Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Osa artikkelisarjaa
Jehovan todistajat
Historia Raamatuntutkijat Eriytyneet liikkeet
Järjestö Betel Hallintoelin Kokoukset Vanhimmisto Vartiotorni-seura
Oppi Eskatologia Julistaminen ovelta ovelle Raamatuntulkinta Verioppi Uuden maailman käännös Oppimuutokset
Julkaisut Herätkää! Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja Kristityn elämä ja palvelus – Työkirja
Kulttuuri Kuri seurakunnissa Valtakunnan laulut Valtakunnansali
Henkilöt Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford Nathan Homer Knorr Frederick William Franz Milton George Henschel Don A. Adams Raymond Franz Suomi Kaarlo Harteva
Muuta aiheesta Kritiikki Jehovan todistajat Suomessa

Jehovan todistajat pitävät uskonnollisena auktoriteettinaan Raamattua, jonka he uskovat olevan Jumalan ilmoitus. Tietosanakirja The Encyclopedia of Religion mainitsee, että ”heidän kaikki uskonkäsityksensä perustuvat Raamattuun. He liittävät ’todistejakeen’ (eli tukea antavan raamatunlainauksen) miltei jokaiseen uskoa koskevaan väittämään, sillä he pitävät Raamattua varmana auktoriteettina, joka syrjäyttää kokonaan perinteen.”^lähde?

Raamattu ja sen tulkinta

Näkemysten perusta

Jehovan todistajat ovat protestanttisten kirkkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton. Raamattua tutkii ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jolla viitataan Raamatun Matteuksen kirjan 24. luvun jakeeseen 45. ”Orjaluokan” päätösvaltaa käyttää New Yorkissa oleva Jehovan todistajien hallintoelin. Vuonna 2012 ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” samaistettiin virallisestikin hallintoelimen kanssa. Siihen asti oli tulkittu kaikkien vajaat 11 000 ”hengestä siinneiksi” tunnustautuvan liikkeen jäsenen muodostavan tämän ”orjaluokan”. Hengestä siinneiden jäsenten määrä lähti kasvuun sen jälkeen, kun Jehovan todistajat luopuivat vuonna 2007 siitä pitkäaikaisesta opetuksestaan, että tuon ryhmän kokonaismäärä 144 000 täyttyi jo vuonna 1935 ja että sen jälkeen orjaluokan jäseniksi tunnustautuneet olisivat langenneiden tilalle valittuja korvaajia. Vuodesta 2007 vuoteen 2009 ”orjaluokkaan” tunnustautuvien määrä on noussut 19 prosenttia.

Liikkeen jäseniltä vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä, eikä päälinjoista poikkeavan hengellisen näkemyksen muodostaminen ole hyväksyttyä. Poikkeavan tulkinnan esilletuominen saattaa johtaa seurakunnan vanhimpien yhteydenottoon ja sitä kautta seurakunnallisen oikeusistuimen eteen joutumiseen. Jos liikkeen jäsenen ajattelutapa näiden toimenpiteiden jälkeen vielä eroaa jyrkästi hallintoelimen määrittämästä virallisesta tulkinnasta, hänet erotetaan seurakunnasta. Erityisesti näin menetellään silloin, kun on kyse liikkeen teologian kannalta keskeisistä opetuksista.

Jehovan todistajien raamatuntulkinta on liikkeen historian aikana kokenut lukuisia muutoksia. Jatkuvat oppimuutokset eivät muodosta opin kannalta merkittävää ongelmaa, sillä liikkeen mukaan oppimuutokset ovat ”Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä” ja ”valon kirkastumista”, jota liikkeen raamatuntulkinnan mukaan pitäisikin olla odotettavissa ”lopun aikana”. Jehovan todistajat käyttävät puhekielessä ja kirjallisuudessaan liikkeen kulloinkin voimassa olevasta raamatuntulkinnasta ja oppijärjestelmästä yleiskäsitettä ”totuus”.

Liikkeen piirissä on laadittu oma englanninkielinen raamatunkäännös, Uuden maailman käännös, josta suomennos on tehty. Kääntäjien mukaan siinä on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen alkutekstistä nykyenglantiin ja sitä kautta muihin kieliin. Jotkut raamatunoppineet kuitenkin arvostelevat Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja Jehovan todistajien raamatuntulkintaa tukeviksi.

Katso myös: Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Raamattunäkemys

Jehovan todistajat uskovat teoriassa protestanttisille kirkoille tyypilliseen tapaan, että Raamattu on uskon ja opin ainoa ohjenuora. Itse asiassa he kritisoivat kristillisiä kirkkoja ja vallankin protestanttisia yhteisöjä siitä, että nämä opettavat ”epäraamatullisia” opetuksia, kuten kolminaisuus, helvetti ja ihmissielun kuolemattomuus. Jehovan todistajat tunnustavat protestanttisen Raamatun kaanonin. Heidän ”Heprealais-aramealaisiin kirjoituksiinsa” eli Vanhaan testamenttiin kuuluvat ne 39 kirjaa, joita rabbiininen juutalaisuus piti henkeytettyinä, ja heidän ”Kristillisiin kreikkalaisiin kirjoituksiinsa” eli Uuteen testamenttiin kuuluvat kristillisten kirkkojen yleisesti hyväksymät 27 kirjaa. Apokryfikirjoja ei pidetä kanonisina.

Jo Russellin ajoista saakka raamatuntutkijat ja myöhemmin Jehovan todistajat ovat ajatelleet, että vain Raamatun alkuperäiset käsikirjoitukset (jotka eivät ole säilyneet) ovat olleet Jumalan henkeyttämiä ja ohjeellisia. Toisin kuin monet yhdysvaltalaiset konservatiivit, jotka suosivat ”Kuningas Jaakon käännöstä” (engl. King James Version) ja niitä myöhäisiä bysanttilaisia käsikirjoituksia, joihin tämä käännös perustuu, Jehovan todistajat ovat pyrkineet ennallistamaan Raamatun mahdollisimman autenttisen tekstin. Tässä he ovat käyttäneet hyväkseen raamatuntutkimuksen kehittämiä tekstikritiikin menetelmiä. Jehovan todistajia on kritisoitu siitä, että he eivät hyväksy kriittistä raamatuntutkimusta ja että heidän raamatuntutkimuksensa pyrkisi osoittamaan Raamatun kohtia vain todeksi, unohtaen mahdollisuuden epätodenmukaisuudesta.

