Kreikkalainen Esran kirja
| Kreikkalainen Esran kirja | |
|---|---|
| Ἔσδρας Αʹ | |
| Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat |
|
_(The_S.S._Teacher%27s_Edition-The_Holy_Bible).jpg) Sarake Kreikkalaisen Esran kirjan tekstiä unsiaalikirjaimin Codex Vaticanuksessa. |
|
| Synty ja käyttö | |
| Ajoitus |
1. vuosisata eaa. tai 1. vuosisata jaa. |
| Käyttäjä | ortodoksinen kirkko |
| Teksti | |
| Genre | historiakirja |
| Alkukieli | muinaiskreikka |
| Alkuperä | Septuaginta |
| Lukuja | johdanto + 10 + lopetus |
Kreikkalainen Esran kirja, joka tunnetaan myös nimillä Ensimmäinen Esran kirja (m.kreik. Ἔσδρας Αʹ, Esdras I) ja Kolmas Esran kirja (lat. 3. Esdras), on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa Raamatussa. Se sisältyy myös erillisenä liitteenä muun muassa katolisen kirkon käyttämään latinankieliseen Vulgata-käännökseen sekä joihinkin englanninkielisiin Raamatun versioihin, mutta ei esimerkiksi suomenkieliseen Raamattuun.[1]
Kirja on suurelta osin saman sisältöinen kuin Heprealainen Esran kirja, joka kuuluu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin ja jonka myös kaikki kristilliset kirkkokunnat lukevat Raamatun kaanoniin kuuluvaksi.[1] Kuitenkin jo Septuagintassa Heprealainen ja Kreikkalainen Esran kirja esiintyivät kahtena eri kirjana.
Kirjan nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjasta on eri kirkkokunnissa ja Raamatun eri käännöksistä käytetty vanhastaan eri nimiä ja järjestysnumeroita, tavalla, joka voi aiheuttaa runsaasti sekaannusta.
Septuagintassa Kreikkalaisen Esran kirjan nimenä on Ensimmäinen Esran kirja (kreik. Έσδράς Αˊ, Esdras I), kun taas Heprealainen Esran kirja ja Nehemian kirja yhdessä muodostavat kirjan nimeltä Toinen Esran kirja (kreik. Έσδράς Bˊ, Esdras II).[1]
Vulgatassa Heprealainen Esran kirja on puolestaan Ensimmäinen Esran kirja (1. Esdras), Nehemian kirja Toinen Esran kirja (2. Esdras) ja Kreikkalainen Esran kirja Kolmas Esran kirja (3. Esdras). Latinalainen Esran kirja eli Esran ilmestys on Vulgatan liitteenä nimellä Neljäs Esran kirja. Vulgatan käytännön mukaisesti Kreikkalaista Esran kirjaa on läntisen kristikunnan piirissä ja usein myös eksegeettisessa ja teologisessa kirjallisuudessa nimitetty Kolmanneksi Esran kirjaksi.[2] Englanninkielisissä Raamatuissa Heprealainen Esran kirja on kuitenkin nimeltään Ezra ja Kreikkalainen Esran kirja, sikäli kuin se niissä on mukana, yleensä nimeltään 1. Esdras ja Latinalainen Esran kirja vastaavasti 2. Esdras.[1]
Useimmissa ortodoksisessa kirkoissa Kreikkalaisen Esran kirjan nimenä on slaavilaisen Raamatun mukaisesti Toinen Esran kirja, Suomen ortodoksisessa kirkossa kuitenkin Septuagintan mukaisesti Ensimmäinen Esran kirja.[1]
Vuonna 2007 julkaistussa Vanhan testamentin apokryfikirjojen suomennoksessa kirjan nimenä on Kreikkalainen Esran kirja.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalainen Esran kirja on suurelta osaltaan saman sisältöinen kuin Heprealainenkin Esran kirja. Se kuvaa, kuinka Babylonin pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset järjestyvät Jerusalemissa ja Juudeassa uudelleen uskonnolliseksi yhteisöksi, jonka uskonto perustuu Mooseksen lakiin ja jälleenrakennetussa Jerusalemin toisessa temppelissä harjoitettavaan kulttiin. Kirjan päähenkilöitä ovat Serubbabel ja Esra.[1]
Kirja alkaa kuningas Josian määräämästä pääsiäisen vietosta muutamia vuosikymmeniä ennen pakkosiirtolaisuutta ja päättyy siihen, kuinka Babyloniasta palannut Esra lukee kansalle Tooraa ja leeviläiset selittävät sitä, minkä jälkeen kaikki lähtevät kotiinsa viettämään juhlaa.[1]
Kreikkalaisessa Esran kirjassa on kuitenkin myös jaksoja, joita heprealaisessa versiossa ei ole. Eräässä sellaisessa kolme kuningas Dareioksen henkiivartijaa määrittelee siitä, mikä on suurin mahti maailmassa: kuningas, viini, naiset vai totuus.[1]
