Korkein totuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korkein totuus (jap. オウム真理教, Ōmu Shinrikyō, Aum Shinrikyo, vuodesta 2000 alkaen Aleph) on japanilaisen Shōkō Asaharan vuonna 1987 perustama uskonnollinen kultti, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Vuonna 1995 kultti teki Tokion metroon terrori-iskun käyttäen sariinia, minkä seurauksena useita sen johtajia tuomittiin kuolemaan, mukaan lukien perustaja.

Ensimmäiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman totuuden perustaja Shōkō Asahara oli vuosina 1981–1984 uususkonnollisen Agonshu-ryhmän jäsen. Sinä aikana hän perehtyi hindulaiseen joogaan ja buddhalaisiin Agama-sutriin. Levitaatiokuvissa esiintynyt Asahara alkoi saada ympärilleen nuoria uususkonnoista kiinnostuneita seuraajia, ja ryhmä otti keväällä 1986 nimekseen Aum shinsen-nokai, ‘vuoriaskeettien Aum-ryhmä’.[1]

Vietettyään aikaa Intiassa Asahara ilmoitti saavuttaneensa valaistumisen. Hänen seuraajansa alkoivat muodostaa selibaattisten munkkien ja nunnien yhteisöjä pyhittääkseen elämänsä uskonnollisille harjoituksille. Vuonna 1987 Asahara (siihen asti nimeltään Matsumoto Chizuo) otti käyttöön uuden nimensä, jonka hän uskoi tuovan onnea. Samalla hän vaihtoi ryhmänsä nimeksi Aum Shinrikyo, ‘Korkeimman totuuden Aum-opetus’. Ryhmä otti näin selvästi uskonnollisen luonteen aiemman vuoriasketismin tilalle. Jotkin jäsenet kuitenkin jättivät ryhmän tämän vuoksi. Korkein totuus sai Japanissa rekisteröidyn uskonnollisen liikkeen aseman syksyllä 1989.[1]

Muututtuaan uskonnolliseksi Korkein totuus alkoi keskittyä joogan rinnalla buddhalaisuuden teoriaan ja käytäntöön. Asahara alkoi tavata tärkeimpiä tiibetinbuddhalaisia johtajia, ja hän sai rohkaisua Dalai-lamalta, joka pyysi Asaharaa palauttamaan seremonialliseksi rappeutuneen Japanin buddhalaisuuden takaisin oleellisiin totuuksiin. Asahara ilmoitti liikkeensä lehdessä tavoitteekseen kaikkien ihmisten vapauttamisen.[1]

Asaharalla oli myös poliittisia tavoitteita, ja hän sanoi politiikalla voitavan saavuttaa joitain sellaisia tavoitteita, joita uskonnolla ei saavuteta. Hän perusti vuonna 1989 Totuuden puolueen (Shinri-to). Puolue yritti saada ehdokkaitaan Japanin parlamentin alahuoneeseen helmikuun 1990 vaaleissa, mutta yksikään sen ehdokkaista ei päässyt läpi.[2]

Opit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shōkō Asaharan ja Korkeimman totuuden uskonnolliset opetukset kehittyivät vuosien 1986–1995 välillä vaiheittain. Tänä aikana Asahara omaksui vaikutteita astrologiasta, taolaisuudesta, hindulaisuudesta (etenkin joogasta), buddhalaisuudesta (hinajanasta, mahajanasta ja tantrisesta buddhalaisuudesta), juutalais-kristillisestä apokalyptisestä perinteestä sekä tieteestä, tieteiskirjallisuudesta ja teknologiasta.[3]

Tantrisen buddhalaisuuden eli vajrayanan tiettyjä kirjoituksia Asahara tulkitsi niin, että tarkoitus pyhittää keinot. Hän alkoi jo vuoteen 1987 mennessä ajatella, että murhakin on oikeutettua uskonnollisista syistä. Asaharan mukaan guru voi määrätä seuraajansa surmaaman jonkun, koska uhrin aika on jo lopussa.[4]

Korkein totuus suhtautui 1990-luvulta alkaen tieteeseen suopeasti, ja liikkeeseen kuului paljon nuoria tutkijoita. Ryhmä pyrki yhdistämään uskontoa ja tiedettä, ja käytti tieteellisiä laitteita esimerkiksi meditaation vaikutuksen mittaamiseen.[5]

