminen voi mahdollisen yhteiskunnasta vieraantumisen takia olla vaikeaa. Lisäksi rikosrekisterimerkintä voi vaikeuttaa esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamista. Joihinkin ammatteihin tarvitaan rikostaustaote.[2]

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin tietoon tullut rikollisuus on ilmirikollisuutta. Rekisteröimättömän piilorikollisuuden yleisyyttä voidaan mitata rikosuhritutkimuksella, jossa ihmiset kertovat kyselyssä rikoksista, joiden uhreiksi he ovat joutuneet. Toinen tapa mitata piilorikollisuutta on kysellä kielletyistä teoista, joihin vastaaja on itse syyllistynyt.[3]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuuden yleisyyden vaihtelu riippuu keskeisemmin rikostilaisuuksien määrän vaihtelusta. Yleensä rikollisuus on yleisimpää suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän rikostilaisuuksia ja vähemmän sosiaalista kontrollia. Lähes kaikessa rikollisuudessa pieni joukko ihmisiä tekee valtaosan rikoksia ja aloittavat rikollisen uransa usein nuorina. Rikollisuus on myös yhteydessä syrjäytymiseen.[1]

Tilastointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maiden välisiä rikostilastoja on vaikea vertailla keskenään, minkä syitä ovat Euroopan komission mukaan:[4]

  • maiden erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät
  • erot siinä, kuinka suuri osa rikoksista tulee poliisin tietoon ja jotka poliisi rekisteröi
  • erot siinä, milloin rikos rekisteröidään
  • erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan
  • erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin

Selvittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoksista vain pieni osa voidaan selvittää johtuen poliisin rajallisista voimavaroista ja siitä, että rikoksista valtaosa tapahtuu tilanteissa, joissa ei voida aloittaa menestyksekästä rikostutkintaa. Tämän vuoksi rikollisuuden vähentämisessä tehokkainta on ennaltaehkäisy.[1]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikollisuuden tutkimus eli kriminologia on yhteiskunta- ja oikeustieteellistä tutkimusta, joka tutkii rikoksia ja rikollisuutta.

Rangaistukset ehkäisijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeustieteilijöiden mukaan kovemmat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta yhteiskunnassa. Vankeusrangaistuksen uhka ei yleensä vähennä rikollisuutta. Vankeustuomiot eivät myöskään ehkäise rikosten uusimista.[5][6] Vankiloita ei tulisi käyttää olettamalla, että vankeusrangaistukset vähentävät rikollisuutta[7].

Rikostilastoja Suomesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä 1960–2017[8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikos 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2017
varkaus, näpistys 21 376 33 193 97 793 158 839 189 112 145 170 145 170
törkeä varkaus 7 626 21 234 3 362 4 800 4 297 3 043 2 914
petos, kavallus 8 686 12 484 12 511 89 073 14 876 19 163 26 529
ryöstö 294 947 1 869 2 627 2 600 1 508 1 640
raiskaus 222 325 367 381 579 818 1 245
pahoinpitely 5 571 11 230 13 964 20 654 27 820 33 082 33 535
tappo, murha, surma 109 56 111 145 146 110 73
henkirikoksen yritys 56 36 140 244 333 308 348
rattijuopumus 4 271 9 289 20 436 29 759 22 783 21 130 17 685
huumausainerikokset - 2 634 955 2 546 13 445 19 724 27 777
kaikki rikokset 115 089 162 406 267 746 505 295 453 056 431 623 390 719

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-46-9.
  • Kivivuori, Janne: Rikollisten veljeys: Kriminologisia näkökulmia rikollisten sosiaalisiin suhteisiin. Vantaa: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus, 2011. ISBN 978-951-53-3168-7.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Näkökulmia rikollisuuteen. Helsinki: Hanki ja jää, 1993. ISBN 951-8916-39-X.
  • Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Rikollisuus ja kriminologia. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-163-1.
  • Virén, Matti & Wiberg, Matti: Kallis rikollisuus: Järkevät vastatoimet rikollisuudelle. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2451-4.