Jesajan kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raamatun kirjat
Open bible 01 01.svg

1. Mooseksen kirja
2. Mooseksen kirja
3. Mooseksen kirja
4. Mooseksen kirja
5. Mooseksen kirja
Joosuan kirja
Tuomarien kirja
Ruutin kirja
1. Samuelin kirja
2. Samuelin kirja
1. kuninkaiden kirja
2. kuninkaiden kirja
1. aikakirja
2. aikakirja
Esran kirja
Nehemian kirja
Esterin kirja
Jobin kirja
Psalmien kirja
Sananlaskujen kirja
Saarnaajan kirja
Laulujen laulu
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Hoosean kirja
Joelin kirja
Aamoksen kirja
Obadjan kirja
Joonan kirja
Miikan kirja
Nahumin kirja
Habakukin kirja
Sefanjan kirja
Haggain kirja
Sakarjan kirja
Malakian kirja

Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Johanneksen evankeliumi
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
1. kirje korinttilaisille
2. kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille
2. kirje tessalonikalaisille
1. kirje Timoteukselle
2. kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
1. Pietarin kirje
2. Pietarin kirje
1. Johanneksen kirje
2. Johanneksen kirje
3. Johanneksen kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Jesajan kirja (hepreaksi ‏ישׁעיהו‎, Yeshayahu tai Yəša‘ăyāhû) on yksi Raamatun Vanhan testamentin suurista profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 23. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin seitsemäs kirja. Se sisältää profeetta Jesajan nimiin laitetut profetiat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesaja eli 700- ja 600-lukujen vaihteessa eaa. Jesaja oli osa yläluokkaa, ja se voidaan päätellä myös siitä, että hänellä oli aina pääsy kuninkaiden puheille. Hän profetoi neljän kuninkaan, Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian, aikana. Hän oli lojaali kuningas Hiskialle, mutta oli eri mieltä tämän kanssa tämän pyrkimyksistä tehdä liitto Egyptin ja Babylonian kanssa Assyrian uhkaa vastaan. Legendan mukaan Jesaja kärsi marttyyrikuoleman vuonna 687 eaa. valtaan nousseen Manassen kaudella.

Historiallinen konteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauha, perustuu jakeisiin Jes. 11:6-7. William Strutt, 1896.

Jesajan aika oli vaikeaa aikaa Jerusalemin historiassa. Tuohon aikaan juutalaisten kuningaskunta oli jaettu kahtia, pohjoisessa sijainneeseen Israeliin ja etelässä sijainneeseen Juudaan. Jesajan nuoruudessa kummatkin valtakunnat elivät vauraudessa, eikä ulkomaiden sekaantumisesta ollut juurikaan vaaraa. Pohjoisessa hallitsi Jerobeam II ja etelässä Ussia. Syyria ja Palestiinan pieni kuningaskunta olivat Egyptin alaisuudessa.

Vuonna 745 eaa. Assyrian valtaistuimelle kuitenkin nousi Tiglatpileser III. Hän halusi laajentaa Assyrian valtaa, erityisesti länteen. Hän valtasi Samarian ja suuren osan Galileaa vuonna 732 eaa. Salmanassar V (727-722 eaa.) ja hänen jälkeensä Sargon II (722-705 eaa.) hyökkäsivät Samariaan. Samaria kukistui vuonna 722 eaa., ja tämä merkitsi Israelin kuningaskunnan loppua, sillä sen väestö ajettiin pois ja se hajaantui Assyrian alueelle. Tämän hajaantumisen johdosta nykyäänkin puhutaan Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta.

Vuosisadan loppupuolella Egypti alkoi toipua, ja myös Babylon alkoi osoittaa itsenäisyyden merkkejä. Tämän johdosta myös Juuda ja muutamat muut valtiot alkoivat kapinoida Assyriaa vastaan. Tästä seurasi ainoastaan, että Sanherib (705-681 eaa.) valtasi 46 Juudan kaupunkia. Jesajan mukaan Jerusalem säästyi ainoastaan siksi, että Jumala teki ihmeen ja löi sitä piirittäneen Assyrian armeijan.