Raamattunäkemykseltään Jehovan todistajat voidaan luokitella fundamentalisteiksi, vaikka he itse tämän kiistävätkin. Heidän mukaansa Raamattu on Jumalan sana ja totuus (2. Timoteuksen kirje 3:16). He uskovat, että Raamatun ohjeet ovat hyödyllisiä kaikille ja sisältävät kaikki elämään tarvittavat ohjeet. Raamattu on erehtymätön, ei vain pelastus- ja moraalikysymyksissä, vaan myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta on ensisijalla. mutta huomioon otetaan myös Raamatun kuvaannollinen kieli, symboliset merkitykset ja Raamatun hahmojen esimerkit. 1. Mooseksen kirja uskotaan kirjaimellisesti. Kreationisteina Jehovan todistajat kuuluvat lähinnä OEC-koulukuntaan. He uskovat, että Jumala loi näkyvän maailmankaikkeuden miljardien vuosien kuluessa ja ensimmäiset ihmiset n. 6 000 vuotta sitten. Jehovan todistajat eivät yleensä usko jääkausiin. Heidän mielestään ainoa tuho joka on tapahtunut, on Raamatussakin mainittu vedenpaisumus. He uskovat että vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen, kuten Raamattu väittää sen olevan. He myös uskovat, että kaikki ihmiset polveutuvat Nooasta ja hänen perheestään, sekä kaikki eläimet arkissa olleista eläimistä. Jehovan todistajat torjuvat jyrkästi evoluutioteorian.

Jehovan todistajat ovat valmistaneet oman raamatunkäännöksensä, Uuden maailman käännöksen. Sen on tarkoitus olla mahdollisimman sanatarkka käännös alkukielistä englantiin ja sitä kautta muille kielille. Käännöstä on arvosteltu sen kankeahkon kielen sekä joidenkin kohtien tarkoitushakuisena pidettyjen käännösten perusteella. Jehovan todistajat itse pitävät Uuden maailman käännöstä parhaimpana ja sanatarkimpana käännöksenä ja käyttävät sitä mielellään, vaikka käännöstä ei pidetäkään henkeytettynä.

Raamatun tulkinta

Jehovan todistajien raamattukäsitys tuntuu ensi näkemältä hyvin protestanttiselta. Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje, ja Raamattu itse on oma selittäjänsä. Kuitenkin heidän käsityksessään Raamatun tulkinnasta on piirre, jonka vuoksi sen voidaan kuvailla olevan lähempänä katolisen kirkon käsitystä, kuin he itse suostuvat myöntämään. Tämä on käsitys ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta”.

Jehovan todistajat ajattelevat, että yksittäinen raamatunlukija ei pysty ymmärtämään sitä kaikilta osin oikein. Raamatussa on tosin kohtia, jotka avautuvat kaikille (esim. historialliset kertomukset, lait ja eettiset ohjeet), mutta suuri osa Raamatusta on sellaista, jota yksittäinen ihminen ei voi käsittää oikein. Tämä koskee ennen muuta Raamatun profetioita. Henkilöt, jotka kirjoittivat profetiat, eivät itse ymmärtäneet, mitä näkivät ja kirjoittivat. Profetioista osan oli tarkoitus pysyä ”sinetöityinä” eli niiden merkitys oli oleva salattu, kunnes aika olisi sellainen, että profetiat oli mahdollista ymmärtää.

Jehovan todistajien raamatuntulkinnan mukaan Jumala avaa Raamatun tekstiä niiden uskollisten Jehovan todistajien kautta, jotka ovat hengestä siinneitä Jumalan lapsia. Heidän lukumääränsä on Jehovan todistajien mukaan 144 000 (perustuu Ilmestyskirjan tekstiin), ja heistä elää maan päällä vielä noin 11 000. Vuoteen 2012 heidän kaikkien katsottiin muodostavan maan päällä niin sanotun ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Nimitys perustuu Matteuksen evankeliumin 24:45:een: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?” (KR-38). Vain tähän ryhmään kuuluvat kykenevät Jumalan hengen avulla ymmärtämään Raamattua oikein ja tekemään sen selityksen tunnetuksi. Tähän viittaavat Jehovan todistajien mukaan Jeesuksen sanat ”antamaan heille ruokaa ajallaan”. Ajankohtaistava Raamatun selitys on tuota ”ruokaa oikeaan aikaan”.

Toimintaansa aloittaessaan Charles Taze Russell ajatteli itsensä sekä ympärilleen kokoontuneen raamatuntutkisteluryhmän muodostavan tämän ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Hehän olivat ymmärtäneet, että Jeesus oli tullut läsnä olevaksi vuonna 1874 ja julistivat tätä muille. 1880-luvulla Russellin vaimo Maria Russell kuitenkin esitti käsityksen, jonka mukaan hänen miehensä olisi henkilökohtaisesti tuo ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”. Tämä käsitys muuttui 1927, jolloin Vartiotorniseuran seuraava presidentti Joseph Franklin Rutherford palasi vanhaan käsitykseen, jonka mukaan kaikki voidellut muodostavat yhdessä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”. Samalla hän korosti, että ”orja” tekee selityksensä tunnetuksi Vartiotorniseuran kautta. Tämä pitkäaikainen selitys muuttui marraskuussa 2012, jolloin Jehovan todistajien hallintoelimen tulkittiin olevan tuo "uskollinen ja ymmärtäväinen orja". Suurin osa hengestä siinneistä Jumalan lapsista eli "voidellusta jäännöksestä" tai "pienestä laumasta" kuuluu tämän selityksen mukaan siihen "palvelusväkeen", jolle orja antaa sille kuuluvan ravinnon oikeaan aikaan, samoin tähän luokkaan kuuluvat kaikki ne, jotka eivät ole hengestä siinneitä Jehovan todistajia.

