Jehovan todistajien kritiikki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jehovan todistajiin kohdistettu kritiikki koskee muun muassa koskien liikkeen käsityksiä verensiirroista, puolueettomuudesta, asepalveluksesta sekä heidän tavastaan kohdella liikkeen entisiä jäseniä.

Oppien muuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi Jehovan todistajia käsittelevää kirjaa julkaissut entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz on arvostellut liikkeen johtoa siitä, että se muuttaa oppeja aika ajoin, vaikka kulloinenkin hallintoelimen tulkinta on jäsenistölle aina ehdoton ”totuus”. Franz ei pidä tätä menettelyä raamatullisena.[1] Kritiikki näkyy usein internetin keskustelupalstoilla ja mediassa, joissa Jehovan todistajien edustajien kommentit tai heidän julkaisemansa kirjallisuus edustavat usein vähemmistöä entisten liikkeen jäsenien haastatteluiden ja heidän julkaisemansa aineiston rinnalla. Kritiikin seurauksena on myös syntynyt järjestöstä eronneiden pienempiä uskonnollisia ryhmiä.

Liikeen näkemysten perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat väittävät, että hallintoelimen olemassaolosta ensimmäisellä vuosisadalla on selvät todisteet.[2] Franz väittää, että Gal. 1:16–20 todistaa, ettei Paavali ajatellut Jerusalemin apostolien olevan jonkinlaisessa korkeammassa hallintoelimen virassa.[3] Hän myös tulkitsee, että Jerusalemin kokous oli yksittäinen tapaus[4] ja että kristikunnan keskushallinto muodostui vasta neljännellä vuosisadalla.[5] Järjestön oppien mukaan hallintoelimen jäsenet eivät olleet silloin eivätkä nykyäänkään toisia korkeammassa asemassa, vaan jokaisella on oma tehtävänsä seurakunnan ja järjestön yhteydessä, niin sanottu teokraattinen järjestys, jossa jokainen on samassa asemassa Jumalaan nähden.

Kristillinen lehdistö on kritisoinut Jehovan todistajien ennustamien useiden maailmanlopun päivämäärien ohittumista ilman, että mitään erityistä olisi tapahtunut, liikkeen oppien koko uskottavuutta nakertavana tekijänä.[6]

Suhtautuminen yhteiskuntaan ja muihin uskontoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat pitävät nykyistä asianjärjestystä turmeltuneena ja pian lähestyvän Harmagedonin takia tuhoon tuomittuina. Jehovan todistajien opin mukaan lähellä olevan maailmanlopun verilöylyssä tullaan tappamaan suurin osa maapallon väestöstä. Vain 144 000 ihmistä pääsee Jeesuksen mukaan taivaaseen, ja vain oikeasydämiset saavat mahdollisuuden ikuiseen elämään. He uskovat, että kaikkia muita uskontoja ja uskontokuntia sekä poliittisia järjestelmiä ohjailee viime kädessä Saatana Panettelija, ja sen takia etenkään muiden uskontojen kanssa ei haluta olla missään yhteistoiminnassa. Jehovan todistajat pitävät poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa nykyisen yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi hyödyttömänä. Politiikkaan osallistumista ei pidetä pelkästään hyödyttömänä vaan myös Saatanan puolelle asettumisena Jumalan valtakuntaa vastaan, ja heidän raamatuntulkintansa mukaan kristityiltä odotettavan puolueettomuuden rikkomisena. Jumalan valtakunnan uskotaankin ratkaisevan kaikki maapallon ongelmat tulevaisuudessa. Jotkut suhtautuvat kriittisesti Jehovan todistajien näkemykseen yhteiskunnasta.[7]

Saksassa viranomaiset estivät pitkään Jehovan todistajien hyväksyminen julkisoikeudelliseksi yhteisöksi muun muassa heidän kielteisen äänestämistä koskevan kantansa takia. Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri maissa pyrkineet aktiivisesti rekisteröitymään uskontokunnaksi valtion kirkkokunnilta odottamalla tavalla.

Eristäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontojen uhrien tuki ry. on kritisoinut Jehovan todistajia tavasta, jolla liikkeen jäsenet saattavat eristyä ympäristöstään. Jehovan todistajilla on oma sanasto, joka liittyy saarnaamistyöhön ja Raamattuun. Sanaston avulla liikkeen jäsenet voivat tunnistaa toisensa. Esimerkiksi saarnaamistyöstä puhutaan ”palveluksena” ja Jeesusta saatetaan joskus kutsua ”lunastajaksi”. Uskontojen uhrien tuki on todennut, että jälkiterapiassa George Orwellin Vuonna 1984:n lukemisesta on ollut apua niille entisille Jehovan todistajille, jotka ovat kokeneet ongelmia yhteisössään.[7]

Vuonna 2008 ensi-iltansa sai tanskalaisen Niels Arden Oplevin ohjaama elokuva To Verdener, jossa nuori Jehovan todistaja -nainen rakastuu liikkeen ulkopuoliseen mieheen ja joutuu lopulta vaikeuksiin seurakunnassa. Suomessa Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilla esitetty elokuva valittiin Tanskan ehdokkaaksi vuoden 2009 Oscar-kilpailuun.

