Septuaginta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Septuagintan sivu Codex Marchalianuksessa, 500-luku.

Septuaginta (latinan sanasta septuaginta ’seitsemänkymmentä’, minkä vuoksi siihen usein viitataan roomalaisella, 70:tä tarkoittavalla merkinnällä LXX) on ensimmäinen tunnettu juutalaisten Heprealaisen Raamatun eli Tanakin kreikankielinen käännös. Myöhemmin Septuagintasta tuli pohja kristinuskon Vanhalle testamentille, kunnes sitä alettiin kääntää suoraan heprealaisesta tekstistä.

Syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisen perimätiedon mukaan Septuagintan kääntäminen tapahtui Egyptin kuninkaan Ptolemaios II Filadelfoksen (285–247 eaa.) pyynnöstä. Nimen sanotaan tulevan niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta (pyöristettynä seitsemänkymmentä, latinaksi septuaginta) kääntäjästä, jotka perimätiedon mukaan laativat Mooseksen kirjoja kääntäessään kukin täsmälleen samanlaisen käännöksen.

Myöhemmän perimätiedon tarkoitus on ollut vahvistaa Septuagintan asemaa ja auktoriteettia. Tarina seitsemästäkymmenestä ihmeellisen taitavasta kääntäjästä ja Egyptin kuninkaan määräyksestä ovat keksittyjä. Perimätiedossa on kuitenkin myös hivenen totuutta, sillä todennäköisesti Septuaginta on käännetty juuri Egyptin Aleksandriassa. Lisäksi Pentateukin eli Tooran käännös lienee syntynyt kolmannen vuosisadan eaa. keskivaiheilla. Muiden kirjojen käännökset ovat syntyneet kahden seuraavan vuosisadan aikana. Heprealaisesta Raamatusta käännettyjen kirjojen lisäksi mukaan on otettu myös alun perin kreikaksi kirjoitettuja kirjoja, joista käytetään nimitystä Vanhan testamentin apokryfikirjat tai deuterokanoniset kirjat.

Septuagintan kääntämisen taustalla on ollut Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu riittävän hyvin, joten tuli tarve kääntää juutalaisten pyhät kirjoitukset kreikaksi. Kääntämisen syynä on siten ollut juutalaisen jumalanpalvelusyhteisön tarpeet, ei Egyptin kuninkaan kiinnostus juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.

Käännöstapa, kieli ja suhde heprealaiseen tekstiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Septuagintan käännöstapa vaihtelee eri kirjoissa. Ensimmäiseksi käännetty Pentateukki on kohtalaisen sanasanainen käännös, jossa yhtä heprean sanaa yleensä vastaa yksi kreikan sana. Pentateukin käännös on ilmeisesti toiminut jonkin verran mallina muiden kirjojen käännöksille, jotka on käännetty Pentateukin jälkeen. Jotkin Septuagintan kirjoista ovat Pentateukin käännöstä kirjaimellisempia (esimerkiksi Saarnaajan ja Hesekielin kirja), kun taas toiset huomattavan vapaita (esimerkiksi Sananlaskut ja Jobin kirja).

Septuagintan kieli sisältää jonkin verran piirteitä, jotka johtuvat käännöksen pohjana olevasta heprean kielestä. Näitä kutsutaan hepreaismeiksi tai semitismeiksi. Hepraismien määrä vaihtelee myös eri kirjoissa. Yleisesti ottaen vapaammat käännökset ovat ”parempaa” kreikkaa, kun taas hyvin kirjaimellisesti käännetyt kirjat sisältävät enemmän hepreaismeja.

Septuaginta vahvistaa Kuolleenmeren kääröjen käsitystä, että Heprealaisen Raamatun teksti oli ajanlaskun taitteessa saanut jo pääosin muotonsa, mutta eri kirjoista oli vielä liikkeellä eri versioita. Monissa kohdin Septuaginta ja Kuolleenmeren kääröjen tekstimuodot ovat yhtenäisiä ja poikkeavat masoreettisesta tekstistä.[1]

Tekstihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Septuagintan sivu Codex Colberto-Sarravianuksessa, 800-luku.