Jehovan todistajat eivät koskaan ole väittäneet, että ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamat selitykset olisivat erehtymättömiä. Käytännössä kuitenkin katsotaan, että heidän antamansa selitykset ovat Jumalan hengen avulla syntyneitä, kun taas muut selitykset ovat vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Tämän takia Jehovan todistajia vaaditaan uskomaan ”orjan” (eli Vartiotorniseuran ja hallintoelimen) antamiin selityksiin, tai ainakin olemaan julkisesti kiistämättä niitä. Vain täten Jehovan todistaja voi pysyä muiden todistajien yhteydessä. Käytännössä siis ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” muodostaa samanlaisen ohjeellisen raamatuntulkitsijan kuin katolisen kirkon opetusvirka eli magisterium.

Ajatukseen ”orjaluokasta” Raamatun tulkitsijana liittyy myös ”lisääntyvän valon” käsite. Tämä on peräisin Sanalaskujen kirjan 4:18:sta, jossa vanhurskaan polun sanotaan kirkastuvan niin kuin aamurusko aina täyteen sydänpäivään saakka. Jehovan todistajat näkevät tässä viittauksen siihen, miten tieto lisääntyy lopun aikana ja miten raamatullisia totuuksia pystytään ajan myötä ymmärtämään yhä paremmin. Muutokset opissa ja raamatuntulkinnoissa selitetään mieluusti viittaamalla ”kirkastuvaan valoon”: Jumala on nyt kirkastanut asian paremmin. Kriitikot viittaavat siihen, että Vartiotorniseuran tulkinnat ovat usein muuttuneet joitakin kertoja toisilleen vastakkaisiin suuntiin ja jossain vaiheessa vanhentuneeksi todettu ”totuus” saattaa ”kirkastuneen valon” myötä tulla uudelleen ajankohtaiseksi. Hyvä esimerkki tällaisesta on Roomalaiskirjeen 13. luvun ”esivallat”, jotka olivat maallisia esivaltoja vuoteen 1929, jolloin Vartiotorniseuran tuolloinen presidentti J. F. Rutherford selitti niiden olevan Jehova Jumala ja Jeesus Kristus. Vuonna 1962 palattiin takaisin aikaisempaan näkemykseen, ja esivalloista tuli taas maallisia hallituksia.

Jehovan todistajat selittävät mielellään tulkitsevansa Raamattua protestanttisen perinteen mukaisesti niin, että Raamatun epäselvät kohdat on tulkittava selkeämpien avulla. Raamattu saa siis itse olla oma selittäjänsä. Käytännössä tämän kirjaimellisen tulkintatavan lisäksi käytetään kuitenkin myös toisia, huomattavasti monimutkaisempia menetelmiä. Huomiota herättävää on Russellin ajoista jatkunut allegorioiden ja typologioiden käyttö Raamatun selityksessä. Jehovan todistajien mukaan erittäin monet raamatulliset henkilöt, ihmisryhmät ja tapahtumat on tulkittava tulevien asioiden ”varjoiksi”, joiden ”vastakuvia” nykyiset tapahtumat ovat. Tämä tulkintatapa pyrkii selittämään, miten muinaisaikojen tapahtumat voivat olla merkittäviä myös nykyaikaisessa todellisuudessa.

Jehovan todistajat eivät kuitenkaan väitä hallintoelimen tekemän kirjallisuuden olevan ”henkeytettyä” tai erehtymätöntä, vaikka hallintoelin onkin heidän uskonsa mukaan ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” sekä ainoa ”Jumalan kanava maan päälle”.

Opetukset

Jumalan nimi

Jumala on kaiken luoja, Korkein Olento. Jehovan todistajat pitävät erittäin tärkeänä Jumalan persoonanimen käyttöä. He itse käyttävät muotoa Jehova. Tämä pohjautuu tulkintaan Vanhan testamentin jumalan Jahven hepreankielisestä nimestä JHWH (יהוה). Koska hepreaa kirjoitettaessa ei yleisesti käytetty vokaaleja, nimen oikea lausuntatapa oli tullut epävarmaksi. Lisäksi juutalaiset lakkasivat käyttämästä Jumalan persoonanimeä tulkittuaan käskyä olla käyttämättä Jumalan nimeä arvottomasti. Sen sijaan juutalaiset lausuvat Vanhassa testamentissa lukevan JHWH:n tilalla Adonai (suom. Herra) tai jonkin sen vastineista. Vokaalit merkittiin JHWH-yhdistelmään muistutukseksi oikeasta lukutavasta. Adonain (אֲדֹנָי) ensimmäinen vokaalimerkki 'khatef-patakh' (ֲ) muuttui, koska se ei voinut heprean rakenteen vuoksi esiintyä jod-kirjaimen (י) yhteydessä, ja siihen merkittiin sen vastine švaa (ְ). Siten seurasi kirjoitustapa יְהׂוָה joka suoraan luettuna on [jəhowa(h)]. Myöhemmät tulkitsijat eivät kuitenkaan tunteneet asian taustaa. Oikeaksi lukutavaksi on myöhemmin päätelty usein Jahve(h). Syy Jehova-muodon käyttämiseen onkin lähinnä se, että nimitystä on käytetty vuosisatoja, ei se että he pitäisivät sitä alkuperäisenä muotona. Esimerkiksi suomalaisessa kirkkoraamatussa vuodelta 1642 JHWH esiintyy muodossa Iehovah.

Jehovan todistajat käyttävät tästä nimestä suomen kielessä yleistä ja vakiintunutta nimeä Jehova, jota on käyttänyt muun muassa Aleksis Kivi. Vartiotorniseuran julkaisut tosin myöntävät nykyään, että muoto Jahve on historiallisesti lähempänä oikeaa nimen alkuperäistä ääntämistä. Jehovan todistajat katsovat olevansa kansakunta, jonka Jumala on ottanut nimelleen. Heidän saarnaamistyötään he pitävät osana Jumalan nimen pyhittämistä ja kunniaan saattamista.

Jumalan on ikuinen ja kaikkivaltias. Hänen tärkeimpiä ominaisuuksiaan ovat Jehovan todistajien mukaan rakkaus, oikeudenmukaisuus, voima ja viisaus. Näistä suurin on rakkaus, joka määrää kaikessa Jumalan toimintaa. Jumala on aineeton henkipersoona, joka tietää kaiken maailmassa tapahtuvan pyhän henkensä välityksellä. Jumala on luonut sekä näkyvän maailman että näkymättömän maailman eli enkelit. Jokainen ihminen on Jumalan ajatuksissa tärkeä.