Asahara kiinnostui vuonna 1989 ranskalaisen Nostradamuksen ennustuksesta, jonka mukaan vuonna 1999 ihmiskunnalle tapahtuisi jotain vakavaa. Asahara tulkitsi tästä seuraavan ”uuden ihmiskunnan” synty ja maailmanrauha. Seuraavien vuosien aikana Asaharan ennustukset muuttuivat synkemmiksi ja sulkeutuneemmiksi. Hän alkoi puhua Armageddonista, josta voisi pelastautua liittymällä Korkeimpaan totuuteen ja suojautumalla sen rakennuttamassa väestönsuojassa. Armageddonin jälkeen buddhalaisuus korvaisi koko maailmassa kristinuskon, ja Korkeimmasta totuudesta tulisi maailman keskipiste. Asahara ei antanut Armageddonille päivämäärää, mutta sen odotus vahvisti ryhmän jäsenten tunnetta siitä, että he olivat valittu kansa, jonka oli tarkoitus selvitä hengissä.[6]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkein totuus sai jäsenikseen tuhansia nuoria ja liikkeelle omistautuneita ihmisiä. Ryhmään liittyneet olivat pettyneet materialistiseen maailmaan ja etsivät hengellistä elämää. He ovat kertoneet lempeän ja karismaattisen Asaharan kyenneen tarjoamaan heille hyväksyntää sekä selkeät ja loogiset vastaukset elämän kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin, jotka liittyvät elämän tarkoitukseen, sisäisen tyhjyyden täyttämiseen, henkilökohtaisen ymmärryksen ja hyväksynnän saavuttamiseen sekä henkisten vammojen ja fyysisten heikkouksien parantamiseen. Jäsenet ovat myös kertoneet voineensa kasvaa henkisesti Asaharan opastuksella. Korkeimman totuuden yhteisöä jäsenet kuvasivat iloiseksi ja aina ystävälliseksi rinnakkaistodellisuudeksi. Asahara kuitenkin sitoutti seuraajansa kertomalla heille, että he eivät kykenisi saavuttamaan valaistumista ilman johtajaansa. Jotkut jäsenet jättivätkin ryhmän petyttyään Asaharan vallankäyttöön.[7]

Vuonna 1989 liikkeellä oli sen itsensä mukaan 10 000 jäsentä Japanissa ja 20 000 ulkomailla, pääasiassa Venäjällä. Sillä oli lisäksi toimipisteitä Yhdysvalloissa, Saksassa ja Sri Lankassa.[8] Vuonna 1995 ryhmällä oli Japanissa arviolta 9 000 jäsentä, maailmanlaajuisesti seuraajia oli noin 40 000.lähde? Vuonna 2012 jäseniä oli noin 1 500, joista valtaosa asuu Japanissa ja noin 300 Venäjällä.[9]

Rikollinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman totuuden toiminta alkoi muuttua lainvastaiseksi vuonna 1989. Tuolloin eräät ryhmän jäsenet surmasivat jäsenen, joka oli halunnut jättää ryhmän ja paljastaa erään jäsenen kuolemaan johtaneen toiminnan. Samana vuonna ryhmä surmasi asianajajan, joka oli edustanut ryhmän jäsenten perheitä, jotka olivat haastaneet ryhmän oikeuteen.[10]

Korkeimman totuuden värväystapoja alettiin pian epäillä. Liikkeen väitettiin esimerkiksi tekevän seuraajistaan kuuliaisia univajeen, eristämisen ja huumeiden avulla. Liikettä syytettiin 1990-luvulla myös sieppauksista, väkivallasta ja jopa murhista, joiden tarkoituksena uskottiin olleen yritykset estää liikkeeseen kohdistetut tutkimukset.[8]

Kesäkuussa 1994 Naganon prefektuurissa suoritettiin kaasuhyökkäys, jossa kuoli seitsemän ihmistä ja loukkaantui 147. Uhrien joukossa oli tuomareita, jotka olivat mukana Korkeinta totuutta koskevassa oikeusjutussa. Myöhemmin poliisi kertoi, että ryhmän jäsenet olivat hyökkäilleet yksittäisten vastustajiensa kimppuun myrkkykaasulla useita kertoja vuosien 1994–1995 aikana.[11]

Vuonna 1995 Tokion metroon tehtiin kaasuisku, jossa kuoli 13 matkustajaa ja vahingoittui vakavasti 54. Viranomaiset pidättivät iskun jälkeen Shōkō Asaharan ja muita Korkeimman totuuden johtohenkilöitä. Nämä asetettiin syytteeseen iskun suunnittelusta. Oikeudenkäynnissä Asahara todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Tuomion viimeinen valituskäsittely päättyi vuonna 2006. Asaharan lisäksi myös yhdelletoista muulle Korkeimman totuuden johtohenkilöistä langetettiin kuolemantuomio.[9]

Iskun syitä on ollut vaikea ymmärtää, ja aiheesta on Japanissa julkaistu paljon tutkimuskirjallisuutta. Jotkut ovat pyrkineet selittämään tapahtumaa Korkeimman totuuden väkivaltaisilla doktriineilla, kuten murhan oikeuttavilla vajrayana-buddhalaisuuden opeilla, sekä muilla ryhmän sisäisillä syillä. Jotkut ovat nostaneet esille ulkoapäin tulleet monenlaiset hyökkäykset ryhmää vastaan.[12]

