Pimotsidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pimotsidi
Pimotsidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-[1-[4,4-bis(4-fluorifenyyli)butyyl]piperidin-4-yyli]-1H-bentsimidatsol-2-oni
Tunnisteet
CAS-numero 2062-78-4
ATC-koodi N05AG02
PubChem CID 16362
DrugBank DB01100
Kemialliset tiedot
Kaava C28H29N3F2O 
Moolimassa 461,546 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 214–218 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 40-50%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 2-3 vuorokautta
Ekskreetio virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Pimotsidi (Orap, Pimotid) on neurolepti eli antipsykoottinen lääke. Se otettiin käyttöön 1970-luvun alkupuolella, lääkeaine mainitaan myös jo Therapia Fennica TF-74:ssa. Nykyään pimotsidia voi saada vain erityisluvalla. Pimotsidi omaa useita vakavia haittavaikutuksia. Pimotsidin etuina mainittiin olevan ei-sedatiivisuus, sekä yhden kerta-annostelun vuorokaudessa olevan riittävä. Lääke esiteltiin myös tuolloin täysin uutena ja aktivoivasti psyyken toimintaan vaikuttavana.[1]

Pharmaca Fennica PF2011:n mukaan pimotsidin ainut käyttöindikaatio on vaikeaoireinen Touretten oireyhtymä (TS). Lääkettä annostellaan tabletteina, joiden vahvuus on 1 milligramma vaikuttavaa ainetta tablettia kohden. Lääkkeen käytössä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, mikäli hoidettavalla on todettu epilepsia, maksan toiminnan taikka EEG:n muutoksia. Yhdistelyä muihin neuroleptisiin lääkeaineisin ei suositella, koska silloin haittavaikutukset voivat potentoitua.[2]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypilliset neuroleptien käyttöön liittyvät haittavaikutusten riskit: maligni neuroleptisyndrooma, tardiivi dyskinesia, ekstrapyramidaaliset sivuoireet. Sydämen QT-ajan pidentymä, Grand Mal -tyyppiset epileptiset kouristelutilat, hypotensio sekä uneliaisuus. Antikolinergiset haittavaikutukset: suun kuivuminen, pahoinvointi, ummetus, huimaus, hikoilu. Harvinaisena haittana hyponatremia. Edelleen neuroleptille harvinaisesti: päänsärky, ahdistuneisuus sekä unettomuus.[2]

Vielä Pharmaca Fennica 1976:n mukaan, tätä lääkeainetta nimenomaisesti suositeltiin käytettäväksi kombinoidusti. Tämä tarkoittaa eri lääkeaineiden välistä yhdisteltyä käyttöä keskenään. PF-76:n mukaan esimerkiksi sedatiivisia psykofarmakoita, kuten klooripromatsiinia voitiin yhdistellä pimotsidin annostelun yhteyteen. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketietokeskus: Pharmaca Fennica - PF2011 (s.777)
  • Tuomi-Olli-Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, 1977 Porvoo ISBN 951-0-06936-1
  • Lääkevalmisteet 1976, Pharmaca Fennica '76: s. 798-799

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomi-Olli-Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, 1977 Porvoo (s.180)
  2. a b Lääketietokeskus: Pharmaca Fennica - PF2011 (s.777)
  3. PF 76: s. 798-799

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]