Jehovan todistajat eroavat muista kristillisistä yhdyskunnista siinä, että he kiistävät opin Jumalan kolminaisuudesta. Heidän mukaansa Jehova Jumala on yksi, ainoa kaikkivaltias Jumala. Jeesus on häntä alempi, luotu olento. Pyhä henki taas on Jumalan toimiva voima, ei persoona. Epäraamatullisena pidetyn kolminaisuusopin torjuminen on eräs tärkeimpiä Jehovan todistajien opinkohtia.

Oppi Jeesuksesta

Jehovan todistajien opetus Jeesuksesta eroaa suuresti kristillisten kirkkojen opetuksesta. Jeesus on heidän raamatuntulkintansa mukaan Jumalan ensimmäinen luomus, jonka välityksellä luotiin kaikki muu. Jumalan poikana Jeesus on Isäänsä alempi, luotu olento, ei siis samaa olemusta Jehova Jumalan kanssa. Jehovan todistajien opetuksessa on yhtymäkohtia varhaisen kirkon areiolaisuuden kanssa.

Taivaassa ollessaan Jeesus oli korkein enkeliruhtinas, arkkienkeli Mikael. Vuonna 2 ennen ajanlaskun alkua Jehova Jumala siirsi esikoispoikansa elämän juutalaisen neitsyen Marian kohtuun, joka synnytti Jeesuksen. Vuonna 29 yleistä ajanlaskua Johannes kastaja kastoi Jeesuksen Jordanissa, minkä yhteydessä Jumalan pyhä henki voiteli Jeesuksen Kristukseksi. Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle tekemään Hänen nimensä tunnetuksi, todistamaan totuudesta sekä antamaan elämänsä lunnaina ihmiskunnan puolesta. Maan päällä ollessaan Jeesus oli synnitön, samoin kuin Aadam ennen lankeemustaan. Jeesus kuoli vuonna 33 yleistä ajanlaskua paalussa, ei ristillä. Kuollessaan hän antoi elämänsä Jumalalle vastaavina lunnaina, tehden tyhjäksi Adamin lankeemuksen. Tämä lunnasjärjestely oli Jumalan keino lahjoittaa ihmisille ikuinen elämä. Ikuisen elämän mahdollisuus on vain Kristuksen lunastustyön kautta ja uskosta häneen. Koska Jeesuksen liharuumis oli Jumalalle maksettu lunastushinta, Jehovan todistajat katsovat, että Jeesus ei noussut kuolleista ruumiillisesti, vaan henkiolentona. Siitä lähtien hän on ollut kristillisen seurakunnan pää. Vuonna 1914 Jeesus nousi taivaalliselle valtaistuimelleen, karkotti Saatana Panettelijan taivaasta ja alkoi hallita kuninkaana. Tulevaisuudessa hän tulee johtamaan enkeliruhtinaana, ”Jumalan kostonenkelinä”, taivaallisia sotajoukkoja, jotka tuhoavat Saatanan pahan asiainjärjestelmän ja ennallistavat paratiisimaan. Jumalan valtakunnassa Jeesus tulee hallitsemaan maata ja siinä asuvia yhdessä 144 000 hengellä voidellun taivaaseen menevän kanssa.

Oppi henkiluomuksista

Jehovan todistajien mukaan Jumala on luonut näkyvän maailman lisäksi myös näkymättömän maailman. Hän on luonut suuren joukon ruumiittomia henkiolentoja, enkeleitä. Nämä näkymättömät henkiolennot muodostavat Jumalan taivaallisen järjestön. Raamatun tekstien mainintojen mukaan Jehovan todistajat jakavat enkelit kerubeihin, serafeihin ja tavallisiin enkeleihin. Lisäksi Raamatussa mainitaan ylienkeli eli arkkienkeli Mikael. Jehovan todistajien mukaan hän on Jumalan ensimmäinen luomus, Jeesus Kristus. Taivaassa olevat enkelit tekevät Jumalan edessä pyhää palvelusta. He voivat myös suorittaa tehtäviä maan päällä Jumalan sanansaattajina. Jehovan todistajat uskovat, että enkelit voivat joskus johdattaa ihmisiä oikeaan suuntaan, mutta he eivät korosta niiden vaikutuksia kuten karismaattiset liikkeet. Enkelit tietävät enemmän kuin ihmiset. He eivät kuitenkaan tiedä Harmageddonin ajankohtaa.

Alun alkaen kaikki enkelit olivat hyviä, mutta koska heillä oli vapaa tahto, he saattoivat myös langeta pois Jumalan yhteydestä. Saatana oli ensimmäinen kapinoiva enkeli. Hän oli korkea enkeliruhtinas, joka alkoi kapinoida Jumalaa vastaan ja kääntyi pois hänestä (Hesekielin kirjan 28. luvun kuvausta Tyyroksen ruhtinaasta pidetään kuvauksena Saatanan kapinasta). Koska Saatana halusi tulla Jumalan tilalle palvonnan kohteeksi, hän houkutteli mukaansa osan Jumalan luomista enkeleistä. Näistä tuli pahoja henkiolentoja, demoneja. Myöhemmin Saatana houkutteli myös ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, olemaan tottelemattomia Jumalan tahdolle. Täten hän saattoi ihmiskunnan palvomaan itseään Jumalana Jehovan sijaan. Saatana demoneineen on siitä lähtien hallinnut maailmaa. Ainoat kansat, joita Jehova Jumala on hallinnut maan päällä, ovat muinainen Israelin kansa sekä nykyajan kristityt Jehovan todistajat.

Alussa Saatanalla oli pääsy Jumalan taivaallisen valtaistuimen eteen. Osa hänen puolelleen asettuneista enkeleistä ruumiillistui maan päälle ennen Nooan aikaa. He solmivat liittoja ihmisten tyttärien kanssa ja siittivät jättiläisiä (1. Mooseksen kirja 6). Vedenpaisumuksen tullessa nämä jättivät maalliset ruumiinsa. Heistä tuli ruumiittomia pahoja henkiä, demoneja. Vuonna 1914 Jeesus kävi arkkienkeli Mikaelin ominaisuudessa sodan Saatanaa ja hänen demonejaan vastaan ja karkotti heidät taivaasta maan päälle. Demonit voivat vaivata ja eksyttää maan päällä asuvia ihmisiä sekä houkutella heitä pahaan.

