Klotsapiini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klotsapiini
Klotsapiini
Klotsapiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
8-kloori-11-(4-meyylipiperatsin-1-yyli)-
5H-dibentso[b,e][1,4]diatsepiini
Tunnisteet
CAS-numero 5786-21-0
ATC-koodi N05AH02
PubChem 2818
DrugBank APRD00470
Kemialliset tiedot
Kaava C18H19N4Cl 
Moolimassa 326.823 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60 to 70%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 6 - 26 tuntia
Ekskreetio 80% metabolisoituu: 30% biliaarisesti ja 50% renaalisesti
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

B

Reseptiluokitus

reseptilääke

Antotapa oraalinen
Leponex 100mg -lääkepakkaus

Klotsapiini on epätyypilliseen eli toisen polven psykoosilääkkeisiin kuuluva trisyklinen lääke.[1] Sitä myydään Suomessa valmistenimellä Froidir ja Leponex (Sandoz, sittemmin Novartis).[2]

Klotsapiinia käytetään pääasiassa skitsofrenian hoitoon sellaisilla potilailla joilla muut psykoosilääkkeet (mukaan lukien tyypilliset ja muut epätyypilliset) eivät tehoa. Klotsapiinia käytetään myös Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden vaihtoehtoisena lääkkeenä vaikeiden käytös-, ajatus- ja tunnehäiriöiden hoitoon, kun muu lääkitys ei tehoa.[3]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin yleisiä (useammalla kuin 10 % käyttäjistä) haittavaikutuksia ovat lääkärin hoitoa vaativa vaikea ummetus, uneliaisuus, huimaus, sydämen tiheälyöntisyys ja lisääntynyt syljeneritys.[2]

1-10 %:lla käyttäjistä esiintyy parkinson-oireita (liikkeiden aloittamisen vaikeus ja pakkoliike-oireyhtymä, johon kuuluvat kouristukset, lihasnykäykset, vapina, jäykkyys, epänormaalit liikkeet) sekä äkillistä pyörtymistä, virtsankarkailua tai virtsaamisvaikeutta, vähäisiä poikkeamia maksan toiminnassa, puhehäiriöitä, kuten epäselvää puhetta, valkosolujen määrän kasvua, suurta eosinofiilien määrää, painonnousua, näön hämärtymistä, päänsärkyä, levottomuutta ja vaikeutta pysyä liikkumattomana, muutoksia sydänsähkökäyrässä, korkeaa verenpainetta, outoa ja epätodellista oloa asennonmuutoksen jälkeen, pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, suun kuivumista, väsymystä, kuumetta, lisääntynyt hikoilua tai lämmönnousua. Käyttäjällä ilmenevä nuha, kuume tai kurkkukipu vaatii verinäytteiden ottamista sen selvittämiseksi, johtuvatko oireet lääkkeestä.[2]

Yhdellä 100 - 1000 käyttäjästä kehittyy pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, eli hengenvaarallinen myrkytys, jonka oireita ovat nopea lämmönnousu ja lihasjäykkyys, joka johtaa tajuttomuuteen. Yhtä yleistä on jyvässolukato eli agranulosytoosi ja änkytys.[2] Jyvässolukato (yleisyys 0,8 %) on hengenvaarallinen tila, minkä takia valkosolujen määrää seurataan koko lääkehoidon ajan.[4]

Yhdelle 1000 - 10 000 käyttäjästä klotsapiinista seuraa äkillinen selittämätön kuolema, tai kehittyy äkillinen maksakuolio, maksatulehdus tai -sairaus, haimatulehdus. munuaistulehdus, sydämenpysähdys, sydänlihassairaus, suolitukos (oireina vaikea ummetus, mahakipu ja vatsakouristukset), muu mahakipu tai vatsan turvotus, huonosta verensokeritasapainosta johtuvia seurauksia (esim. happomyrkytys tai siitä johtuva kooma), pakko-oireinen häiriö, keuhkokuumeen tai -tartunnan oireita (hengitysvaikeuksia, kuumetta, yskää ja hengityksen vinkumista), muita hengitysvaikeuksia, verihiutaleiden määrän laskua; tai nousua, joka voi aiheuttaa verisuonitukoksia, tahattomia suun/kielen ja raajojen liikkeitä, ihottumia, korvasylkirauhasen laajentuma (turvotus korvan edessä) tai hyvin korkea veren rasva- tai kolesterolipitoisuus.[2]

Klotsapiini voi heikentää ajo- tai keskittymiskykyä. Se ei ole kolmiolääke, vaan toimintakyvyn arviointi on käyttäjän omalla vastuulla. Klotsapiinia ei saa käyttää yhtä aikaa lääkkeiden kanssa, jotka lamaavat luuytimen toimintaa ja/tai vähentävät elimistön tuottamien verisolujen määrää.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klotsapiini oli ensimmäinen kehitetty epätyypillinen eli toisen polven psykoosilääke, joka tuli markkinoille vuonna 1971. Valmistaja kuitenkin veti klotsapiinivalmisteen väliaikaisesti pois markkinoilta vuonna 1975 kun sen huomattiin aiheuttavan jyvässolukatoa, jossa veren valkosolujen määrä laski kriittisen alas, ja johti joidenkin potilaiden kuolemaan.

Lääkkeen kehittely oli tapahtunut silmällä pitäen useiden perinteisten psykoosilääkkeiden aiheuttamia ekstrapyramidaalioireita, jotka muistuttavat Parkinsonin taudin oireita. Tarvittiin siis voimakkaasti vaikuttava uusi lääkeaine, jota ei aiheuta voimakkaita ekstrapyramidaalisia sivuoireita.[1]

Vuonna 1989 klotsapiini todettiin skitsofrenian hoidossa voimakkaammaksi kuin muut markkinoilla olevat psykoosilääkkeet. Yhdysvaltain lääkevirasto FDA hyväksyi klotsapiinin käytön, mutta ainoastaan skitsofreniaa sairastaville, joilla muut lääkkeet eivät ole tehonneet. FDA vaatii että klotsapiinia käyttäviltä potilailta otetaan verikokeita, jotta voidaan seurata lääkkeen vaikutusta veriarvoihin.[5][6] Klotsapiini on eräs voimakkaimmista tunnetuista muskariinivastaanottajaa salpaavista antikolinergeistä.[7]

Annostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klotsapiinia annostellaan tablettina suun kautta. Tablettien vahvuus on joko 25 tai 100 mg vaikuttavaa ainetta/tabletti.[2] Aiemmin sitä annosteltiin myös 25 mg lihasruiskeena.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomi, Eero - Alfering, Sirkku - Olli, Marcus: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 180
  2. a b c d e f g Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - LEPONEX tabletti 25 mg, 100 mg www.laakeinfo.fi. Viitattu 19.8.2016.
  3. Lääkeinfo.fi: Leponex
  4. Klotsapiiniin liittyvät valkosoluhaitat haittavaikutusrekisterissä - Sic! sic.fimea.fi. Viitattu 19.8.2016.
  5. https://www.clozapineregistry.com/insert.pdf.ashx
  6. CLAUDIA WALLIS and JAMES WILLWERTH Monday, Jul. 06, 1992: Awakenings Schizophrenia a New Drug Brings Patients Back to Life - TIME July 6, 1992. Time.com. Viitattu 9.10.2008.
  7. Serious Gastrointestinal Adverse Effects of Clozapine joulukuu 2009. BC Mental Health & Addiction Services.
  8. Lääkevalmisteet 1976, Pharmaca Fennica PF76: s. 67 & 945-946

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]