Aitokissanminttu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aitokissanminttu
Catnip-blossom.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Kissanmintut Nepeta
Laji: cataria
Kaksiosainen nimi
Nepeta cataria
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aitokissanminttu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aitokissanminttu Commonsissa

Nimi-testi OK

Aitokissanminttu (Nepeta cataria) on Euroopasta kotoisin oleva mintuntuoksuinen yrtti. Se jää alle metrin korkuiseksi, varsi ja lehdet ovat harmahtavan karvan peitossa. Kukat ovat valkoisia, niiden alahuulessa punaisia pisteitä. [2] Tieteellisen nimen osa cataria tulee latinan kielen sanasta catus, joka tarkoittaa kissaa.[3]

Aitokissanminttua on käytetty 1400-luvulle saakka yleisesti elintarvikkeena ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Paistin pintaan saatettiin hieroa kissanminttua, ja sitä käytettiin myös salaattiaineksena. Sitä käytettiin rauhoittavana ja ruuansulatusta edistävänä rohtona sekä hoidettiin haavoja, särkyä ja naistenvaivoja.[3] Aitokissanminttu saattaa aiheuttaa poltettuna lieviä harha-aistimuksia.[2]

Aitokissanminttua tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Skandinavian eteläosissa. Sen alkuperäiset kasvualueet ovat Vähässä-Aasiassa.[3] Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[4]

Aitokissanmintun haihtuva öljy sisältää mm. karvakrolia, tymolia, nepetalaktonia ja nepetahappoa. Nepetalaktoni vaikuttaa kissojen käyttäytymiseen. Aitokissanmintun kukinnot ovat valkoiset ja se on kasvustoltaan harvempi kuin sukulaisensa mirrinminttu (Nepeta x faassenii), jolla on vaaleansiniset kukinnot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. a b Raassina, Palmgren, Hujala: l Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 6.6.2009.
  3. a b c Luontoportti: Aitokissanminttu Viitattu 17.2.2014.
  4. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.6.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]