Opetus kuolemasta ja tulevaisuudesta

Jehovan todistajat opettavat, että Jumala loi ihmisen alun alkaen kuolemattomaksi olennoksi. Kuolema sai alkunsa, kun Aadam ja Eeva olivat paratiisissa tottelemattomia Jehovan käskylle ja söivät kiellettyä hedelmää. Tällöin ihmisen luonnollinen yhteys Jumalaan katkesi, ja hänestä tuli ruumiillisesti kuolevainen olento. Jumalan alkuperäinen luomistarkoitus ei siis saanutkaan toteutua.

Jehovan todistajat torjuvat voimakkaasti ajatuksen, jonka mukaan ihmisessä olisi jokin osa, henki tai sielu, joka jäisi eloon ihmisen kuollessa. Heidän mukaansa juuri tämä oli Saatanan paratiisissa lausuma valhe, ”ette suinkaan kuole”. Heidän mukaansa ihminen on yhtenäinen ruumiillinen olento. Puhuessaan ”sielusta” Raamattu tarkoittaa koko ihmistä (1. Mooseksen kirja 2.7). ”Henki” tarkoittaa Raamatun kielenkäytössä ihmisen elämänvoimaa, jota ylläpidetään hengittämällä. Kun ihminen kuolee, hän kuolee kokonaan. Hänen sielunsa kuolee (Hesekiel 18:40). Kun Aadam kuoli, hän lakkasi olemasta. Sama kohtalo on kohdannut kaikkia muitakin ihmisiä, jotka ovat perineet synnin, epätäydellisyyden ja kuolevaisuuden Aadamilta. Kun ihminen kuolee, hän ei ole kerta kaikkiaan missään.

Jehova lähetti kuitenkin Poikansa Jeesuksen maan päälle tekemään tyhjäksi Aadamin lankeemuksen. Kuolemallaan Kristus maksoi Jumalalle lunnaat, jotka korvasivat Aadamin lankeemuksen. Lunnasjärjestely mahdollistaa perisynnistä vapautumisen ja ikuisen elämän saamisen.

Jeesuksen maksamien lunnaiden perusteella ihmiskunnalla on ylösnousemuksen toivo. Ylösnousemuksella Jehovan todistajat ymmärtävät ennen kaikkea uudelleen luomista. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana Jumala tulee luomaan muistissaan olevat kuolleet uudelleen ja antamaan heille elämän paratiisimaassa. Siellä he voivat vapautua synnin ja epätäydellisyyden vallasta ja saavuttaa täydellisyyden ja kuolemattomuuden. Ajatukset siitä, ketkä herätetään kuolleista, ovat Jehovan todistajien teologiassa vaihdelleen aikojen myötä. Yleisesti kuitenkin ajatellaan, että ylösnousemustoivoa ei ole kaikilla, vaan sellaiset Jumalan tuomion alaiset henkilöt kuin Aadam, Juudas Iskariot, Jeesuksen ajan fariseukset ja sodomalaiset eivät tule saamaan ylösnousemusta.

Jehovan todistajat ovat asettaneet useita aikamääriä sille, milloin Jumala tulee hävittämään maan päältä itseään vastustavat ainekset ja pystyttämään Jumalan valtakunnan. Erityistä huomiota kiinnitettiin vuosiin 1914, 1925 ja 1975, mutta muitakin vuosia on esitetty. Nykyään Jehovan todistajat ovat luopuneet vuosilukujen esittämisestä, mutta Jumalan valtakunnan tulemisen sanotaan silti olevan välittömästi edessä. Tuolloin Jumala tulee Jeesuksen johtamien enkelijoukkojen välityksellä tuhoamaan maan päältä valtiot ja kirkot sekä Saatanan vallassa olevan ihmiskunnan enemmistön Harmageddonin taistelussa. Jehovaa palveleva kansa, siis Jehovan todistajat, tulee pelastumaan Harmageddonin ahdingon läpi. Jeesuksen näkymättömän hallituksen johtamana he puhdistavat maan ja palauttavat sinne ne paratiisilliset olosuhteet, jotka maan päällä vallitsivat ennen Aadamin lankeemusta. Tähän paratiisilleen maahan myös ylösnousseet saapuvat.

Ihmiskunta saa elää näissä paratiisillisissa olosuhteissa tuhat vuotta. Tämän niin kutsutun tuhatvuotisen valtakunnan aikana Saatana demoneineen on kuvaannollisesti sidottu, joten he eivät pysty kiusaamaan eivätkä eksyttämään ihmisiä. Samalla ihmiskunnalle opetetaan uusien pyhien kirjoitusten avulla Jumalan periaatteita. Niiden avulla ihmiskunta pystyy voittamaan synnin ja kuoleman sekä saavuttamaan täydellisyyden. Tuhannen vuoden kuluttua Saatana päästetään vielä kerran irti ja hänelle annetaan viimeinen mahdollisuus kääntää ihmiskunta pois Jumalasta. Tämän loppukoetuksen jälkeen Saatanan demoneineen ja mahdollisesti mukaansa lähteneine ihmisineen tuhotaan lopullisesti. Tämän jälkeen maan päällä alkaa ikuisuus, jossa Aadamin tilaan ennallistettu ihmiskunta elää täydellistä elämää Jumalan yhteydessä.

Jehovan todistajat opettavat lisäksi, että ihmiskunnasta on ostettu erityinen 144 000 miehen ja naisen ryhmä (Ilmestyskirjan 7. ja 14. luku). Samalla lailla kuin Jeesuskin he luopuvat täydellisestä ihmiselämästä maan päällä voidakseen elää Jumalan luona taivaassa. Heidän odotteenaan on siis taivaallinen ylösnousemus ja ikuinen elämä taivaassa. Täten he tavallaan myös osallistuvat Jeesuksen sovitusuhriin hänen ”ruumiinaan”.

