Kampela
| Kampela | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Kampelakalat Pleuronectiformes |
| Alalahko: | Pleuronectoidei |
| Heimo: | Oikeasilmäkampelat Pleuronectidae |
| Alaheimo: | Pleuronectinae |
| Suku: | Platichthys |
| Laji: | flesus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platichthys flesus |
|
| Katso myös | |
Kampela eli maariankala (Platichthys flesus) on oikeasilmäkampeloiden (Pleuronectidae) heimoon kuuluva litteä kalalaji, jonka vatsa on useimmiten vasemmalla kyljellä ja selkä (silmät) oikealla kyljellä. Kampela elää meri- ja murtovedessä yleensä mutaisella merenpohjalla enintään noin 50 metrin syvyydessä. Suomessa sitä tavataan eniten Porin ja Porvoon välisellä merialueella, mutta myös Utsjoen Pulmankijärvessä. Itämeressä elää myös kolme muuta kampelalajia: hieta-, puna- ja piikkikampela.
Ulkonäkö ja koko[edit | edit source]
Kampela kasvaa tavallisesti 50 senttimetrin, maksimissaan 60 senttimetrin mittaiseksi. Suurin julkaistu paino on ollut 2,9 kilogrammaa.[2] Vanhin Suomen rannikolla tavattu kampela oli 16-vuotias ja maan painavin 1,3 kilogramman painoinen.[3]
Elinympäristö ja levinneisyys[edit | edit source]
Kampeloita voi elää sekä makeassa, murto- että merivedessä. Tyypillisesti ne elävät lähellä pohjaa 1-100 metrin syvyydessä.[2]
Kampeloita tavataan Atlantin itäosassa, Länsi-Euroopasta Vienanmerelle ja Välimerelle sekä Mustallemerelle asti. Kala on kulkeutunut ihmisen mukana, luultavasti painolastivesissä Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin.[2]
Suomessa kampelaa tavataan aina Lapin Pulmankijärveä myöten. Kalat ovat todennäköisesti kulkeutuneet sinne Tenojoen kautta Jäämereltä.[4].
Äskettäin havaittiin, että eteläisellä Itämerellä elää kampela, ja vähäsuolaisilla alueilla elää oma kampelalaji, itämerenkampela. Sen oletetaan lajiutuneen muutaman tuhannen vuoden aikana.[5]
Ravinto ja elintavat[edit | edit source]
Kampela käyttää ravinnokseen simpukoita ja pohjaeläimiä, muun muassa kilkkejä ja katkoja.[6] Se imee ne torvimaisella suullaan jopa viiden sentin syvyisestä pohjaliejusta. Tavallisesti kampelan suolesta löytyy pelkästään simpukoita, kilkkejä ja katkoja harvemmin. Yleensä kampela ruokailee yöaikaan. Sukukypsyyden kampela saavuttaa kahdennen ja kolmannen ikävuotensa välillä, koiraat yleensä naaraita aikaisemmin.[3] Ne viettävät pääosan vuodesta lähellä rantaa, usein jokisuissa, mutta aikuiset muuttavat talveksi syvempiin vesiin, missä ne kutevat keväällä. Kuoriutuneet toukkamaiset pikkupoikaset siirtyvät rantaveteen kasvamaan.[2]
Pyydystys ja käyttö[edit | edit source]
Kampelaa pyydystetään pohjasta verkoilla ja ongilla.[4] Se on eräs sukelluskalastuskilpailujen pääkaloja.
WWF suosittaa välttämään troolaamalla pyydettyä kampelaa ja ostamaan mieluummin suomalaisia vähintään 25 cm:n mittaisia yksilöitä (koska näin isot ovat todennäköisesti jo ehtineet lisääntyä) liikakalastuksen välttämiseksi.[7]
Kampelaa voidaan valmistaa ruoaksi muun muassa savustamalla tai uunissa paistamalla.
Lähteet[edit | edit source]
Viitteet[edit | edit source]
- ↑ Munroe, T.A.: Platichthys flesus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.08.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d Platichthys flesus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 222–223. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
- ↑ a b Kampela 2020. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusliitto ry. Viitattu 29.1.2020.
- ↑ Tuomas Aivelo, Justus Mutanen, Kristiina Tarkiainen: ”13. Lajiutuminen”, Symbioosi 1. e-Oppi, 2016.
- ↑ RKTL - Kampela (RKTL - Kampela) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.. Suomi
- ↑ Kampela ja Itämeren kampela 2020. WWF. Viitattu 29.1.2020.
