Raamatun luomiskertomus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Luomiskertomus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Luomiskertomus” ohjaa tänne. Yleisemmin eri kansojen ja uskontojen luomiskertomuksista, katso Luomiskertomukset.
Osa artikkelisarjaa
Kreationismi

Creation of Light.png

Tyyppejä

Nuoren Maan kreationismi
Teistinen evoluutio
Uuskreationismi
Vanhan Maan kreationismi

Luominen

Raamatun luomiskertomus

Luomistiede

Baraminologia
Tulvageologia
Älykäs suunnittelu

Kreationismi ja evoluutio

Kreationismi kouluissa
 n  k  m 

Raamatun luomiskertomus on juutalaisuudelle ja kristinuskolle yhteinen ymmärrys ja usko maailmankaikkeuden synnystä. Tapahtuma kerrotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa kahdessa eri osassa[1] [2] ja myös Johanneksen evankeliumin alku viittaa luomistapahtumaan. Luomiskertomus kertoo, kuinka Jumala luo taivaan ja maan sekä myöhemmin se kertoo Eedenin puutarhasta ja kuvaa ihmisen luomista yksityiskohtaisemmin.

Luomiskertomuksella voidaan ymmärtää Raamatun alun luominen, mutta siihen voidaan ymmärtää sisältyvän myös Eedenissä tapahtunut syntiinlankeemus, jota pidetään perusteena mm. devoluutiolle. Raamattu ei määrittele ikää maailmankaikkeudelle, maapallolle tai sen mainitsemalle luomiselle, vaikka jollain kreationismin suunnilla siihen on kanta. Apostolinen ja Nikean uskontunnustus alkaa maininnalla Jumalasta, joka on luonut taivaan ja maan.

Gustave Dorén maalaus valon luomisesta.

Raamatun kirjoitukset ja niiden tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuutena päivänä mainittu luominen (1 Moos. 1:1-2:3)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä osassa Jumala luo maailman seuraavissa vaiheissa:

  • Ensimmäisenä päivänä Hän (valmisteli, muodosti, innoitti ja) loi taivaan ja maan. Jumala eroitti valon pimeydestä ja kutsui valkeutta päiväksi ja pimeyttä yöksi.
  • Toisena päivänä Hän loi taivaanvanvuuden, jolloin sen alla ja päällä oli eroitettu vesi ja tätä vahvuutta Hän kutsui taivaaksi.
  • Kolmantena päivänä Hän loi meret käskemällä vesiä taivaan alla siirtymään yhteen paikkaan siten, että maa tuli esiin sekä loi kasvillisuuden.
  • Neljäntenä päivänä Hän loi auringon, kuun ja tähdet merkeiksi osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia.
  • Viidentenä päivänä Hän loi vesieläimet ja suuret merieläimet sekä muut vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan sekä käski näitä kaikkia lisääntymään.
  • Kuudentena päivänä Hän loi maaeläimet sanoen, tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, käyttäen itsestään monikkomuotoa "tehkäämme", naiseksi ja mieheksi hän heidät loi ja käski ihmisen hallita luomiaan eläimiä. Jumala siunasi ihmistä, määritteli ravinnon ja käski heidän lisääntyä.
  • Seitsemäntenä päivänä, sapattina, Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi.

Joidenkin raamatunoppineiden näkemys on, että ensimmäisen luvun luomiskertomus olisi niin kutsuttujen "papillisten" kirjoittajien tai muokkaajien luomus tai kooste samoin kuin iso osa Pentateukista. He sijoittavat lopullisen version tällöin israelilaisten pakkosiirtolaisuuden ja pian sen jälkeiseen aikaan kirjoitetuksi.

Kertomuksessa luominen esitetään kosmisessa mittakaavassa ja majesteettisessa litaniamaisessa runomuodossa. Kertomus keskittyy Jumalan ylimaalliseen suuruuteen ja päättyy sapatin asettamiseen. On ajateltu, että papillisten kirjoittajien tavoitteena oli vahvistaa juutalaisten identiteettiä pakkosiirtolaisuuden aikana, jolloin kansakunta oli erotettu Jerusalemista ja temppelipalveluksesta. Sapatti haluttiin tällöin korottaa siksi tekijäksi, joka erotti israelilaiset ympäröineestä kulttuurista. Siksi kertomus päättyy sapatin asettamiseen Jumalan tekona ja tärkeänä osana luomisprosessia.

Monet uskovaiset ajattelevat, että seitsenpäiväinen viikko tulee Genesiksen luomiskertomuksesta. Seitsenpäiväinen viikko onkin hyvin yleinen muinaisessa maailmassa.

