Kilkki
| Kilkki | |
|---|---|
 Kuollut kilkki rannalla |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Siirat Isopoda |
| Heimo: | Chaetiliidae |
| Suku: | Saduria |
| Laji: | entomon |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Mesidotea entomon |
|
| Katso myös | |
Kilkki (Saduria entomon) on siiroihin kuuluva Itämeressä elävä äyriäinen. Se elää pehmeillä pohjilla, joihin se pystyy kaivautumaan helposti. Se suosii kylmää vettä ja elää yleensä syvässä vedessä. Kilkki sietää hyvin vaihtelevia suolapitoisuuksia. Laji elää koko Itämeren lisäksi Pohjoisen jäämeren jokisuissa, Tyynessämeressä sekä myös Laatokassa ja Ruotsin suurten järvien syvänteissä. Se on levinnyt näille alueille Pohjoiselta Jäämereltä noin 7000 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisen jälkeen.[3] Kilkki onkin relikti eli jäännelaji.[4]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilkki on Itämeren suurimpia äyriäisiä. Koiras voi kasvaa yli 5-10 sentin mittaiseksi, naaras on koirasta pienempi. Kilkin ruumis on soikea ja harmaanruskea, päältä litteä, noin 3 kertaa leveyttään pidempi. Pyrstökilpi kapenee tasaisesti taaksepäin päätyen terävään kärkeen. Pään etureuna on melko tasainen, molemmilla puolilla on hieman ulostyöntyvät kulmat ja niiden takana pienet lovet. Pienet silmät ovat kokonaan pään yläpuolella.[5]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilkki on sekä raadonsyöjä että aktiivinen saalistaja. Ravinnoksi kelpaavat muut pohjaeläimet, kuten valkokatka. Kilkki liikkuu aktiivisesti pohjassa ravintoa etsien tai väijyy saalistaan pohjaliejuun kaivautuneena. Kilkillä on kemiallinen hajuaisti, jonka avulla se luultavasti havaitsee ravintonsa.
Saalistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilkkiä syövät monet pohjalla elävät kalalajit, erityisesti turska ja simput.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Risto Väinölä: Kilkki – Saduria entomon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ ITIS: Saduria entomon (englanniksi)
- ↑ Skorv Vattenkikaren. Viitattu 12.9.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Olli Pekka Mäki & Kristiina Tarkiainen: ”1: Ympäristötekijät ja eliöiden sopeutuminen”, Symbioosi 2: Ekologia ja ympäristö. e-Oppi, 2016. ISBN 978-952-7237-17-5.
- ↑ Kilkki Luontoportti. Viitattu 12.9.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Skorv. Vattenkikaren / Aquascope (ruotsiksi)(englanniksi)
|