Jehovan todistajat eivät usko helvettiin. He pitävät ajatusta ikuisesta piinasta epäraamatullisena ja järjettömänä sekä Jumalan rakkauden vastaisena. Raamatun puheen ”tuonelasta” (hepr. ‏Sheol‎, kreik. Haades) Jehovan todistajat tulkitsevat viittaukseksi koko ihmiskunnan yhteiseen hautaan, josta ihminen voi päästä pois ylösnousemuksessa. Uuden testamentin viittaukset ”Gehennaan” (jotka perinteisesti on tulkittu viittauksiksi helvettiin) ovat Jehovan todistajien mielestä viittauksia siihen täydelliseen tuhoon, jolla Jumala rankaisee pahantekijöitä. Jehovan todistajat opettavat siis annihilationismina tunnettua opetusta, jonka mukaan pahat ihmiset raukeavat tyhjiin eli lakkaavat olemasta. Tämä ikuinen kuolema on synnin rangaistus.

Teodikea eli ”pahan ongelma”

Jehovan todistajien mukaan maailmassa ilmenevä pahuus (katso Pahan ongelma) johtuu siitä, että Saatanan väitteen mukaan kukaan ihminen ei ole uskollinen Jumalalle epäitsekkäistä syistä (esim. Job 2:4,5). Jumala on antanut Saatanalle aikaa todistaa väitteensä, ja tällä hetkellä maailma (Maapallolla elävä ihmiskunta) on ”Pahan vallassa” (1. Joh. 5:19). Ihmisillä on mahdollisuus valita joko joukon mukana kulkeminen tai epäsuosittuun Jumalaan uskominen. Pahuus jatkuu aina Harmagedonin taisteluun saakka, jossa pahat ihmiset tuhotaan ja Saatana sidotaan toimettomuuden tilaan tuhanneksi vuodeksi.

Oppi seurakunnasta ja ”pienestä laumasta”

Uusi testamentti käyttää monenlaisia kielikuvia puhuessaan seurakunnasta. Seurakunta on ”Kristuksen ruumis”, ”Kristuksen morsian” ja ”Jumalan Israel”. Jehovan todistajien mukaan nämä nimitykset soveltuvat vain siihen ”pieneen laumaan” (Luukas 12.32), jonka lukumääräksi Ilmestyskirjan 7. ja 14. luku ilmoittavat 144 000. Jehovan todistajat huomauttavat, että lukumäärän on oltava kirjaimellinen, koska sen vastakohtana Johannes mainitsee ”suuren joukon”, jonka lukumäärää ei voida laskea. Sen sijaan Johanneksen viittaus siihen, että 144 000 ovat Israelin sukukunnista, viittaa Jehovan todistajien mukaan seurakuntaan ”hengellisenä Israelina”, koska Israel kansana torjui Kristuksen ja menetti erikoisasemansa Jumalan edessä.

Nämä 144 000 ovat hengestä siinneitä Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka muodostavat Jumalan hengellisen kansakunnan. Heidän kanssaan Jumala on solminut uuden liiton, ja Jeesus Kristus on heidän välittäjänsä Jumalan edessä. Heidän hyväkseen Jumala lukee Jeesuksen Kristuksen lahjavanhurskauden, joten heidän voidaan sanoa vanhurskautuvan yksin uskosta ja yksin armosta (eli ”ansaitsemattomasta hyvyydestä”, kuten todistajat itse sanovat). Suurin osa Raamatun lupauksista koskee vain heitä. He ovat saaneet Jumalalta ”korkean kutsun” liittyä taivaalliseen joukkoon hengellisinä luomuksina. Heidän tehtävänsä on yhtäältä korvata niiden enkeleiden aiheuttama vajaus, jotka lankesivat Saatanan mukaan (ajatus, joka nykyään nousee enää harvoin esille) ja toisaalta toimia Jeesuksen taivaallisina hallitsijatovereina tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Yhdessä Jeesuksen kanssa he muodostavat siis sen taivaallisen hallituksen, jonka alaisuudessa ihmiskunta saavuttaa täydellisyyden. Koska vain 144 000 ovat uudessa liitossa, vain he ottavat osaa ”muistonvieton” vertauskuviin eli leipään ja viiniin. Vuoteen 2012 asti katsottiin lisäksi niiden, jotka näistä 144 000 ovat vielä maan päällä, muodostavat lisäksi kollektiivisesti sen ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, jonka kautta Jumala tekee tunnetuksi totuutensa maan päällä nykyään. Nykyään tämän "orjaluokan" katsotaan olevan sama kuin Jehovan todistajien hallintoelimen.

Se, kuka tähän 144 000:n joukkoon kutsutaan, on yksin Jehova Jumalan päätös. Ihminen itse ei voi siihen vaikuttaa. Periaatteessa jokainen kastettu Jehovan todistaja voi kokea sydämessään Jumalan ”korkean kutsun”, sanoa Jumalan pyhän hengen todistavan yhdessä hänen oman henkensä kanssa hänen olevan Jumalan lapsi ja alkaa ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin. 1960-luvun loppupuolelta alkaen Jehovan todistajat opettivat tämän joukon käytännössä täyttyneen jo vuoden 1935 tienoilla, jolloin päähuomio kääntyi niin sanotun suuren joukon kokoamiseen. He ajattelivat, että Jumalan henki voi synnyttää Jumalalle henkilapsia tämän jälkeen vain, mikäli joku 144 000:sta luopuu Jumalasta. Vuonna 2007 julkaistu oppimuutos kuitenkin poisti vuoden 1935 merkityksen voideltujen keräämisen päättymisvuotena ja ajatuksen siitä, että uudet voidellut olisivat vain luopuneiden korvaajia. Nykyisin Jehovan todistajat uskovat, että vuotta, jolloin voideltujen joukko täyttyy, ei voida tietää.

