Rikollisuus
 | Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: puuttuu mm. filosofian ja uskontojen näkökulmat |
Rikollisuus on yhteiskunnassa tapahtuvaa rikollista toimintaa eli sellaista toimintaa, josta on laissa säädetty rangaistus. Lainsäädännön perustana ovat yhteiskunnan arvot ja normit, jotka voivat olla yhteydessä johonkin uskontoon tai filosofiseen suuntaukseen.
Rikolliseksi voidaan käsittää esimerkiksi sellainen toiminta, joka on filosofisen pohdinnan kautta osoittautunut paheeksi, taikka suppean oikeuspositivistisen tulkinnan mukaan sellainen toiminta, joka on lain tasolla kielletty ja määrätty rangaistavaksi.
Edellytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikollisuus edellyttää lähes aina, että[1]
- motivoitunut rikoksentekijä ja
- otollinen kohde kohtaavat
- riittävän valvonnan ulottumattomissa.
Rikollinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikollinen on yhteiskunnan luoma käsite henkilöstä, joka on tehnyt rikoksen. Rikoksentekijä tuomitaan teoistaan rangaistukseen.
Monesti joillekin, etenkin leimaavista tai vakavista rikoksista tuomituilla, jää rangaistuksen sovittamisen jälkeenkin rikollisen leima yhteiskunnan suvaitsemattomuuden takia, ja elämän jatkuminen voi mahdollisen yhteiskunnasta vieraantumisen takia olla vaikeaa. Lisäksi rikosrekisterimerkintä voi vaikeuttaa esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan saamista. Joihinkin ammatteihin tarvitaan rikostaustaote.[2]
Ketkä tekevät rikoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vähemmän älykkäät tekevät enemmän rikoksia,[3] samoin vähemmän tunnolliset, vähemmän sovinnolliset[4] sekä ADHD:stä kärsivät.[5]
Köyhät tekevät useammin rikoksia, mutta varakkaissa maissa se ei johdu köyhyydestä, vaan jokin muu tekijä aiheuttaa sekä köyhyyttä että rikollisuutta, koska lottovoitto ei merkitsevästi vaikuttanut rikosten tekemiseen, ei voittajan eikä hänen lastensa, eikä syytettynä olemiseen.[6]
Tyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poliisin tietoon tullut rikollisuus on ilmirikollisuutta. Rekisteröimättömän piilorikollisuuden yleisyyttä voidaan mitata rikosuhritutkimuksella, jossa ihmiset kertovat kyselyssä rikoksista, joiden uhreiksi he ovat joutuneet. Toinen tapa mitata piilorikollisuutta on kysellä kielletyistä teoista, joihin vastaaja on itse syyllistynyt.[7]
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikollisuuden yleisyyden vaihtelu riippuu keskeisemmin rikostilaisuuksien määrän vaihtelusta. Yleensä rikollisuus on yleisimpää suurissa kaupungeissa, joissa on enemmän rikostilaisuuksia ja vähemmän sosiaalista kontrollia. Lähes kaikessa rikollisuudessa pieni joukko ihmisiä tekee valtaosan rikoksia ja aloittavat rikollisen uransa usein nuorina. Rikollisuus on myös yhteydessä syrjäytymiseen.[1]
Vaikka köyhyys ennustaa rikollisuutta ja huumeiden käyttöä, köyhyys ei aiheuta niitä vaan (köyhien) perheiden geenit ja vähäisemmässä määrin yhteiset ympäristötekijät. Tämä käy ilmi geenitutkimuksista. Esimerkiksi Ruotsissa köyhimmän viidenneksen lapset tuomitaan väkivaltarikollisuudesta seitsemän kertaa useammin kuin rikkaimman. [8] Suomessakaan lapsuusköyhyys ei aiheuta väkivaltarikollisuutta, päihteiden väärinkäyttöä tai psykiatrisia häiriöitä.[9]
Tilastointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eri maiden välisiä rikostilastoja on vaikea vertailla keskenään, minkä syitä ovat Euroopan komission mukaan:[10]
- maiden erilaiset lainsäädäntö- ja rikosoikeusjärjestelmät
- erot siinä, kuinka suuri osa rikoksista tulee poliisin tietoon ja jotka poliisi rekisteröi
- erot siinä, milloin rikos rekisteröidään
- erot säännöissä, joiden mukaan toistuvat rikokset lasketaan
- erot luetteloissa niistä rikoksista, jotka sisällytetään yleisiin rikoslukuihin
Selvittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikoksista vain pieni osa voidaan selvittää johtuen poliisin rajallisista voimavaroista ja siitä, että rikoksista valtaosa tapahtuu tilanteissa, joissa ei voida aloittaa menestyksekästä rikostutkintaa. Tämän vuoksi rikollisuuden vähentämisessä tehokkainta on ennaltaehkäisy.[1]
Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikollisuuden tutkimus eli kriminologia on yhteiskunta- ja oikeustieteellistä tutkimusta, joka tutkii rikoksia ja rikollisuutta.