Suhtautuminen vereen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajien suhtautumista vereen on kritisoitu. Liikeen nykyinen verioppi jakaa veren useisiin osasiin, joista osa on liikkeen jäseniltä kiellettyjä, osa ei. Jakoa on syytetty mielivaltaiseksi ja väitetty, ettei se perustu millään tavalla Raamattuun. Esimerkiksi valkosolut ovat kiellettyjä verensiirron osana, vaikka sikiö saa niitä raskauden aikana äidiltään. Toisaalta joitakin muita osasia Jehovan todistajat pitävät hyväksyttyinä saman perusteen takia.

Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy verenluovutusta, vaikka niiden veren fraktioiden erottamiseen, joiden vastaanottamista he pitävät hyväksyttävinä, on käytetty luovutettua verta, jota on säilytetty ja käsitelty. Jehovan todistajien suhtautuminen vereen on muuttunut vuosikymmenien takaisesta täyskiellosta nykyiseen malliin, jossa veri jaetaan hyväksyttyihin ja ei-hyväksyttyihin osiin.

Jehovan todistajien verioppien aiheuttamien vältettävissä olleiden kuolemantapausten määrää ei tunneta, mutta ottaen huomioon todistajien määrän maailmanlaajuisesti, kuolemantapauksien määrä liikkuu vähintään tuhansissa. Pelkästään synnytyksissä äitien kuolinriskin tiedetään kasvavan yli tuhatkertaiseksi 0,1 prosenttiin alle 0,0001 prosentista kun äiti kieltäytyy verensiirroista.[8] Ottaen huomioon Jehovan todistajien lukumäärän se merkitsee ainakin 1 450 vältettävissä ollutta äidin synnytyskuolemaa vuosina 1995–2006.[9]

Suhtautuminen entisiin jäseniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat ovat saaneet kritiikkiä siitä, että he vaativat jäseniään karttamaan entisten seurakunnan jäsenten kanssa tekemisissä olemista. Näitä erotettuja tai eronneita ei tule tervehtiä, ja heitä pyritään karttamaan. Entiset Jehovan todistajat ovat toisinaan antaneet järjestön toimintatapaa arvostelevia haastatteluja televisiossa, radiossa[10][11] ja lehdistössä.[12] Liikkeen entisten jäsenten ja jättämistä harkitsevien kohtelu on esitetty ”hengellisenä väkivaltana”.[13]

Syytökset hyväksikäyttötapausten hoidosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajia on syytetty heidän yhteisössään tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelystä. Jehovan todistajien yhteisö joutui tarkastelun kohteeksi 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa samaan aikaan, kun katolista kirkkoa syytettiin systemaattisesta hyväksikäytön peittelystä.

Vuonna 2002 Britannian yleisradioyhtiö BBC televisioi dokumentin, jossa Jehovan todistajia syytettiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä ja salaamisesta seurakunnissa.[14] Dokumentteja aiheesta televisioitiin myös muun muassa Ruotsissa (Uppdrag Granskning), Yhdysvalloissa (Dateline, NBC), Australiassa (Sunday) ja Suomessa (Silminnäkijä, TV2).

Useat viestimet Yhdysvalloissa ja Britanniassa julkaisivat vuoden 2007 toukokuussa uutisen, jonka mukaan Jehovan todistajien Vartiotorni-seura on alkuvuonna 2007 sovitellut useita sitä vastaan Yhdysvalloissa nostettuja oikeusjuttuja, jotka liittyivät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön seurakunnissa. Sopimukset tehtiin ennen juttujen varsinaisten oikeuskäsittelyjen alkamista, joten jutut eivät enää etene oikeuden käsittelyyn. Kantajien mukaan he joko joutuivat seurakuntien vanhimpien hyväksikäyttämiksi tai seurakunnassa vastuuasemissa olevat eivät toimineet, kun hyväksikäyttöä epäiltiin. Uutisessa lainatun Silent Lambs -järjestön edustajan mukaan Jehovan todistajien järjestö maksoi kantajille korvauksia.[15][16] Oikeusasiakirjan mukaan Jehovan todistajat suostuivat maksamaan eräälle kantajista noin 780 000 dollaria. [17]

Jehovan todistajien järjestön tiedotusosasto julkaisi internet-sivuillaan marraskuussa 2007 vastineen[18] NBC News -uutiskanavan uutiseen[19] koskien järjestön menettelytapoja tapausten yhteydessä. Jehovan todistajat ilmaisevat tiedotteessaan, että he vastustavat ehdottomasti hyväksikäyttöä ja että on uhrien kannalta hyvä, että tapaukset saatiin sovittua.