Tiglatpileserin uhan vuoksi Syyrian ja Israelin johtajat yrittivät saada Juudaa liittymään yhteen heidän kanssaan vuonna 734 eaa. Tuolloin Juudan kuninkaana oli Ahas. Jesaja neuvoi häntä turvaamaan Herraan, mutta siitä huolimatta Ahas kutsui Assyrian apuun. Israelilainen Pekah, Remaljan poika, ja Syyrian kuningas Resin hyökkäsivät Juudaan ja aiheuttivat tuhoja ennen kuin Assyria tuli apuun. Ahasille tuli kuitenkin pahempia seuraamuksia siitä, että hän ei totellut Jesajan kehotusta luottaa Herraan.

Assyrialaiset valtasivat Damaskoksen, Syyrian pääkaupungin, vuonna 732 eaa. Tiglatpileser kuoli vuonna 727 eaa., ja se herätti vääriä toiveita Palestiinan alueen maissa. Ahas kuoli vuotta myöhemmin. Jesaja varoitti Filisteaa ja muita maita, etteivät ne kapinoisi Assyriaa vastaan.

Merodak-Bal-Adan tuli Babylonian valtaistuimelle vuonna 721 eaa. Sargon tuli Babyloniaan taisteluitta, mutta hänen kuolemansa jälkeen Merodak-Bal-Adan kapinoi Sanheribia vastaan. Babylon hävisi, mutta nousi seuraavalla vuosisadalla uuteen kukoistukseen taistelemaan Assyriaa vastaan ja tuhoamaan Jerusalemin.

Yksi, kaksi vai kolme kirjoittajaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isaiah scroll.PNG

Yksi eniten väiteltyjä asioita tutkijoiden keskuudessa Jesajan kirjan suhteen on näkemys useammasta kuin yhdestä kirjoittajasta. Suurin osa tutkijoista kannattaa kahta kirjoittajaa, pitäen rajana kirjan lukua 39. Heidän mukaansa ensimmäisen osan kirjoitti Jesaja 700-luvulla eaa., ja toisen osan ns. Deuterojesaja pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana. Ne jotka kannattavat näkemystä kolmesta kirjoittajasta, jakavat kirjan toisen kerran luvun 55 kohdalta. Heidän mukaansa ns. Tritojesaja on lisännyt kirjaan vielä sen jälkeen uusia osia.

Tutkijat katsovat, että kirja jakaantuu ainakin kahteen osaan. Ensimmäinen osa koostuu luvuista 1-39. Tutkijat katsovat, että sen on kirjoittanut joko profeetta Jesaja tai hänen seuraajansa, jotka kirjoittivat hänen sanansa ylös.lähde? Toinen osa koostuu luvuista 40-66. Useat tutkijat ovat kyseenalaistaneet, että Jesaja olisi kirjoittanut sen.kenen mukaan?

Näkemystä vain yhdestä kirjoittajasta on vastustettu lähinnä seuraavista syistä:

  • Anonymiteetti: Jesajan nimeä ei yhtäkkiä käytetä lainkaan luvuissa 40-66.
  • Tyyli: Kirjan tyyli vaihtuu äkillisesti luvun 40 jälkeen.
  • Historiallinen tilanne: Jos kirjoittajia olisi ollut vain yksi, hänellä olisi pitänyt olla yksityiskohtaista tietoa ajasta 150 vuotta kuolemansa jälkeen. (nim. Kyyros II Suuri, joka vapautti kansan Babylonin vankeudesta ja josta kirjassa puhutaan ennustuksen muodossa jakeissa Jes. 44:28 ja 45.1[1]

Tämä keskustelu on saanut useimmat tutkijat ajattelemaanlähde?, että Jesajan kirja on nykymuodossaan laajan muokkauksen tulos, ja että siinä annetut lupaukset Jumalan suorittamasta pelastuksesta on uudelleentulkittu juutalaisen kansan tarpeisiin pakkosiirtolaisuuden aikana ja heidän palattuaan Juudan maahan. Koska kirjaa on vaikea tulkita selkeänä historiallisena selontekona, tutkijat ovat pyrkineet tutkimaan sitä kirjallisena kokonaisuutena. Nykyinen tutkimus pyrkii tutkimaan kirjan intertekstuaalisuutta, eli sitä, millä tavoin myöhemmät muokkaajat ovat yhdistelleet kirjan eri tasoja toisiinsa.

