Tardiivi dyskinesia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tardiivi dyskinesia (TD) (suomeksi "hitaasti kehittyvä liikehäiriö", "pakkoliikeoireyhtymä") on psykoosilääkkeiden aiheuttama tahdosta riippumattoman hermoston häiriö. Se ilmenee lihaskireyksinä, jännitystiloina ja suonenvetona, etenkin kasvo- ja kaulalihaksissa, mutta myös ylävartalossa. Oireet näkevät suun, kielen tai vartalon lihasten kiemurtelevina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.[1] Ilmiötä kuvataan mm. suun mukeltamisena. Oireet voivat olla joskus tuskallisia. Usein toistuvana TD saattaa synnyttää hampaisiin kiillevaurioita.[2]

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tardiivia dyskinesiaa aiheuttaa etenkin perinteisten eli ensimmäisen polven psykoosilääkkeiden säännöllinen pitkäaikaiskäyttö, joskus myös toisen polven eli epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö. Hermostohäiriö on sitä yleisempi, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Se joko korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai jää joskus pysyväksi. Oireiden paheneminen estetään lopettamalla tai vaihtamalla kyseinen psykoosilääke.[1]

Vain hyvin harva psykoosilääke aiheuttaa kerta-annoksella oireita. Tällöin kyseessä saattaa olla ohimenevä akuutti dystonia. Oireilun määrä riippuu myös lääkeannoksesta.

Eräät käytöstä poistetut psykoosilääkkeen lailla toimivat oksennuslääkkeet (kuten tietyyliperatsiinia sisältävä Torecan) saattoivat aiheuttaa välittömiä oireita jo yhden tabletin kerta-annoksena. Välitön vaikutus johtuu lääkkeen herkkyydestä aiheuttaa ekstrapyramidaali- eli tiedostamattomien liikkeiden häiriöitä. Psykoosilääkkeissä ongelma on kuitenkin yleensä seurausta pitkäaikaisvaikutuksesta.

Pysyvien oireiden lievittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyväksi jäänyttä tardiiviia dyskinesiaa lievitetään parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol). Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Therapia Fennica 1974, TF74
  • Lääkkeet ja niiden käyttö, Alfering-Olli-Tuomi, SHKS-WSOY 1977

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Duodecim terveyskirjasto Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
  2. Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]