Kritiikki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa entiset Jehovan todistajat ovat Uskontojen uhrien tuki ry:n kanssa järjestäneet mielenosoituksia Jehovan todistajien suurimman vuosittaisen kokoontumisen, Helsingin piirikonventin, yhteydessä vuodesta 1999 alkaen.[20] Vuonna 2006 mielenosoitus järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella pidettävän piirikonventin yhteydessä. Useina vuosina, kuten 2003 ja 2005, teemana on ollut uskonnonvapauden ja muiden ihmisoikeuksien kuten mielipiteen- ja ajattelunvapauden puute yhteisössä eri tavalla ajattelevien yksilöiden eristämisen vuoksi.

Uskontojen Uhrien Tuki -järjestön mukaan Jehovan todistajat on eniten sitä työllistävä uskontokunta.[21]

Suhtautuminen liikkeeseen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 tehdyssä Kirkkomonitor 99 -tutkimuksessa Jehovan todistajat olivat suurin ei-kristillinen yhteisö. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa ihmisten suhtautumista hengellisiin asioihin ja eri uskontoihin. Tutkimukseen osallistuneista 71 prosenttia suhtautui järjestöön kielteisesti, kun taas myönteisesti heihin suhtautui 4 prosenttia. Samassa tutkimuksessa kysyttiin, olivatko ihmiset joutuneet hengellisen väkivallan kohteeksi. 6 prosenttia vastanneista sanoi kokeneensa hengellistä väkivaltaa, ja näistä kolme neljännestä sanoi kokeneensa hengellistä väkivaltaa jonkun tietyn uskontokunnan taholta. Tutkimuksen mukaan tietyn uskontokunnan taholta väkivaltaa kokeneista 68 prosenttia mainitsi Jehovan todistajat.[22] Jehovan todistajat itse eivät pidä tällaista suhtautumista heihin yllättävänä.

Pentti Linkola on kehunut jehovan todistajia pienistä lapsiluvuista[23].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raymond Franz - Crisis of Conscience s. 115 (Julkaissut: Commentary Press, 2002), Luku 5: Perinteet ja pykälät, suomennos
  2. Vartiotorni 15.3.1990
  3. Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s. 44 (Julkaissut: Commentary Press)
  4. Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s. 47 (Julkaissut: Commentary Press)
  5. Raymond Franz - In Search Of Christian Freedom s. 63-68 (Julkaissut: Commentary Press)
  6. Slick, M.: Jehovah's Witnesses and their many false prophecies. Christian Apologetics & Research Ministry.
  7. a b Jehovan todistajat 25.8.2006. Uskontojen uhrien tuki ry.. Viitattu 17.1.2008.
  8. Khadra & al.: A criterion audit of women's awareness of blood transfusion in pregnancy. BMC Pregnancy and Childbirth 2002, 2:7.
  9. Shilmer, M.: Jehovah's Witness Deaths Due To Blood Refusal. Freeminds, 2009.
  10. Pekka Heikura: Luopioiden kova kohtalo Jehovien yhteisössä 8.7.2003. Yle TV2. Viitattu 13.4.2007.
  11. Mediasiilo 13.4.2007. JTTuki.info. Viitattu 13.4.2007.
  12. Heli Karhumäki: Lahkon lyömä. Ilta-Sanomat, 2003, nro 15.3.2003, s. s. 14-16. Artikkelin verkkoversio.
  13. Uskonnolliset yhteisöt sitovat jäsenensä tiukkaan liekaan 11.10.2007. Yle TV2 Poliisi-TV. Viitattu 14.10.2007.
  14. Suffer the little children 12.7.2002. BBC. Viitattu 11.6.2007.
  15. Rose French: Jehovah's Witnesses Settle Abuse Cases 11.5.2007. NewsChannel 5. Viitattu 16.8.2007.
  16. Rose French: Jehovah's Witnesses Settle Abuse Cases 10.5.2007. FOX News Network. Viitattu 13.5.2008.
  17. New evidence in Jehovah's Witness allegations 21.11.2007. NBC News Investigative Unit. Viitattu 26.6.2009.
  18. Jehovah’s Witnesses care for victims of child abuse 21.11.2007. JW-media.org. Viitattu 25.11.2007.
  19. New evidence in Jehovah's Witness allegations 21.11.2007. NC News Investigative Unit. Viitattu 25.11.2007.
  20. Mielenosoitukset piirikonventeissa: banderolleista Vartiotornin väkivaltaan 2004. JTTuki.info. Viitattu 11.6.2007.
  21. Jehovan todistajien johto rikkoo uskontojen eettisiä periaatteita 19.8.2002. Uskontojen uhrien tuki ry. Viitattu 06.11.2007.
  22. Kirkkomonitor 99 -tutkimus, Lainaukset tutkimuksesta poimittu: Kirkon nelivuotiskertomus 1996-1999 Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 11.6.2007.
  23. Pentti Linkola: Voisiko elämä voittaa ja millä ehdoilla (2004), kirjoitus Valoa pilkottaa väestöräjähdyksessä