Työnhaku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työnhaku tarkoittaa työpaikkojen etsimistä. Työnhakuun kuuluu esimerkiksi avoimien työpaikkojen hakeminen, tiedonhaku työnantajista ja työtehtävistä, työhakemuksen ja ansioluettelon lähettäminen yritykselle ja työhaastatteluun osallistuminen [1][2][3]. Työnhaku voi olla seurausta esimerkiksi työttömyydestä tai halusta vaihtaa työpaikkaa.

Työpaikkoja voi etsiä esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdistä, internetin työnhakuportaaleista, sosiaalisesta mediasta ja työ- ja elinkeinotoimiston kautta. Työpaikkasivut sosiaalisessa mediassa ovat vielä melko uusi asia, mutta ne yleistyvät nopeasti [4]. Työpaikkailmoitukset eivät aina ole julkisia ja yritykset käyttävät joskus myös suorahakua uusien työntekijöiden etsimiseen.

Aktiivinen ja passiivinen työnhaku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnhaku voi olla ns. aktiivista, jolloin työnhakija etsii säännöllisesti ja aktiivisesti avoimia työpaikkoja eri lähteistä. Tämän vastakohtana on passiivinen työnhaku, jolloin henkilö ei etsi aktiivisesti uutta työpaikkaa, mutta on avoin vaihtamaan työpaikkaa, jos sopiva tilaisuus siihen aukeaa. [5] Työssäolevista ammattilaisista passiivisten kandidaattien osuus on tutkimusten mukaan jopa lähes 60%, kun aktiivisia työnhakijoita on vain 21% työssäolevista.[6]

Passiivisten kandidaattien tavoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passiivisten työnhakijoiden (eli kandidaattien) rekrytointi tapahtuu yleensä henkilökohtaisen suorahakuprosessin ja headhunting-toimiston avulla. Passiivisten kandidaattien tavoittaminen edellyttää yleensä huolellisen tutkimussuunnitelman ja hakuprofiilin määrittelyn ennen potentiaalisten ehdokkaiden identifioimista ja kontaktoimista.[7] Tutkimusten mukaan jopa 60% työssäolevista ammattilaisista on ns. passiivisia kandidaatteja. [8]

Passiivisten kandidaattien etsiminen on yleistynyt monien sosiaalisen median palveluiden myötä. Markkinoille on tullut myös erilaisia ehdokaskartoitus- tai ehdokashakupalveluita (engl. candidate development), jotka usein tarjoavat hakuprosessin perinteisiä suorahakutoimistoja yksinkertaisemmin.[9][10] Toisin kuin suorahaussa, yksinkertaiseen ehdokashakuun ei liity kasvokkain tapahtuvaa ehdokkaan haastattelua, vaan rekrytoiva organisaatio itse valitsee ja haastattelee sopivimmiksi katsomansa kandidaatit. Ehdokkaita etsitään yleensä julkisista lähteistä sekä sosiaalisen median palveluista, joista yksi käytetyimmistä on yhdysvaltalainen LinkedIn.[11]

Yleisimmät työnhakuportaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avoimet työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2017 oli te-toimistoissa avoinna 109 900 työpaikkaa, joista 63 800 oli avoimena kuun lopussa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan vain 45 % avoimista työpaikoista näkyy te-toimistoissa, joten avoimia työpaikkoja olisi ollut helmikuun lopussa yli 130 000 (ja helmikuussa 244 000). Tilastokeskuksen luvut ovat pienempiä, koska ne saadaan kyselyllä, joka rajaa pois osan työpaikoista. Työpaikkailmoituksia te-toimistoissa oli vain 17 000, koska yhdessä ilmoituksessa voidaan hakea useaa työntekijää. Avoimia työpaikkoja voi alkuvuodesta olla kaksi kertaa niin paljon kuin muulloin.[12]

Helmikuussa 2017 oli avoimena esimerkiksi 7 000 myyjän, 6 700 myyntiedustajan, 6 000 siivoojan ja 3 000 ravintolatyöntekijän työpaikkaa.[12]

Joka vuosi pelkästään julkiseen työnvälitykseen tulee melkein 500 000 työpaikkaa. Silti vain 23 % suomalaisista on löytänyt työnsä avoimista työpaikoista. Muut ovat esimerkiksi ottaneet muuten yhteyttä työnantajaan tai saaneet työtarjouksen.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]