Syyhy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyhyä ihmisen kädessä. Kuva otettu hoidon alettua.

Syyhy on puhekielen ilmaus kutinasta ja syyhypunkin aiheuttama ihosairaus. Eläinten kohdalla käytetään sanaa kapi.

Ihmisillä syyhyinfektion aiheuttaa ihmisen syyhypunkki (Sarcoptes scabiei var. hominis). Syyhypunkki laskee munansa isännän ihon pintakerrokseen kaivamaansa käytävään (5–15 mm). Munista kehittyvät punkit tarttuvat helposti kosketuksen kautta henkilöstä toiseen, ja jos yksi perheenjäsen saa tartunnan, hän tartuttaa helposti koko perheen. Kättelyssä yms. tartuntavaara on pieni. Aikuinen punkki voi elää ihmisen kehon ulkopuolella 2–3 päivää.

Iholle syntyy pieniä näppyjä ja lisäksi bakteeritulehdus raapimisen seurauksena. Tavallisimmat syyhyn alueet ovat sormien välit, sormet (erityisesti sormusten alla), rannepoimu, ranteet, olkapäät, rintojen väli, nännipihat, selkä, reidet, polvet, sääret, jalat, jalkapohjat, nivuset, vatsa, naisilla häpyhuulet ja häpykieli, miehillä kivekset ja siitin.

Karstasyyhyssä lisäksi kasvot, päänahka ja kämmenet sekä sieraimet, korvakäytävät, korvat, kulmakarvat ja silmäripset.

Karsta muistuttaa mannaryynejä, jotka voi nähdä suurentavalla peilillä.

Jatkuvan kutinan ilmetessä on hakeuduttava kiireellisesti lääkäriin, sillä taudin hoito vaikeutuu ajan myötä. Tauti hoidetaan käyttämällä punkille myrkylllisiä lääkkeitä (NIX, 5 % permetriinivoide. Apteekista ilman reseptiä). Mikäli NIX-hoito ei tehoa, kannattaa lääkäriltä pyytää ivermektiinihoitoa (Stromectol tai Ivomec).

Hoito on uusittava oireellisilla henkilöillä viikon kuluttua.

Koko perheen hoitaminen on aina tarpeen. Kasvot, korvat, sieraimet ja limakalvot hoidetaan Betadine-jodiliuoksella.

Hiuspohja hoidetaan Nix-shampoolla, jotta syyhy ei siirry pään alueelle.

Hoitavat aineet jätetään iholle yön ylitse. Hoidon aikaan lakanat tulee vaihtaa päivittäin.

On tärkeää pestä vaatteet ja vuodevaatteeti 90 asteen pesuohjelmalla sekä kuivata vaatteet kuivausrummun kuumalla ohjelmalla ja silittää kuumalla.

Likapyykkiin ei saa koskea ilman hansikkaita, jotta ei tartuta itseään jatkuvasti uudelleen. Puhdasta pyykkiä varten on oltava uudet kertakäyttöhansikkaat.

Järvistä on mahdollista saada syyskesällä myös imumadon toukkien aiheuttamaa järvisyyhyä, mutta se paranee muutamassa päivässä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn englanninkielinen nimi on scabies (latinan kielen raaputtamista tarkoittavasta sanasta scabere). Syyhy tunnetaan myös "seitsemän vuoden kutinana".

Syyhy on helposti tarttuva ihotauti. Taudin aiheuttava punkki on hyvin pieni loinen, jota ei helposti näe paljain silmin. Taudin toteamiseen tarvitaan vähintään suurennuslasi taikka suurentava peili.

Tartuntatavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy on WHO:n tautiluokittelussa myös vesivälitteinen tauti. Tauti voi tarttua välillisesti esineistä, kuten vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, tietokoneen näppäimistöltä taikka auton penkistä. Useimmiten tauti kuitenkin tarttuu suorassa ihokosketuksessa. Mitä pidempi ajanjakso on vietetty tartunnan saaneen kanssa, sitä todennäköisempää on saada tartunta. Tartunnasta kuluu usein 4-6 viikkoa oireiden ilmestymiseen. Sen sijaan uuden tartunnan oireet ilmenevät jopa vuorokauden kuluessa.

