Sefanjan kirja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sefanjan kirja
צפניה
Tanak
Nevi'im
Raamattu
Vanha testamentti
Profeetta Sefanja. Venäläinen ikoni 1700-luvulta.
Profeetta Sefanja. Venäläinen ikoni 1700-luvulta.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Sefanja
Kirjoituspaikka Juuda[1]
Ajoitus n. 640–625 eaa.[1]
Teksti
Genre profeetallinen kirja
Alkukieli heprea
Lyhenne Sef.
Lukuja 3
Jakeita 53
Edeltävä:
< Hab.
Seuraava:
Hagg. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Sefanjan kirja (hepr. ‏צפניה‎, Zefan'yah) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 36. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kahdeksastoista kirja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia".[2] Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään.

Jos kirjan ensimmäinen jae on luotettava osoitus kirjan kirjoittamisajankohdasta, kirja on kirjoitettu "Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, päivinä". Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640-609 eaa.

Jotkut tutkijat uskovat, että Sefanjan Jerusalemista antama kuva osoittaa, että hän toimi ennen Josian suorittamia uskonnollisia uudistuksia, joita kuvataan Toisessa kuninkaiden kirjassa.[3] Nämä uudistukset suoritettiin vuonna 622 eaa. Sekä Sefanja että Jeremia kannustivat Josiaa uskonnollisiin uudistuksiin, jotka hän lopulta panikin toimeen.

Tutkijat katsovat myös, että jakeessa 1:8 oleva "hallitusmiehiä ja kuninkaallisia"[4] osoittaa, että kuningaskuntaa hallitsi edelleen sijaishallitsija Josian puolesta. Luvun 2 antama kuva naapurimaista vastaa myös 600-luvun loppua eaa. Sefanja oli todennäköisesti ensimmäinen profeetta, joka seurasi Jesajan kirjan profetioita ja Manassen väkivaltaista hallintokautta.

Jotkut tutkijat ovat esitelleet todistusaineistoa, jotka viittaisivat kuningasajan jälkeiseen aikaan, jopa niinkin myöhään kuin vuoteen 200 eaa. Nämä perustuvat käytettyyn kieleen ja teemoihin. Nämä tutkijat myöntävät kuitenkin, että kirja voisi silti perustua varhaisempiin lähteisiin.

Kirjan kirjoittaja kuvaa Jerusalemia hyvin yksityiskohtaisesti. Hän kirjoittaa muun muassa: "kuuluu huuto Kalaportilta, vaikerrus uudesta kaupunginosasta ja valtava ryske kukkuloilta. Valittakaa, te Maktesin kauppiaat, sillä teidät tuhotaan ja kaikki, jotka hopeaa punnitsevat, hävitetään".[5] Hänen kuvauksensa kaupungin maantieteestä ja kaupankäynnistä osoittavat ensi käden tietämystä. Koska kirja koskee suoraan Jerusalemin asukkaita, kirja kirjoitettiin todennäköisesti siellä.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sefanjan kirja sisältää kolme lukua, joiden sisältö on seuraavanlainen:

Jakeet Sisältö
1:1 Päällekirjoitus
1:2-13 Juudan kuningaskunnan tuleva tuomio
1:14-18 "Herran vihan päivä"
2:1-15 Israelin vihollisten tuomio
3:1-7 Jerusalemin synti ja armahdus
3:8-13 Kansojen rankaiseminen ja kääntyminen
3:14-20 Ilolaulu

Eri tutkijat jakavat kirjan sisällön eri tavalla. Huolimatta melko lyhyestä pituudestaan, kirja sisältää useita yleisiä profeetallisia teemoja. Kirjan kuvaukset ovat profeetallisen kirjallisuuden eloisampia. Silti se on myös täysin yksiselitteinen julistaessaan kaiken entiselleen palauttamista niille, jotka selviävät "Herran suuresta päivästä".

Sefanjan kirja sisältää paljon fraaseja ja termonilogiaa, jota tavataan myös muissa Vanhan testamentin kirjoissa. Tämä osoittaa, että kirjan kirjoittaja tunsi hyvin Israelin uskonnollisen perinteen. Tästä seurasi myös, että myöhemmät sukupolvet saattoivat helposti lukea kirjan osaksi profeetallisten kirjojen kaanonia.

Sefanjan kirja viittaa useisiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumiin ja kääntää ne toisin päin. Avausjakeet muistuttavat sekä luomisesta että vedenpaisumuksesta. Alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".[6] Järjestys, jossa kaikki luotu tuhotaan, on päinvastainen sille järjestykselle, jossa ne luotiin.[7] Sekä vedenpaisumuksesta että Sefanjan kuvaamasta viimeisestä tuomiosta selviää tietty jäännösosa ihmisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltola, Olavi: ”Sefanjan kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.
  • Robertson, O. Palmer: The Books of Nahum, Habakkuk, and Zephaniah. The New International Commentary on the Old Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1990. ISBN 080282532X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Sefanjan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Faulhaber, Michael: Sophonias (Zephaniah) Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  • Hirsch, Emil G. & Price, Ira Maurice: Zephaniah. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Zephaniah