Kloraali

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kloraali
Chloral-2D-skeletal.png
Chloral-3D-vdW.png
Tunnisteet
CAS-numero 75-87-6
IUPAC-nimi 2,2,2-triklooriasetaldehydi
SMILES C(=O)C(Cl)(Cl)Cl[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C2HCl3O
Moolimassa 147,378 g/mol
Tiheys 1,512 g/cm3[2] g/cm³
Sulamispiste -57,5 °C[2]
Kiehumispiste 97,7 °C[2]

Kloraali eli triklooriasetaldehydi (C2HCl3O) on asetaldehydin kloorattu johdannainen. Yhdistettä käytetään nykyään lähinnä synteettisen orgaanisen kemian lähtöaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloraali on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Kloraalin 3 klooriatomia tekevät sen aldehydiryhmästä tavallistakin elektrofiilisemman ja yhdiste reagoi herkästi nukleofiilien kanssa. Esimerkiksi veden kanssa se reagoi muodostaen kloraalihydraattia ja alkoholit reagoivat muodostaen asetaaleja. Vahvat emäkset kuten natriumhydroksidi tai amiinit hajottavat yhdisteen. Natriumhydroksidikäsittelyllä kloraalista muodostuu kloroformia ja natriumformiaattia.[2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloraalia valmistetaan klooraamalla joko asetaldehydiä tai etanoli. Näistä asetaldehydin kloorausprosessi on edullisempi ja etanoli hapettuu ensin kloorin vaikutuksesta asetaldehydiksi ennen kloorautumistaan. Katalyyttinä reaktiossa voidaan käyttää antimonitrikloridia. Reaktiossa muodostuu kloraalihydraattia joko käsitellään väkevällä rikkihapolla, minkä jälkeen kloraali erotetaan tislaamalla.[2][3]

CH3CHO + 3 Cl2 → CCl3CHO + 3 HCl
CH3CH2OH + 4 Cl2 → CCl3CHO + 4 HCl

Kloraalia käytetään maataloudessa käytettävien hyönteismyrkkyjen kuten kloraloosin, DDT:n, metoksikloorin ja herbisidien valmistuksessa. Monet näistä ovat nykyään kiellettyjä, joten yhdisteen käyttö on vähentynyt. Kloraalia käytetään myös eräiden hypnoottisten ja sedatiivisten lääkkeiden kuten kloraalihydraatin ja triklofossin valmistamiseen.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Trichloroacetaldehyde – Substance summary NCBI. Viitattu 26. huhtikuuta 2013.
  2. a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 271. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  3. a b c Reinhard Jira, Erwin Kopp, Blaine C. McKusick, Gerhard Röderer, Axel Bosch & Gerald Fleischmann: Chloroacetaldehydes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 26.04.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.