Syyhy on yksi kolmesta tavallisimmasta ihosairaudesta lapsilla, tinean ja pyoderman lisäksi. Vuonna 2010 syyhytartunnan oli saanut noin 100 miljoonaa ihmistä maailmassa (1.5% maapallon väestöstä). Tauti on yhtä lailla tavallinen miehillä ja naisilla.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn oireina pidetään tavallisesti voimakasta kutinaa. Kutinaa ei kuitenkaan välttämättä esiinny lainkaan. Taudin edettyä voidaan sormissa, ranteissa taikka muualla vartalossa havaita pieniä näppylöitä taikka käytäviä. Käytävät ovat usein samansuuntaiset, tällainen merkki antaa miltei varman diagnoosin.

Kutina ei ole välttämätön oire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhypunkki kaivaa käytävän ihmisen ihon alle. Tämä synnyttää monissa ihmisissä voimakkaan kutinan. Kutinaa ei kuitenkaan ole silloin, jos kyseessä on usein peseytyvä potilas.

Usein lämpö pahentaa kutinaa. Kutina sijoittuu usein iltaan ja yöhön. iäkkäillä ihmisillä ei välttämättä esiinny kutinaa.

Myöskään karstasyyhyssä ei ole kutinaa, vain pistelyä. Pistely aiheutuu karstojen poistumisesta ihon lävitse.

Monia oudoksuttava kävelyn tunne iholla aiheutuu karstan jäämisestä ihon ja vaatteen väliin.

Ihon sisällä oleva karsta aiheuttaa käsien jatkuvaa yhteen hieromista, näin ärsytystä aiheuttavaa karstaa yritetään saada pois.

Nämä merkit nähdessään on tärkeää huolehtia syyhyhoidon järjestämisestä ja vaatteiden desinfioinnista.

Ihottuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyn aiheuttamia näppyjä taikka käytäviä esiintyy usein sormissa tai sormien välissä, kämmenissä ja kämmensivussa, jaloissa, ranteissa, kyynärpäissä ja kyynärtaipeissa, selässä, pakaroissa, reisissä ja sukupuolielimissä. Käsitys siitä, ettei syyhyä esiintyisi kasvoissa ja päänahassa, on virheellinen. Hoidossa onkin erittäin tärkeää muistaa käsitellä myös kasvot, korvakäytävät, sieraimet ja hiuspohja. Hiuspohjan käsittelyyn käytetään Suomessa Nix-shampoota.

Varsinaisia käytäviä ei välttämättä löydy. Myös yksittäiset näpyt sormissa ja ranteissa riittävät diagnoosin tekemiseen. Näppylöitä ja karstaa löytyy myös sukupuolielinten alueelta. Naisilla karstaa tulee myös rintojen nännipihoista ja rintojen alta.

Oireet ilmenevät tyypillisesti 4-6 viikkoa tartunnan jälkeen. Sen sijaan uudelleentartunta ilmenee jo vuorokauden kuluessa. Oireet voivat ilmetä uudelleen kuukausien tai vuosien kuluttua, taikka henkilöllä voi olla oireita useita vuosia. Akropustuloosi eli kämmenten ja jalkapohjien haavaumat tai punehtumat ovat tyypillisiä taudin merkkejä eritoten lapsilla. Karstasyyhyssä ei välttämättä näy karstaa ihon pinnalla - kannattaa muistaa, että tauti on ihon alla. Ihosta tuleva karsta riittää diagnoosin tekemiseen.

