Tardiivi dyskinesia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tardiivi dyskinesia (TD) (suomeksi "hitaasti kehittyvä liikehäiriö", "pakkoliikeoireyhtymä") on psykoosilääkkeiden aiheuttama häiriö tahdosta riippumattoman hermoston ekstrapyramidaaliradassa[1]. Tardiivi dyskinesia on yksi ekstrapyramidaalioireista[2]. Hermostohäiriö ilmenee lihaskireyksinä, jännitystiloina ja suonenvetona, etenkin kasvo- ja kaulalihaksissa, mutta myös ylävartalossa. Oireet näkevät suun, kielen tai vartalon lihasten kiemurtelevina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.[1] Ilmiötä kuvataan mm. suun mukeltamisena. Oireet voivat olla joskus tuskallisia. Usein toistuvana TD saattaa synnyttää hampaisiin kiillevaurioita.[3]

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tardiivia dyskinesiaa aiheuttaa etenkin perinteisten eli ensimmäisen polven psykoosilääkkeiden säännöllinen pitkäaikaiskäyttö, mutta myös toisen polven eli epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö[1]. Jälkimmäisessä tapauksessa riskiä kasvattaa useiden toisen polven psykoosilääkkeiden käyttö samaan aikaan[2]. Häiriö on sitä yleisempi, mitä pidempään lääkitystä on käytetty[1].

Vain hyvin harva psykoosilääke aiheuttaa kerta-annoksella oireita. Tällöin kyseessä saattaa olla ohimenevä akuutti dystonia. Oireilun määrä riippuu myös lääkeannoksesta.

Eräät käytöstä poistetut psykoosilääkkeen lailla toimivat oksennuslääkkeet (kuten tietyyliperatsiinia sisältävä Torecan) saattoivat aiheuttaa välittömiä oireita jo yhden tabletin kerta-annoksena. Välitön vaikutus johtuu lääkkeen herkkyydestä aiheuttaa ekstrapyramidaali- eli tiedostamattomien liikkeiden häiriöitä. Psykoosilääkkeissä ongelma on kuitenkin yleensä seurausta pitkäaikaisvaikutuksesta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tardiivi dyskinesia joko korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai jää joskus pysyväksi. Oireiden paheneminen estetään lopettamalla tai vaihtamalla kyseinen psykoosilääke.[1] Joskus lääkehaittoja myös pidetään kurissa toisella lääkkeellä, samalla kun haitallisen lääkkeen käyttöä jatketaan, mutta lääkehuollon lehtori Alli Puiravan mukaan sellaista ei pitäisi tehdä[4].

Pysyväksi jäänyttä tardiiviia dyskinesiaa lievitetään parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol). Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää, jota psykoosilääkkeet poistavat.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Therapia Fennica 1974, TF74
  • Lääkkeet ja niiden käyttö, Alfering-Olli-Tuomi, SHKS-WSOY 1977

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Duodecim terveyskirjasto Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
  2. a b Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 25.9.2016.
  3. Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio
  4. Psykoosilääkkeistä rajut sivuvaikutukset potilaalle – ”En enää itse koe tunteitani” Viitattu 25.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]