Asema eri kirkkokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalaisessa Esran kirjassa esiintyvään väittelyyn maailman suurimmasta mahdista viittasivat monet varhaiset kirjoittajat kuten Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Augustinus. Sitä vastoin Hieronymus ei tätä kirjaa juuri arvostanut.[1]
Kreikkalainen Esran kirja luetaan Raamatun kaanoniin kuuluvaksi Kreikkalais-ortodoksinen kirkko, slaavilaiset ortodoksiset kirkot sekä Armenian ja Etiopian kirkot.[1]
Katolinen kirkko ei pidä Kolmatta eli Kreikkalaista Esran kirjaa Raamatun kaanoniin kuuluvana. Kuitenkin se esiintyi keskiajalla monissa latinankielisissä Raamatun käsikirjoituksissa. Vuonna 1592 laaditusta Vulgatan Clementina-editioista lähtien se on tavallisesti painettu katolisten Raamattujen loppuosaan erityiseen liiteeseen, jossa ovat myös Manassen rukous ja Neljäs Esran kirja.[3]
Martti Luther ei pitänyt Kreikkalaista Esran kirjaa juuri minkään arvoisena ja olisi ollut valmis "heittämään sen Elbeen"[1] Hän ei ottanutkaan sitä mukaan saksalaiseen raamatunkäännökseensä, ei edes siinä olevaan liiteosaan, johon hän sijoitti useat muut apokryfikirjat.[4] Sen mukaisesti niitä ei ole koskaan ollut myöskään suomenkielisissä Raamatuissa silloinkaan, kun niissä ovat apokryfikirjatkin olleet mukana.[5]
Lutherin Raamatun tavoin myös englantilaisessa King James Biblessä apokryfikirjat sijoitettiin omaksi osastokseen, mutta Lutherista poiketen siinä myös Kreikkalainen ja Latinalainen Esran kirja ovat mukana, kuitenkin nimillä 1. Esdras ja 2. Esdras.[6] Anglikaanisen kirkon VI uskonartiklassa vuodelta 1562 nämä mainitaan sellaisten kirjojen luettelossa, joita "kirkossa luetaan sen vuoksi, että ne sisältävät oikeita elämänohjeita", mutta niillä ei perustella oppia. Vuonna 1822 Brittiläinen ja Ulkomainen Raamattuseura kuitenkin päätti jättää ne pois julkaisemistaan Raamatun painoksista ja olla tukematta muissakaan maissa sellaisten Raamattujen julkaisemista, joissa apokryfikirjat ovat mukana.[7]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous asetti vuonna 1998 komitean vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden suomennoksen laatimiseksi. Niiden aikaisemmista suomennoksista poiketen komitea sai tehtäväkseen kääntää myös Kreikkalaisen Esran kirjan, Kolmannen makkabilaiskirjan ja Psalmin 151. Näin tehtiin lähinnä ekumeenisista syistä, sillä ortodoksit pitävät niitäkin Raamattuun kuuluvina.[8]
Kirkolliskokous hyväksyi käännöksen vuonna 2009. Tällöin se päätti, että vanhoissa suomennoksissa mukana olleet apokryfikirjat voidaan julkaista Raamatun painoksissa omana osastonaan Vanhan ja Uuden testamentin välissä, mutta maninitut, aiemmin suomentamattomat vain erillisenä julkaisuna. Käännöksen tekijänoikeudet kuuluvat Kirkon keskusrahastolle.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Kreikkalainen Esran kirja (1./3. Esra)”, Urhea Judit, viisas Sirak; Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 260–268. Kirjapaja, 2008. 978-951-607-745-4.
- ↑ Liite III: Esran kirjat ortodoksi.net. Viitattu 30.10.2013.
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 268, 278
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 59
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 88
- ↑ The Bible: Authorized King James Version with Apocrypha, Oxford World's Classics, 1998, ISBN 978-0-19-283525-3
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 61–62
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 94–95
- ↑ Kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden käännöksen Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 30.10.2013.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Kreikkalainen Esran kirja”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009). Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Deuterokanoniset Esran kirjat Wikimedia Commonsissa
- Kreikkalainen Esran kirja, johdantoteksti (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kreikkalaisen Esran käännöksiä