Septuagintan synnyn jälkeen sen kieltä korjattiin. Tällaisia korjauksia olivat esimerkiksi tekstin parempi luettavuus tai sen muuttaminen lähemmäs alkuperäistä heprealaista tekstiä. Jotkin näistä muutoksista eli revisioista olivat systemaattisia ja Septuagista syntyi uudenlaisia "editioita", joita kutsutaan resensioiksi. Septuagintan resensioista tunnetaan ns. lukiaaninen resensio ja heksaplaarinen resensio. Lukiaaninen resensio on perinteisesti yhdistetty kirkkoisä Lukianoksen toimintaan, mutta tämä näkemys on kyseenalaistettu modernissa tutkimuksessa. Heksaplaarisen resension taustalla puolestaan on Origenes ja hänen toimittamansa kuusipalstainen Heksapla.

Resensioiden lisäksi Heprealaisesta Raamatusta tehtiin ajanlaskun vaihteen jälkeen muitakin käännöksiä. Yksi syy uusien käännösten ilmestymiselle oli tarve tehdä käännös joka vastaisi paremmin alkuperäistä heprealaista tekstiä kuin Septuagintaa. Näistä käännöksistä tunnetuimpia ovat Akvila, Symmakhos ja Theodotion. Aiemmin mainitussa Heksaplassa oli nämä kolme käännöstä, kukin omalla palstallaan. Kolme muuta Heksaplan palstaa olivat heprealainen teksti, heprealainen teksti kreikkalaisin kirjaimin translitteroituna sekä Septuagintan teksti. Heksaplan Septuaginta-palstalle Origenes oli merkinnyt ne Septuagintan kohdat, jotka puuttuivat heprealaisesta tekstistä sekä täydentänyt kohdat jotka olivat heprealaisessa tekstissä, mutta puuttuivat Septuagintasta.

Septuagintan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska varhainen kristinusko oli pääosin kreikankielistä, Septuagintasta tuli ensimmäisten kristittyjen Raamattu. Uuden testamentin kirjoitusten vakiinnutettua asemansa Septuagintasta tuli kristittyjen Vanha testamentti. Lännen kirkossa käytettiin pitkään Septuagintasta käännettyjä latinankielisiä käännöksiä (ns. Vetus Latina), mutta Hieronymuksen kääntämästä Vulgatasta tuli lopulta katolisen kirkon virallinen Raamattu. Itäisessä kirkossa puolestaan Septuaginta on säilynyt virallisena Vanhan testamentin tekstinä nykyaikaan saakka. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko käyttää Septuagintaa virallisena raamatuntekstinä.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Septuagintaan sisältyvät kirjat ovat:

