Almanakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Almanakkasivu vuodelta 1644.

Almanakka on painotuote, joka esittää vuoden kierron, tärkeät yleiset merkkipäivät sekä muuta ajankohtaista tietoa.[1][2]

Suomalaiset almanakat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Helsingin yliopistolla ja sen edeltäjillä oli vuodesta 1811 aina vuoden 1995 alkuun saakka yksinoikeus almanakkojen ja kalenterien julkaisemiseen. Yliopisto kuitenkin vuokrasti tämän oikeuden aluksi Frenckellin kirjapainolle, myöhemmin vuodesta 1888 lähtien lähes sadan vuoden ajaksi Weilin & Göösille. [3]

Vanhimpia suomalaisia almanakkoja ovat ns. kansanalmanakka, nykyisin Yliopiston almanakka, jota on julkaistu 1700-luvulta saakka sekä Suomen Valtiokalenteri. Niiden ohella alettiin 1800-luvun lopulta lähtien ja varsinkin 1900-luvulla julkaista laajeneva valikoima muitakin kalentereita.[4]

Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto myy kalenterien julkaisijoille kalenteritietoutta ja laatii valmiita kalenterisivuja. Almanakkatoimiston sivuilta löytyy kuluvan vuoden kalenteri, johon on merkitty muun muassa nimipäivät sekä auringon nousut ja laskut. Sivuille on myös skannattu vanhoja Yliopiston almanakkoja. Yliopiston nimipäiväalmanakka on ilmestynyt verkossa vuodesta 2009.[5]

Yksittäisen nimipäivän julkaisuun yhdellä kertaa ei tarvita almanakkatoimiston lupaa aina 13 nimeen asti.

Almanakan sisältöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Almanakan pääosana on varsinainen kalenteriosasto, jossa on lueteltu kaikki vuoden päivät siten, että siitä näkyy, miksi viikonpäiväksi mikin vuoden päivä kyseisenä vuonna sattuu. Usein samoille taulukkomaisille sivuille on merkitty myös juhlapäivät, nimipäivät, liputuspäivät, kuun vaiheet sekä auringon nousu- ja laskuajat.

Monissa almanakoissa on varattu tilaa myös muistiinpanoja varten.

Monissa kalentereissa on lisäksi tietosivuja, jotka voivat sisältää esimerkiksi:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”kalenterin, tähtitieteellisiä tietoja ym. sisältävä kirjanen.”Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Moilanen, Hellevi: Paperinen almanakka on pitänyt pintansa Kymen sanomat. 3.1.2010. Viitattu 17.8.2011.
  3. Heikki Oja: Aikakirja 2007, s. 250-251. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio.
  4. Oja: Aikakirja, s. 247-248}}
  5. Almanakkatoimisto Helsingin yliopisto. Viitattu 25.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]