Tokion hyökkäyksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä toimii edelleen Japanissa nimellä Aleph, mutta Asaharan pidätys ja tuomio saivat aikaan useita muutoksia. Ryhmä on muuttanut opinkappaleitaan: Buddhalaisiin Vajrayana-oppeihin liittyvät tekstit on poistettu, sillä viranomaiset katsoivat näiden kirjoituksien ”oikeuttaneen murhateot”. Ryhmä on esittänyt kaasuhyökkäyksen uhreille anteeksipyynnön ja perustanut avustusrahaston heitä varten. Yleisöä aiemmin huolestuttaneet provokatiiviset julkaisut ja toiminnat on lakkautettu.

Asaharan alaisuudessa toimineen ryhmän vanhempi johtaja Fumihiro Joyu toimi organisaation virallisena johtajana vuodesta 1999 vuoteen 2007. Tämän jälkeen hän erosi järjestöstä ja perusti oman järjestön nimeltä Hikari no Wa.[9] Aikaisemmin järjestöä johti kuusi vanhempaa johtajaa, jotka siirsivät päätöksenteko-oikeuden Joyulle. Joyun aloittamat uudistukset eivät ole juurikaan parantaneet Alephin julkista kuvaa, mutta ne ovat aiheuttaneet sisäistä eripuraa jäsenten keskuudessa.

Japanin julkisesta turvallisuudesta vastaavan viraston mukaan Korkein totuus ei ole yksimielinen järjestön tulevaisuudesta. Suurin osa jäsenistä haluaisi pitää järjestön rakenteen niin lähellä ennen vuotta 1995 vallinnutta tilaa kuin suinkin. Joyu ja hänen kannattajansa suosivat vähemmän radikaalia linjaa, jossa järjestö tulisi jälleen osaksi yhteiskuntaa.

Laki Aumin tarkkailemisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestö asetettiin tammikuussa 2000 tarkkailun alaiseksi kolmen vuoden ajaksi.[13]

Julkisesta turvallisuudesta vastaava virasto sai tammikuussa 2003 luvan jatkaa valvontaa toiset kolme vuotta. Huhtikuussa 2004 julkistetun blogin[14] mukaan hallitus pitää Aumia edelleen ”vaarana yhteiskunnalle”.

Tammikuussa 2006 tarkkailuaikaa pidennettiin jälleen kolmella vuodella. Vaikka opinkappaleita on muutettu ja Vajrayana-tekstit kielletty, virasto suosittelee tarkkailun ja viraston rahoituksen lisäämistä. Lisäksi virasto varoittaa, että kielletyt tekstit ovat yhä käytössä ja että vaara on olemassa niin kauan kuin Asahara pysyy johtajana. Alephin johtajat liittävät nykyisin kaikkiin sanomisiinsa ja kirjoituksiinsa viitteet, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Japanin ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkein totuus on levittäytynyt myös Japanin ulkopuolelle. Sillä on toimipaikkoja Sri Lankassa, New Yorkissa, Bonnissa sekä useita keskuksia Moskovassa.lähde?

Korkein totuus on määritelty terroristijärjestöksi Euroopan unionissa,[15] Kanadassa[16] ja Yhdysvalloissa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Repp, Martin (toim. Lewis, James R. & Petersen, Jesper Aa.): ”Aum Shinrikyo and the Aum Incicent: A Critical Introduction”, Controversial New Religions, s. 195–240. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-931531-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Repp 2014, s. 195–198.
  2. Repp 2014, s. 198.
  3. Repp 2014, s. 214–215.
  4. Repp 2014, s. 205–207.
  5. Repp 2014, s. 207–208.
  6. Repp 2014, s. 210–213.
  7. Repp 2014, s. 198–201.
  8. a b Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 93. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)
  9. a b c d Backgrounder – Aum Shinrikyo päivitetty 19.6.2012. Council on Foreign Relations. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 30.3.2016. (englanniksi)
  10. Repp 2014, s. 216.
  11. Repp 2014, s. 218–220.
  12. Repp 2014, s. 221–222.
  13. Lower House panel approves bills to crack down on Aum The Japan Times. 17.11.1999. Arkistoitu 4.11.2002. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
  14. A Chronology of Police Actions t3.org. Arkistoitu 29.6.2006. Viitattu 26.12.2019. (englanniksi)
  15. Neuvoston yhteinen kanta 2009/468/YUTP, hyväksytty 15 päivänä kesäkuuta 2009, erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP ajantasaistamisesta sekä yhteisen kannan 2009/67/YUTP kumoamisesta, s. 49. Eurooppa-neuvosto. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.3.2016). (englanniksi)
  16. Listed Terrorist Entities: Currently listed entities 2.12.2015. Public Safety Canada. Viitattu 30.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korkein totuus.