Nimi kreikaksi Nimi suomeksi
Laki
Γένεσις Genesis Ensimmäinen Mooseksen kirja
Ἔξοδος Eksodos Toinen Mooseksen kirja
Λευϊτικόν Leuitikon Kolmas Mooseksen kirja
Ἀριθμοί Arithmoi Neljäs Mooseksen kirja
Δευτερονόμιον Deuteronomion Viides Mooseksen kirja
Historialliset kirjat
Ἰησοῦς Nαυῆ Iēsūs Nauē Joosuan kirja
Κριταί Kritai Tuomarien kirja
Ῥούθ Rūth Ruutin kirja
Βασιλειῶν Αʹ Basileiōn I Ensimmäinen Samuelin kirja
Βασιλειῶν Βʹ Basileiōn II Toinen Samuelin kirja
Βασιλειῶν Γʹ Basileiōn III Ensimmäinen kuninkaiden kirja
Βασιλειῶν Δʹ Basileiōn IV Toinen kuninkaiden kirja
Παραλειπομένων Αʹ Paraleipomenōn I Ensimmäinen aikakirja
Παραλειπομένων Βʹ Paraleipomenōn II Toinen aikakirja
Ἔσδρας Αʹ Esdras I Ensimmäinen Esran kirja
(Kreikkalainen Esran kirja)
Ἔσδρας Βʹ Esdras II Toinen Esran kirja
(Esran kirja ja Nehemian kirja)
Τωβίτ Tōbit Tobitin kirja
Ἰουδίθ Iūdith Juditin kirja
Ἐσθήρ Esthēr Esterin kirja (lisäyksin)
Μακκαβαίων Αʹ Makkabaiōn I Ensimmäinen makkabilaiskirja
Μακκαβαίων Βʹ Makkabaiōn II Toinen makkabilaiskirja
Μακκαβαίων Γʹ Makkabaiōn III Kolmas makkabilaiskirja
Viisauskirjat
Ψαλμοί Psalmoi Psalmien kirja
Ψαλμός ΡΝΑʹ Psalmos 151 Psalmi 151
Προσευχὴ Μανασσῆ Proseukhē Manassē Manassen rukous
Ἰώβ Iōb Jobin kirja
Παροιμίαι Paroimiai Sananlaskujen kirja
Ἐκκλησιαστής Ekklēsiastēs Saarnaajan kirja
Ἆσμα Ἀσμάτων Asma Asmatōn Laulujen laulu
Σοφία Σαλoμῶντος Sofia Salomōntos Viisauden kirja
Σοφία Ἰησοῦ Σειράχ Sofia Iēsū Seirakh Sirakin kirja
Ψαλμοί Σαλoμῶντος Psalmoi Salomōntos Salomon psalmit[2]
Profeetat
Δώδεκα Dōdeka Kaksitoista profeettaa
Ὡσηέ Αʹ I. Hōsēe Hoosean kirja
Ἀμώς Βʹ II. Āmōs Aamoksen kirja
Μιχαίας Γʹ III. Mikhaias Miikan kirja
Ἰωήλ Δʹ IV. Iōēl Joelin kirja
Ὀβδιού Εʹ V. Obdiū Obadjan kirja
Ἰωνᾶς Ϛ' VI. Iōnās Joonan kirja
Ναούμ Ζʹ VII. Naūm Nahumin kirja
Ἀμβακούμ Ηʹ VIII. Ambakūm Habakukin kirja
Σοφονίας Θʹ IX. Sofonias Sefanjan kirja
Ἀγγαῖος Ιʹ X. Angaios Haggain kirja
Ζαχαρίας ΙΑʹ XI. Zakharias Sakarjan kirja
Μαλαχίας ΙΒʹ XII. Malakhias Malakian kirja
Ἠσαΐας Ēsaias Jesajan kirja
Ἱερεμίας Hieremias Jeremian kirja
Βαρούχ Barūkh Barukin kirja
Θρῆνοι Thrēnoi Valitusvirret
Ἐπιστολὴ Ἰερεμίου Epistolē Ieremiū Jeremian kirje
Ἰεζεκιήλ Iezekiēl Hesekielin kirja
Δανιήλ Daniēl Danielin kirja (lisäyksin)
Liitteet
Μακκαβαίων Δ' Παράρτημα Makkabaiōn IV Parartēma Neljäs makkabilaiskirja[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fernández Marcos, Natalio: The Septuagint in Context: Introduction to the Greek Bible. Leiden: Brill, 2000. ISBN 978-9004115743.
  • Jobes, Karen H. & Silva, Moisés: Invitation to the Septuagint. Grand Rapids, MI: Baker Books, 2000. ISBN 0-8010-2235-5.
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. 2. tarkistettu ja korjattu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 24–32.
  2. Alun perin osa Septuagintaa, mutta jätetty pois ortodoksisesta kaanonista.
  3. Alun perin Kolmannen makkabilaiskirjeen jälkeen, mutta ortodoksisessa kaanonissa sijoitettu myöhemmin loppuun.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]