Luomiskertomusta käytetään moniin erilaisiin teologisiin tarkoituksiin:

  • Sitä käytetään painottamaan Jumalan ylimaallisuutta, kaikkivaltiutta ja täydellistä eroa luodusta.
  • Sitä käytetään sapatin painottamiseen erityisenä merkkinä "valitulle kansalle", erityisesti juutalaisten oppineiden keskuudessa.
  • Sitä käytetään tukemaan ajatusta creatio ex nihilo eli "luominen tyhjästä". Uskomus katsoo, että Jumala loi maailman tyhjästä ilman mitään ennen ollutta "rakennusainetta". Joissakin käännöksissä ja psalmeissa annetaan kuitenkin ymmärtää, että alussa olisi vallinnut jonkinlainen kaaos, josta maailma luotiin.
  • Sitä käytetään kreationismin "todistusaineistona". Tällöin luomiskertomus tulkitaan kirjaimellisena kuvauksena siitä, kuinka ja missä järjestyksessä kaikkeus luotiin.
  • Sitä käytetään kristillisen ihmiskäsityksen perusteluna: Jumala loi ihmisen ”omaksi kuvakseen” sekä ”mieheksi ja naiseksi”

Eedenin Puutarha ja ihmisen luominen (1 Moos. 2:4-25)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomiskertomuksen toisessa osassa painopiste ei ole maailmankaikkeuden luomisessa vaan se keskittyy ihmiskunnan alkuperään ja ympäristöön. Se painottaa, että ihmiskunnan ja maan välillä on kiinteä side ja että ihmiset ovat Jumalan erityinen luomus. Kertomuksen alussa maa on vailla elämää, ja se kertoo, kuinka Jumala loi kasteen maaperään ja kuinka maasta muovattiin ihminen, Aadam. Heprean sana adama kääntyy merkitsemään "punaista maata". Jumala puhaltaa ihmisen ruumiiseen elämän hengen, ja niin hänestä tulee elävä sielu.

Joidenkin tutkijoiden näkemys on, että toisen luvun luomiskertomus on luomiskertomuksista varhaisempi. Se on täynnä muinaista mytologista kuvastoa, ja on ajateltu, että sen runkokertomus on mahdollisesti kiertänyt vaellelleiden heprealaisten heimojen keskuudessa pitkään. Kertomus heijastelee myös israelilaisten uskomusta liittosuhteeseena Jumalan kanssa.

Psalmit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psalmien kirjassa erityisesti psalmit 8, 33, 89, 98, 104 ja 145 käsittelevät luomista.

Rabbiiniset tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalainen midrash ja saarnojen tulkinnat kertovat, että luomiskertomusta edelsi kuusi asiaa: Toora ja Valtaistuin luotiin, patriarkkojen luominen ajateltiin ennalta, Israelin luominen ajateltiin ennalta, Jerusalemin temppelin luominen ajateltiin ennalta, Messiaan nimi ajateltiin ennalta ja parannuksenteko ajalteltiin ennalta (Genesis Rabbah 1:4.)

Mishnah opettaa, että Jumala loi maailman kymmenellä jumalallisella lausumalla. Mishnah kysyy, että eikö Jumala toki olisi voinut luoda maailman vain yhdellä lausumalla, ja vastaa itse, että jos Jumala olisi tehnyt niin, ihmiset pitäisivät luomakuntaa halvempana ja tuntisivat vähemmän tunnontuskia rikkoessaan sitä vastaan (Mishnah Avot 5:1.)

Uusi testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudessa testamentissa luomista käsittelevät:

Luomiskertomuksen ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren Maan kreationismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi

Nuoren Maan kreationismin mukaan Maa on luotu yleensä n. 6000 vuotta sitten. Sekä uskonnolliset juutalaiset että kristityt ovat moneen eri otteeseen ja toisistaan riippumatta pyrkineet laskemaan luomisen ajankohtaa käyttämällä apuna Genesiksessä ja muissa Raamatun osissa annettuja sukupuita ja ihmisten ikiä. Luomisen on yleisesti laskettu tapahtuneen 4000-luvulla eaa., tarkka vuosi on vaihdellut laskutavasta riippuen. Kuuluisin on James Ussherin laskema tulos, jonka mukaan maailma luotiin sinä iltana joka edelsi päivämäärää 23. lokakuuta vuonna 4004 eaa.