Ilmeisessä ristiriidassa kumotun vuoteen 1935 sidotun opetuksen kanssa oli pitkään se, että muistonvieton vertauskuviin osaa ottaneiden määrä pysyi 1980-luvulta lähtien lähestulkoon samana, noin 8 500:na. Kuitenkin nuorimmatkin heistä, jotka kuuluivat 144 000:n joukkoon vuonna 1935, olivat 2000-luvun alussa noin satavuotiaita (”korkean kutsun” saaneiden katsottiin olevan koeteltuja Jehovan todistajia, joten nuorimmatkin heistä olivat 1935 noin 30-vuotiaita, erästä joukossa ollutta 25-vuotiasta pidettiin sensaatiomaisen nuorena). Heidän kuolleisuutensa on siis ollut huomiota herättävän vähäistä heidän korkeaan ikäänsä nähden. (Jehovan todistajien ulkopuolella olevat lähteet ovat arvioineet, että vuoden 1935 voidelluista on nykyään elossa enintään muutama kymmen.) Jehovan todistajat olivat ymmärtäneet ongelman ja viitanneet, paitsi voideltujen mahdollisuuteen luopua totuudesta, myös siihen, että osa vertauskuviin osallistuneista on tehnyt näin vääristä motiiveista. Oli mainittu, että esimerkiksi ”väärän uskonnon” eli muiden kristillisten kirkkojen opettama taivastoivo, väärä ylpeys ja kunnianhimo sekä läheisen ihmisen kuolema voivat saada ihmisen ”luulemaan” itseään hengestä siinneeksi. ”Pieneen joukkoon” liittyvät teologiset ja historialliset ongelmat kasvoivat kuitenkin niin suuriksi, että opetusta oli pakko muokata. Näin tapahtuikin Vartiotornissa 1. toukokuuta 2007, jossa luovuttiin vuodesta 1935 uusien voideltujen tunnistamisen päättymisvuotena. Tämän ilmoituksen jälkeen muistonvieton vertauskuviin osallistuneiden määrä alkoi nousta ja on 2010-luvun alussa ollut noin 11.000.

”Suuri joukko”

Valtava enemmistö Jehovan todistajista kuuluu nykyään ”suureen joukkoon”. Heidän odotteenaan on siis saada elää paratiisimaassa yhdessä niiden kanssa, jotka herätetään kuolleista Harmageddonin jälkeen. Vaikka suuren joukon lukumäärä on pieneen laumaan verrattuna valtava, on heidän roolinsa Jehovan todistajien teologiassa selkeästi toisarvoinen. Vuosikausiin heitä ei pidetty edes Jehovan todistajina, vaan heitä kutsuttiin ”joonadabeiksi”. Suureen joukkoon kuuluvien sanotaan auttavan ja tukevan hengestä siinneitä heidän todistustyössään. Koska Jumala paljastaa totuuksiaan vain hengestä siinneiden kautta, ei suureen joukkoon kuuluvilla ole pääsyä Jehovan todistajien hengellisestä johdosta vastaavaan hallintoelimeen.

Koska suureen joukkoon kuuluvat eivät ole hengestä siinneitä, he eivät ole Jumalan lapsia. He eivät ole Uuden liiton alaisia, eikä Jeesus ole heidän välittäjänsä Jumalan edessä. Heitä ei myöskään lueta vanhurskaiksi uskosta ja ”ansaitsemattomasta hyvyydestä” eli armosta. Suureen joukkoon kuuluvatkin saavat kuitenkin hyötyä Jeesuksen lunastusuhrista. Heillä on ylösnousemustoivo. Jeesuksen lunastusuhriin luottaen he voivat selvitä hengissä Harmagedonnista, ja tuhatvuotisen valtakunnan aikana he saavat oppia uusia jumalallisia periaatteita. Heidät tehdään myös ruumiillisesti täydelliseksi. Mikäli he selviävät loppukoetuksesta, heitä odottaa ikuinen elämä maan päällä. Suureen joukkoon kuuluvien pelastuminen on siis pitkällinen prosessi, jossa heillä itsellään on tärkeä rooli. Heistä tehdään Jumalan valtakuntaan soveliaita, ja he itse vaikuttavat aktiivisesti muuttumiseensa. Heidän pelastuksensa on siis käytännössä Jumalan ja heidän itsensä yhteistyössä toteuttama muutos. Se vie aikaa yli tuhat vuotta, ja pelastuakseen suureen joukkoon kuuluvien on selvittävä kahdesta Saatanan koetuksesta. Suureen joukkoon kuuluvat odottavat kuitenkin innolla pääsyään Uuteen maailmaan.

Raamatuntulkinta liikkeen nykyhistorian tapahtumien kannalta

Vuosilukujen historia
	Viimeisten päivien alku	Kristuksen paluu	Kristus Kuninkaana	Voideltujen ylösnousemus	Väärän uskonnon tuomitseminen	Suuri Ahdistus
1879-1920	1799	1874	1878			1914, 1915, 1918, 1920
1920-1925						1925
1925-1933			1914	1878 vaihtui vuoteen 1918 vuonna 1927	1878 vaihtui vuoteen 1919 vuonna 1930	V. 1914 Sukupolvi
1933-1966	1914			1918	1919
1966-1975						1975?
1975-1995						1914 sukupolven kuolemaan mennessä
1995-2024						Ei aikarajaa

Jehovan todistajien opissa nykyisin käytössä olevat eri vuosiluvut kuten 1914, 1918, 1919 ovat Jehovan todistajien mukaan merkityksellisiä vuosia, joina tapahtuneet Jehovan todistajien liikkeen kannalta tärkeät asiat on ennustettu Raamatussa tuolloin tapahtuvaksi.

