Piikkikampela

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piikkikampela
Psetta maxima Luc Viatour.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Kampelakalat Pleuronectiformes
Heimo: Scophthalmidae
Suku: Scophthalmus
Laji: maximus
Kaksiosainen nimi
Scophthalmus maximus
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Psetta maxima (Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Piikkikampela Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piikkikampela Commonsissa

Piikkikampela (Scophthalmus maximus) on litteä, lähes pyöreä pohjakala, jonka silmät ovat vasemmalla kyljellä. Sen levinneisyysalue kattaa suurimman osan Itämerta, Euroopan rannikot napapiiriltä etelään, Välimeren ja Mustanmeren.

Piikkikampela viihtyy meren kallio- ja hiekkapohjilla. Se syö etupäässä muita pohjakaloja, mutta myös äyriäisiä ja simpukoita.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikampela on helppo tunnistaa. Se on litteä ja lähes lautasmaisen pyöreä, vihreä tai ruskea kala. Sillä on piikikäs, tummanruskea ja täplikäs iho kyljellä. Silmät sillä ovat pään kyljellä ja suu liikkuu pohjaan nähden vaakasuorassa. Piikkikampela kuuluu vasensilmäkampeloiden heimoon, jonka kaloilla poikasen silmät kiertyvät vasemmalle kyljelle ja niistä tulee yläkylki. Vatsa eli alakylki on vaalea. Pituus Suomen vesillä on 20–40 cm.[1] Muualla piikkikampelat ovat kasvaneet tyypillisesti 50-70-senttisiksi, suurimmillaan metrin pituisiksi ja painaneet jopa 25 kg.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikampelaa tavataan lähes koko Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikolla. Itämerellä piikkikampelaa tavataan Tanskan salmista Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, mutta se harvinaistuu lahtien perukoille päin mentäessä. Piikkikampela on tyypillinen lauhkeiden vesien merikala eikä se pysty lisääntymään kovin alhaisissa suolapitoisuuksia. Suomen rannikot ovat sen esiintymisalueen äärirajoilla, joten sopivillakin alueilla piikkikampeloiden osuus kaikista kampeloista on vain yksi tai kaksi kymmenestä.

Piikkikampela on levinnyt niin Itämeri kuin muuallekin maailmalle. Itämeressä sen alueet ovat rannikolla, ei paljoa Vaasan yläpuolella. Eteläraja on melkein Suomenlahdella. Myös Ahvenanmaan alueella esiintyy joitain yksilöitä. Sitä on Afrikan rannikolla, Välimeressä, Mustassameressä ja Asovanmeressä.

Piikkikampelaa on istutettu Chilen ja Kiinan rannikoille. Sitä kasvatetaan ruokakalaksi Espanjassa, Tanskassa, Saksassa, Islannissa, Irlannissa, Italiassa, Norjassa, Walesissa ja Portugalissa. [3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikampela kutee matalassa 2-8 m:n syvyisessä rantavedessä kesäkuussa, juhannuksen molemmin puolin. Mätimunat kelluvat, mikäli veden suolapitoisuus on noin 8 promillea. Kuoriutuvat poikaset ovat aluksi planktisia ja kaksikylkisiä, mutta jo ensimmäisen kesän kuluessa pohjalle siirtyessään ne muuttuvat aikuisia muistuttaviksi. Ensimmäiseen talveen mennessä ne saavuttavat noin 3-6 cm pituuden.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikampela käyttää monipuolista ravintoa ja se syö muun muassa simpukoita, äyriäisiä ja monia eri pohjakaloja.[1] Piikkikampelalla on suuri suu, jossa on paljon pieniä ja teräviä hampaita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b RKTL Kala-atlas: Piikkikampela
  2. Scophthalmus maximus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  3. Psetta maxima FAO Cultured Aquatic Species Information Programme