Näiden laskujen mukaan luomisen oletetaan myös tapahtuneen kuudessa 24 tunnin mittaisessa päivässä. Luonnollisesti laskutoimitukset olettavat Aadamin ja Eevan olleen historiallisia henkilöitä, Eedenin puutarhan olleen olemassa ja Raamatun muutenkin kuvaavan aitoja historiallisia tapahtumia luotettavasti luomisesta eteenpäin. Nykyään suurimmat kristilliset suuntaukset pitävät kertomusta vertauskuvallisena. Fundamentalistikristityt pitävät sitä kuitenkin kirjaimellisesti totena.

Vanhan Maan kreationismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vanhan Maan kreationismi

Vanhan Maan kreationismi on oppi, jonka mukaan Maapallon tieteellisesti havaittu miljardien vuosien ikä ei ole ristiriidassa Raamatun tekstien kanssa, vaan erot voidaan selittää eri tavoilla.

Ensimmäinen Mooseksen kirja alkaa toteamuksella: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) Joidenkin raamatunoppineiden mielestä jakeessa kuvaillaan toimintaa, joka ei sisälly jakeesta 3 eteenpäin kuvailtuihin luomispäiviin. Tämän käsityksen, niin sanotun aukkojen kreationismin mukaan Raamatun ensimmäisen lauseessa tarkoitettu maapallon ja koko maailmankaikkeuden luominen tapahtuivat määrättömiä aikoja ennen kuin luvun seuraavissa jakeissa kuvatut luomispäivät alkoivat.

Raamattu ei kerro luomispäivän pituutta. ”Päiväksi” käännetty heprean sana voi viitata 24-tuntisen vuorokauden lisäksi muunkin pituisiin ajanjaksoihin. Esimerkiksi esittäessään tiivistelmän Jumalan luomistyöstä Mooses puhui kaikista kuudesta luomispäivästä yhtenä päivänä (1. Mooseksen kirja 2:4). Lisäksi kerrotaan, että ensimmäisenä luomispäivänä ”Jumala nimitti valoa ’päiväksi’, mutta pimeyden hän nimitti ’yöksi’” (1. Mooseksen kirja 1:5). Tässä sana ”päivä” tarkoittaa vain osaa vuorokaudesta.

”Päiväksi” käännetyllä heprealaisella sanalla on kuitenkin useita merkityksiä, joihin sisältyy ’pitkä aika; epätavalliseen tapahtumaan kulunut aika’.[3] Käytetty sana mahdollistaa käsityksen, että jokainen ”päivä” saattoi kestää miljardeja vuosia.

Ihmisen luominen ja perisynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Perisynti

Yksi tärkeä ihmisen luomiseen liittyvä kysymys on ns. perisynti. 1. Mooseksen kirjan luvussa 3 kerrotaan kuinka ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin. Roomalaiskirjeen 5. luku kertoo miten tuo synti luettiin koko ihmiskunnan päälle ja ihmiskunta tarvitsi Sovittajaa. Kristillisyys näkee tuona sovittajana Jeesuksen Kristuksen. Jos ihmisen luomista ei oteta kirjaimellisesti, muuttuu myös Kristuksen sovitustyö ihmiskunnan puolesta.

Suhde antiikin maailmankuvaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesiksen ensimmäisessä luvussa kuvattu maailmakuva vastaa suurelta osin varhaisantiikin Lähi-Idän yleistä maailmankuvaa. Maailmankuvan lähteenä on yleisimmin mainittu babylonialainen maailmankuva, vaikka maailmankuva on yleisitämainen.[4] Maailmankuvien vastaavuus on yksi peruste ajoittaa Raamatun luomiskertomuksen kirjoittaminen Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan.

Varhais-antiikin Lähi-Idän maailmankuvaan kuului käsitys litteästä maasta, jonka yläpuolella oli taivaankansi. Taivaankannen päällä oli vettä, joka tippui taivaankannen aukoista sateena maahan. Käsitys selitti myös taivaan värin. Raamatun luomiskertomuksessa on siten kuvattu sen ajan yleinen käsitys maailmasta. Suurin ero ympäröivän kulttuurin maailmankuvaan on se, että taivaankappaleita ei pidetä jumalina, vaan Jumalan luomina taivaankannen osina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1Moos 1:1-2:3
  2. 1Moos 2:4-25
  3. (W. Wilson, Old Testament Word Studies, Grand Rapids, Michigan, USA, 1978, s. 109).
  4. Paul H. Seeley, "The Firmament and the Water Above: The Meaning of Raqia in Genesis 1:6-8", Westminster Theological Journal 53 (1991). Luettu 1.2.2008

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]