Butaperatsiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Butaperatsiini
Butaperatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-[10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]fenotiatsin-2-yyli]butan-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero 653-03-2
ATC-koodi N05AB09
PubChem 12598
Kemialliset tiedot
Kaava C23H31N3OS 
Moolimassa 409,59
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa ?

Butaperatsiini on neurolepti eli antipsykoottinen lääke. Tätä kemiallisesti piperatsiinifentiatsiineihin kuuluvaa lääkeainetta on valmistanut Bayer, lääkeainemarkkinoiden tuotekauppanimellä Randolectil.[1] Butaperatsiini ei ole enää aktiivisti käytössä, sillä se aiheutti fentiatsiineille tyypillisiä, ja joitain vakaviakin haittavaikutuksia kuten Parkinsonin taudin tyylisiä, niin kutsuttuja EPS-oireita. Lääke kehitettiin aikakautena, jolloin erilaisia tämän tyyppisiä lääkeainevalmisteita syntetisoitiin ja patentoitiin suhteellisen runsaasti. Nykyisellään (1990-luvulta lähtien) ovat atyyppiset, eli epätyypilliset neuroleptit tulleet laajalti käyttöön ja korvaten mm. Randolectilin.

Butaperatsiini oli Pharmaca Fennican 1976 mukaan, aktiivisti käytössä Suomessa 70-luvulla. Sitä käytettiin mm. oksentelun ja pahoinvoinnin estämiseen, mikä tapahtui pienemmin annoksin. Psykoottisuuden hoidossa käytettiin suurempaa annostelua, kuten tämän tyyppisillä lääkeaineilla oli tavallisesti tapana. Silloin eli psykoosia hoidettaessa, saattoi vuosikausimittainen annosvahvuus olla: luokkaa 20-30 mg/vrk.[2]

Lääkkeen annostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkeaineen annostelumuodot olivat: 2,5 mg ja 10 mg vaikuttavaa ainetta/tabletti.

Vasta-aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Randolectilia ei saanut antaa myrkytyspotilaalle, joka oli ottanut tai saanut liikaa lääkkeitä taikka alkoholia. Butaperatsiini omasi potentoivaa eli vahvistavaa vaikutusta, yhdessä sedatiivien kuten barbituraattien, analgeettien kuten kodeiinin taikka muitten morfiinin johdosten ja alkoholin kanssa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 178
  2. Pharmaca Fennica, PF-76: s. 241
  3. Pharmaca Fennica, PF-76: s. 241
  • Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, Porvoo, 1977 ISBN 951-0-06936-1
  • Suomen Lääkeainetuojat ry. sekä Lääketeollisuusyhdistys ry: Pharmaca Fennica 1976. Länsi-Suomi Oy, Rauma. Ei isbn-numeroa.