Vuosi 1914 ja ”pakanain aikojen päättyminen”

Esimerkiksi vuoden 1914, joka on lähtökohta muiden 1900-luvun erityismerkityksellisten vuosien tapahtumien tulkinnalle, laskeminen Kristuksen paluun ja taivaallisen valtakunnan perustamisvuodeksi vuodeksi on päätelty seuraavasti:

Jehovan todistajat opettavat, että Nebukadnessar II valloitti, hävitti ja vei juutalaiset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen 18. hallitusvuotenaan vuonna 607 eaa. (perinteisen historian mukaan Nebukadnessar II tosin nousi valtaistuimelleen vasta vuonna 605 eaa. ja hävitti Jerusalemin 586 tai 587 eaa. eli 20 vuotta Jehovan todistajien opettamaa ajankohtaa myöhemmin). Tuosta vuodesta 607 eaa. tulisi kulua ”seitsemän aikaa” pakanahallitsijoiden hallitessa maata Dan. 4:13 mukaisesti, kunnes valtakunta jälleen perustettaisiin. ”Seitsemän aikaa” tulkitaan ”seitsemän vuodeksi”. Seitsemän vuotta taas on 2520 päivää ja jälleen vuosiksi käännettynä 2520 vuotta, kuten Jehovan todistajat selittävät:

»Raamattu osoittaa, että profeetallista aikaa laskettaessa päivä lasketaan vuodeksi (Hes. 4:6; 4. Moos. 14:34). Kuinka monta ”päivää” sitten on kysymyksessä? Ilmestyksen 11:2, 3 osoittaa selvästi, että 42 kuukautta (3½ vuotta) lasketaan tuossa profetiassa 1 260 päiväksi. Seitsemän vuotta olisi kaksi kertaa tuo aika eli 2 520 päivää. Säännön ”päivä vuotta kohti” soveltaminen johtaisi 2 520 vuoteen.»
(Puhu Perustellen Käyttämällä Raamattua)

Vuodesta 607 eaa. päästään vuoteen 1914 lisäämällä siihen saadut 2520 vuotta.

”Seitsemän ajan” laskeminen

”Seitsemän aikaa” = 7 × 360 = 2520 vuotta

Lokakuun alku 607 eaa. – 31. joulukuuta 607 eaa. = 1/4 vuotta

1. tammikuuta 606 eaa. – 31. joulukuuta 1 eaa. = 606 vuotta

1. tammikuuta 1 jaa. – 31. joulukuuta 1913 = 1913 vuotta

1. tammikuuta 1914 – lokakuun alku 1914 = 3/4 vuotta

Lähihistorian tapahtumien raamatullinen tulkinta

Jehovan todistajat ovat myös antaneet useille Raamatun profetioille merkityksen liikkeensä nykyhistorian tai 1900-luvun historian tapahtumista. Jehovan todistajat esimerkiksi opettavat, että Danielin 11. luvussa kuvaillut Etelän ja Pohjan kuninkaat ovat rooleja, joita ovat 1900-luvulla edustaneet Pohjan kuninkaana ensin Keisarillinen Saksa, Kansallissosialistinen Saksa ja sittemmin Kommunistinen blokki ja sen johtajana Neuvostoliitto. Etelän kuninkaan roolissa on 1900-luvulla ollut Britannia sekä Britannian ja Yhdysvaltojen yhdessä muodostama angloamerikkalainen maailmanvalta.

Neuvostoliiton romahtamiseen saakka Jehovan todistajat uskoivat, että Danielin 11. luvun profetian täyttymyksessä Jumala tuhoaisi sekä kommunistisen Pohjoisen kuninkaan ja Etelän kuninkaan Harmagedonin sodassa. Sittemmin Jehovan todistajat eivät ole ilmoittaneet uutta ehdokasta Pohjoisen kuninkaan rooliin. Danielin 11. luvun profetian tulkinnassa Jehovan todistajat kertovat siellä ennustetun mm. kylmän sodan aikaisen suurvaltojen välisen vakoilun, asevarustelun ja suurvaltojen väliset epäsuorat selkkaukset, kuten Vietnamin sodan.

Jehovan todistajien liikkeen historian tapahtumista raamatullisten ennustusten täyttymyksiksi tulkitaan esimerkiksi heidän vuosina 1922–1928 Yhdysvalloissa, Englannissa ja Kanadassa pitävänsä seitsemän konventtia ja niissä annetut päätökset tai julistukset. Ne tulkitaan Raamatun Ilmestyskirjan seitsemäksi trumpetinpuhallukseksi (Ilmestys 8:7-9:13, 11:15).

Uuden maailman käännös

Pääartikkeli: Uuden maailman käännös

Jehovan todistajat käyttävät yleensä Raamatusta omaa käännöstään, jota kutsutaan Uuden maailman käännökseksi. Tarkoituksena oli tehdä nimenomaan mahdollisimman sanatarkka ja alkuperäistä tekstiä vastaava käännös, jossa yhtä heprean tai kreikan kielen sanaa vastaisi aina yksi englannin kielen sana. Tämä tekee tekstistä samalla hieman puisevaa. Englanninkielinen versio on edelleen käännetty sanatarkasti eri kielille, kuten suomen kielelle.

Hepreankielisenä pohjatekstinä on käytetty Biblia Hebraicaa ja Biblia Hebraica Stuttgartensiaa, kreikkalaisena pohjatekstinä Westcottin ja Hortin tekstiä. Englanninkielinen versio on edelleen käännetty eri kielille, vertaamalla samalla tekstiä heprealaiseen, aramealaiseen ja kreikkalaiseen pohjatekstiin. Näin eri kieliset UM käännökset ovat pysyneet toisiaan vastaavina. Yksi suurimmista eroista useimpiin muihin Raamatun käännöksiin on se, että Vanhan Testamentin eli ”Heprealaisten kirjoitusten” käännöksessä tetragrammi JHWH eli יהוה käännetään erisnimellä Jehova, kun taas useimmat muut käännökset käyttävät sanoja Herra tai Jumala. Käännöksessä on sijoitettu sana Jehova 237 kertaa myös Uuteen testamenttiin eli ”Kristillisiin kreikkalaisiin kirjoituksiin” huolimatta siitä, ettei toimenpiteelle löydy tukea vanhimmista käytettävissä olevista kreikkalaisista käsikirjoituksista. Käännöksessä perustellaan Jehova-nimen käyttöä Uudessa testamentissa seuraavasti: ”Olemme etsineet käytettävissä olevista Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisistä käännöksistä yhtäpitävyyksiä, jotka vahvistavat oman käännöksemme. Heprealaisista kirjaimista koostuvaa tetragrammia (יהוה) käytettiin sekä hepreankielisessä tekstissä että kreikankielisessä Septuagintassa. Siksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa näkivät Jumalan nimen, lukivatpa he Raamattua hepreaksi tai kreikaksi.”

Lähteet

Julkaisut ovat Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Watch Tower Bible and Tract Society) julkaisemia ellei toisin mainita.