Rangaistukset ehkäisijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oikeustieteilijöiden mukaan kovemmat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta yhteiskunnassa. Vankeusrangaistuksen uhka ei yleensä vähennä rikollisuutta. Vankeustuomiot eivät myöskään ehkäise rikosten uusimista.[11][12] Vankiloita ei tulisi käyttää olettamalla, että vankeusrangaistukset vähentävät rikollisuutta[13].
Rikostilastoja Suomesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä 1960–2017
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Rikos | 1960 | 1970 | 1980 | 1990 | 2000 | 2010 | 2017 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| varkaus, näpistys | 21 376 | 33 193 | 97 793 | 158 839 | 189 112 | 145 170 | 145 170 |
| törkeä varkaus | 7 626 | 21 234 | 3 362 | 4 800 | 4 297 | 3 043 | 2 914 |
| petos, kavallus | 8 686 | 12 484 | 12 511 | 89 073 | 14 876 | 19 163 | 26 529 |
| ryöstö | 294 | 947 | 1 869 | 2 627 | 2 600 | 1 508 | 1 640 |
| raiskaus | 222 | 325 | 367 | 381 | 579 | 818 | 1 245 |
| pahoinpitely | 5 571 | 11 230 | 13 964 | 20 654 | 27 820 | 33 082 | 33 535 |
| tappo, murha, surma | 109 | 56 | 111 | 145 | 146 | 110 | 73 |
| henkirikoksen yritys | 56 | 36 | 140 | 244 | 333 | 308 | 348 |
| rattijuopumus | 4 271 | 9 289 | 20 436 | 29 759 | 22 783 | 21 130 | 17 685 |
| huumausainerikokset | - | 2 634 | 955 | 2 546 | 13 445 | 19 724 | 27 777 |
| kaikki rikokset | 115 089 | 162 406 | 267 746 | 505 295 | 453 056 | 431 623 | 390 719 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Rikokset ja rikollisuus 18.3.2013. Rikoksentorjuntaneuvosto. Arkistoitu 23.8.2013. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ Rikostaustaote lasten kanssa työskenteleville Oikeushallinto. Viitattu 25.1.2017.
- ↑ Intelligence And Crime Encyclopedia.com. 11.12.2023.
- ↑ McGreal, Scott A.: The Paradox of Conscientious Prisoners Psychology Today. 27.12.2016.
- ↑ Leasha M. Barry & Trudi Gaines: Attention Deficit Hyperactivity Disorder: Intervention as Crime Prevention. The Journal of Behavior Analysis of Offender and Victim Treatment and Prevention, 2008, 1. vsk, nro 2, s. 154–170. doi:10.1037/h0100441 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Cesarini, David & Lindqvist, Erik & Östling, Robert & Schroeder, Christofer: Does Wealth Inhibit Criminal Behavior? Evidence from Swedish Lottery Winners and Their Children joulukuu 2023. NBER. doi:10.3386/w31962
- ↑ Rikollisuustilanteen selvittäminen 27.2.2014. Rikoksentorjuntaneuvosto. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 16.11.2014.
- ↑ Childhood family income, adolescent violent criminality and substance misuse : a quasi-experimental total population study. (Results ja Conclusions, s. 2-3) The British journal of psychiatry: the journal of mental science, 2014, 205. vsk, nro 4, s. 286-290. PubMed:24062294 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Amir Sariaslan, Janne Mikkonen, Mikko Aaltonen, Heikki Hiilamo, Pekka Martikainen, Seena Fazel: No causal associations between childhood family income and subsequent psychiatric disorders, substance misuse and violent crime arrests: a nationwide Finnish study of >650 000 individuals and their siblings International Journal of Epidemiology. 29 May 2021. doi:10.1093/ije/dyab099
- ↑ Rikostilastot European Commission Eurostat. Viitattu 16.11.2014.
- ↑ http://www.kymensanomat.fi/Online/2014/11/10/Rikollisuus%20ei%20v%C3%A4hene%20tuomioita%20koventamalla/2014318153276/4 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.pansw.org.au/sites/default/files/public/Sentencing%20_Effects_on_Crime_Rates_ExecSummary.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.prisonpolicy.org/scans/e199912.htm
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 2018, s. 220 (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-46-9
- Kivivuori, Janne: Rikollisten veljeys: Kriminologisia näkökulmia rikollisten sosiaalisiin suhteisiin. Vantaa: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus, 2011. ISBN 978-951-53-3168-7
- Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Näkökulmia rikollisuuteen. Helsinki: Hanki ja jää, 1993. ISBN 951-8916-39-X
- Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: Rikollisuus ja kriminologia. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-163-1
- Virén, Matti & Wiberg, Matti: Kallis rikollisuus: Järkevät vastatoimet rikollisuudelle. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2451-4