Ne, jotka katsovat, että kirjalla on vain yksi kirjoittaja, lainaavat Josephusta, joka laittoi kirjan kummatkin osat yhden kirjoittajan nimiin. Samoin Septuagintaa kootessa noin vuonna 250 eaa. koko kirja käsitettiin Jesajan kirjoittamaksi. Myös Uuden testamentin kirjoittajat, jotka lainaavat Jesajan kirjaa usein, esittävät kirjan sanat Jesajan sanoina. Eräs yhdistävä tekijä on termin "Israelin Pyhä" käyttö yhtäläisesti läpi kirjan (katso alla: Teemoja). Jakeet 13:1-14:27 esittävät myös pienoiskoossa samanlaisen profetian kuin luvut 40-48. Jälkimmäinen profetia on nimenomaisesti laitettu Jesajan nimiin, ja se käyttää samanlaisia kielellisiä ilmaisuja kuin luvut 1-39.

Nämä tutkijat hylkäävät näkemykset ja johtopäätökset kirjan hajanaisesta historiasta. Heidän mukaansa erot käsitellyissä asioissa ja profeetan tilanteessa profetioiden hetkellä selittävät hyvin erot tyylissä, teemoissa ja kielessä. He katsovat myös, että kielessä ja tyylissä on tarpeeksi yhtäläisyyksiä läpi kirjan.

Yhtä kirjoittajaa puoltaa vahvasti myös vuonna 1947 tehty arkeologinen löytö. Tuolloin löydettyihin Kuolleenmeren kääröihin kuuluu kaksi Jesajan kirjan kopiota, joista toinen sisältää Jesajan kirjan kokonaisuudessaan.[2][3] Mikä tekee tästä entistäkin merkittävämpää on, että radiohiiliajoitukset sijoittavat sen vuoteen 100 eaa. ja myöhemmäksi.[4][5] Löydön on tulkittu tukevan Raamatun totuudenmukaisuutta ja sen väitettä Jumalan Sanana.[6] Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvasta Jesaja-kääröstä 1QIsa,[7] joka lienee jäljennetty toisen vuosisadan loppupuolella eaa., löytyy lisäksi todiste siitä, että sen kopioinut jäljentäjä ei tiennyt mitään profetian oletetusta kahtiajaosta luvun 39 lopussa. Hän aloitti 40. luvun sen palstan viimeiseltä riviltä, joka sisältää luvun 39. Luvun 39 yhteys lukuun 40 ilmenee siitä, mitä sanotaan Jesajan 39:6-7:ssä, joka on selvästi siirtymä siihen, mitä seuraa. Koko Jesajan kirja olisi siis säilynyt vuosisatojen halki yhtenä, ei kahtena tai useampana teoksena.

Qumranista löydetty Jesajan kirjakäärö.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesajan viesti olettaa, että lukija tuntee muuta Raamattua, erityisesti Vanhan testamentin alkuosia. Hän vakuuttaa, että Jumala on päättänyt ottaa ja pitää kansan itsellään. Jesajalle tämä on itsestään selvää, koska Jumala vaivautui vapauttamaan epämääräisen joukon orjia Egyptistä ja sieti heitä, vaikka he olivat hankalia koko Luvattuun maahan suuntautuneen erämaavaelluksen ajan. Seuraavat sukupolvet eivät olleet sen parempia — he olivat Jesajan oman ajan kiittämättömiä ja uskottomia miehiä ja naisia. Jumalan uskollisuus voidaan selittää ainoastaan hänen rakkaudellaan.

Jumala on siis päättänyt pelastaa kansan, eikä kukaan voi estää häntä tekemästä sitä. Hän on valinnut kansan ylistämään ja palvelemaan häntä, kansan, jonka hän kutsui vankeudesta rakastavaan yhteyteen kanssaan. Jumala on sitoutunut kansaansa ja siksi niillä, jotka pysyvät uskollisina, on toivoa.

Teemoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesaja käsittelee palvonnan ja eettisen käyttäytymisen välistä suhdetta. Yksi hänen pääteemojaan on Jumalan kieltäytyminen ottamasta vastaan rituaaliuhreja niiltä, jotka kohtelevat muita julmasti ja epäoikeudenmukaisesti.

Jesaja puhuu myös epäjumalien palvonnasta, joka oli tuohon aikaan yleistä. Kanaanilaisten palvontamenoihin kuului hedelmällisyysriittejä, joihin kuului myös juutalaisen lain kieltämiä seksuaaliriittejä. Nämä olivat tulleet suosituiksi myös juutalaisten keskuudessa. Jesaja tarttui tähän myös useiden muiden profeettojen käsittelemään teemaan ja kertoi juutalaisille, että he ovat kuin haureutta harjoittava vaimo, joka on paennut todelliselta mieheltään, Jumalalta.

Yksi merkittävä teema on se, että Jumala on koko maailman jumala. Tuohon aikaan useiden jumalien uskottiin olevan paikallisia tai heimojumalia, jotka saattoivat osallistua sotiin ja jopa hävitä niitä. Näiden jumalien huolena oli ainoastaan tiettyjen valtakuntien suojelu. Jesajan Jumala oli ainoa oikea jumala ja koko ihmiskunnan jumala, ei ainoastaan juutalaisten jumala. Jumalaa ei kukaan voinut myöskään voittaa. Jos Jumalan kansa kärsi tappion taistelussa, se johtui ainoastaan siitä, että Jumala salli sen tapahtua. Jumala huolehtii myös muista kuin juutalaisten asioista. Hän on kutsunut Juudan ja Israelin kansat liittoon kanssaan ja antanut näille tehtävän opettaa hänestä maailmalle.

Jesajan kirja käyttää Jumalasta usein nimitystä "Israelin Pyhä". Nimitys esiintyy 12 kertaa luvuissa 1-39 ja 14 kertaa luvuissa 40-66. Tutkijoiden mukaan tämä on merkki siitä, että vaikka kirja on kirjoitettu useissa osissa eri kirjoittajien toimesta, se on kuitenkin tarkoitettu hyvin yhtenäiseksi kirjalliseksi teokseksi. Muualla Raamatussa nimitys esiintyy vain muutaman kerran Psalmeissa, Toisessa kuninkaiden kirjassa ja Jeremian kirjassa.

Lopullinen toistuva teema Jesajalle on Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle, ja valtakunnan hallitsijoiden ja kansan pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaan.

Käyttö Uudessa testamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden testamentin kirjoittajat lainaavat Jesajan kirjaa usein. Tunnetuin lainauksista on Jesajan jakeen 7:14 lainaus Matteuksen evankeliumin jakeessa 1:23. Kohta ennustaa, että neitsyt tulee synnyttämään lapsen. Matteus selittää, että tämä kohta ennusti Jeesuksen syntymän. Kriittiset tutkijat ovat esittäneet, että kohta olisi viitannut johonkin Jesajan omana aikana eläneeseen nuoreen naiseen, joka ei välttämättä ole ollut neitsyt nykyaikaisen mittapuun mukaan. Kontekstista eräät tutkijat ovat päätelleet, että tämän lapsen oli tarkoitus syntyä vielä samana vuonna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jes. 44:28, Jes. 45:1
  2. Fred P Miller: Great Isiah Scroll Directory 1999. Viitattu 22.6.2011.
  3. A Remarkable Book Called The Bible', Viitattu 22.6.2011
  4. Dead Sea Scrolls - Book Of Isaiah All About Archaeology. Viitattu 22.6.2011.
  5. Benner, Jeff A.: Isaiah Scroll and the Masoretic Text Acncient Hebrew Research Center. Viitattu 22.6.2011.
  6. Brantley, Garry K.: The Dead Sea Scrolls and Biblical Integrity Apologetics Press. Viitattu 23.6.2011.
  7. 1QIsa tarkoittaa: 1 = ensimmäinen luola; Q = Qumran; Isa = Isaiah eli Jesajan kirja.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Jesajan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
  • Jesajan kirja (1933, 1776 ja 1642). Finbible - suomalaisia raamatunkäännöksiä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Souvay, Charles: Isaias Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Isaiah