Karstasyyhy (crusted scabies)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eivät ainoastaan iäkkäät ja monisairaat henkilöt, vaan myös terveet henkilöt voivat sairastua karstasyyhyyn. Terveellä henkilöllä tauti ei kuitenkaan muodosta näkyviä, paksuja karstoja, vaan ihosta tuleva hiekkamainen aines on diagnostinen merkki. Karstasyyhyssä koko vartalo ja pää, nenä, korvat ja silmät ovat infektoituneet. Karstasyyhystä kärsivillä on voimakkaasti hilseilevä iho, vain vähäistä kutinaa. Ihon alta lääkinnän, hieronnan tai voitelun yhteydessä tuleva hiekkamainen tai mannaryynimäinen karsta sisältää tuhansia syyhypunkkeja ja on erittäin tartuttavaa. Karstasyyhy on myös tässä ihon pinnalta huonosti huomattavassa muodossaan vaikeasti parannettava, koska karsta suojelee syyhypunkkeja paikallishoidon kemikaaleilta. Hoidon tulee olla monivuotista ja annosten tavallista suurempia. Seuranta ja karstan tutkiminen mikroskopian avulla on välttämätöntä.

Taudinaiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla italialainen biologi Diacinto Cestoni (1637–1718) kuvasi syyhypunkkina nykyisin tunnetun punkin Sarcoptes scabiei, alalaji hominis, syyhyn aiheuttajana. Sarcoptes on ihon loiseläinten suku ja osa suurempaa punkkien sukua, jotka tunnetaan nimellä scab mites. Näillä punkeilla on kahdeksan jalkaa ja ne kuuluvat samaan luokkaan kuin hämähäkit ja punkit.

Sarcoptes scabiei pituudeltaan alle 0.5 mm, mutta ne voi toisinaan havaita pieninä valkeina pisteinä. Munia kantavat naaraat kaivavat käytävän ihon ulompaan osaan (stratum corneum) ja munivat munat pinnalliseen käytävään. Munista kuoriutuu toukkia 3-10 päivän kuluessa. Nuoret punkit siirtyvät ihon pinnalle ja elävät nymfivaiheen, ennen kuin niistä tulee aikuisia. Syyhypunkki elää 3-4 viikkoa. Urokset liikkuvat ihon pinnalla, kaivautuen toisinaan ihoon. Useimmiten, muutoin terveen henkilön ihossa on arviolta 11 naarasta käytävissään. Mikäli kyse on karstasyyhystä, on punkkeja kuitenkin tuhansittain. Siksi on tärkeää ottaa huomioon ihon alta tulevasta karstasta kertova potilas, jolla ei näy pinnallista ihottumaa juuri lainkaan.

Syyhypunkkien liike iholla voi aiheuttaa voimakasta kutinaa. Kyseessä on ajallisesti jäljessä tuleva, solujen välittämä tulehdusreaktio, joka kohdistuu allergeeneihin. IgE vasta-aineita voidaan havaita seerumissa samoin kuin infektion alueella. Vasta-aineet reagoivat useisiin proteiiniallergeeneihin, joita löytyy punkin ruumiista. Välittömiä vasta-ainevälitteisiä allergiareaktioita on kuvattu tartunnan saaneilla, mutta ei terveillä henkilöillä. Tällainen heti ilmenevä hypersensitiivisyys saattaa selittää uudelleen tartunnan saaneiden nopeasti ilmenevät oireet.

Syyhy on erittäin tarttuvaa. Se voi levitä koko vartalolle, kun potilas raapii tai voitelee itseään ja punkkeja joutuu kynsien alle.

Syyhy tarttuu tavallisesti pidemmän aikaa yhdessä ollessa. Tavallisimmin syyhy tarttuu ihokontaktissa. Taudin voi saada myös vaatteista, vuodevaatteista, huonekaluista, auton istuimista, tietokoneen näppäimistöstä, puhelimesta, maksukorteista jne. Syyhypunkin on arveltu voivan selviytyä isännän ulkopuolella noin 3 vuorokautta. Eri maissa on kuitenkin eri alalajeja, joiden tiedetään elävän useita viikkoja taikka kuukausia. Pakastamisen tehokkuudesta on myös erilaisia mielipiteitä: punkit saattavat muuttua liikkumattomiksi, mutta eivät kuole kylmässä.

Kuten täitkin, voi syyhypunkkikin tarttua sukupuoliteitse, mutta kondomi ei suojaa tartunnalta, koska tartunta voi tapahtua miltä tahansa vartalon ihoalueelta taikka lakanoista.

Patofysiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutinan aikaansaa punkin proteiinien aiheuttama allerginen reaktio. Ei tiedetä tarkkaan, mikä proteiini on kyseessä. Samat proteiinit ovat läsnä myös syyhypunkkien jätöksissä, jotka punkki jättää kuollessaan ihon alle ja jotka voidaan havaita ihosta tulevina mustina pisteinä.

Diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhydiagnoosi voidaan tehdä epäröimättä, mikäli henkilö on matkaillut, mikäli hänellä on voimakasta kutinaa iltaisin, mikäli iholla on näppylöitä tyypillisessä paikassa tai mikäli joku tuttava on saanut tartunnan. Klassisin syyhyn merkki on sormiväleissä oleva käytävä, joka voi kuitenkin olla pelkän näppylän taikka kahden vierekkäisen näppylän muodostama. Käytävä voidaan havaita hieromalla ihoalueeseen mustetta taikka tetrasykliinivalmistetta, joka näyttää käytävän sijainnin erityisen valon avulla katsottaessa. Iho pyyhitään tämän jälkeen alkoholilla Käytäviä ei ole helppoa löytää. Tähän tarvitaankin vähintään 20 x suurentava pöytäpeili taikka suurennuslasi. Ihoraappeissa pyritään saamaan joko punkki, munia takka jätöksiä.

Virhediagnooseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhystä kärsivät potilas saa useimmiten väärän diagnoosin myös ihotautilääkärillä käydessään. Diagnoosin viivästyessä taudin hoito vaikeutuu huomattavasti.

Usein ehdotettuja diagnooseja ovat atooppinen ihottuma, piirtopaukamointi, follikuliitti eli karvatuppitulehdus, syfilis, allergiset reaktiot sekä muut ulkoloiset kuten täit ja kirput.

Loisharhaluulon sijaan kyse on tavallisimmin karstasyyhystä, joka ei näy ihon pinnalla, mutta aiheuttaa huomattavaa epämukavuutta.

Diagnosoimaton syyhy aiheuttaa vakavan syrjäytymisvaaran. Siksi on hyvä hoitaa syyhyä tehokkaasti ja viipymättä, kun potilas tuo esille epämääräisiä iho-oireita.

Samoin vanhustenhoitolaitoksissa, päiväkodeissa, kouluissa ja kasarmeissa on hyvä seurata terveyttä ja estää näin mahdollinen epidemia.

On aina parempi hoitaa syyhy, sen sijaan että odotetaan, että saadaan selkeä diagnoosi. Vitkastelun myötä tauti pahenee väistämättä. Paraneminen voi kestää useita vuosia. Tänä aikana potilas ehtii tartuttaa useita henkilöitä lähipiirissään.

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurten ihmisjoukkojen hoitaminen paikallisella permetriinivoiteella ja sisäisellä ivermektiinillä ovat olleet tehokkaita punkkien määrän pudottamisessa. [4] Minkäänlaista rokotetta ei ole olemassa. Sen sijaan hyönteismyrkkyjen avulla voidaan jonkin verran hidastaa tartuntoja.

Lähipiirin hoitaminen yhtäaikaisesti on suositeltavaa, vaikka lähipiiri olisi oireeton. Näin estetään jatkuvat pingpong-tartunnat.

Hoito, siivous ja hyönteismyrkytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhypunkin hoidossa käytetään useita eri lääkeaineita. On välttämätöntä hoitaa kerralla koko perhe taikka yhteisö, jotta estetään uudelleen tarttuminen.

Karstasyyhyn kohdalla siivoaminen on erityisen tärkeää, jotta ympäristön tartuttavuutta voidaan vähentää. Karstasyyhyä sairastavan potilaan huone on siivottava perusteellisesti. Siivouksen jälkeen huone ja huonekalut sekä lattia suihkutetaan hyönteismyrkyllä, jota lisätään seuraavien siivousten jälkeen. Huone asetetaan käyttökieltoon vähintään viikoksi. Suomesta ei ole saatavilla tähän tarkoitukseen myytävää hyönteismyrkkyä. Suomessa myydään permetriiniä sisältäviä hyönteismyrkkyjä, kuten Bio-Kill, Baygon, Raid ja Cooper's muurahaismyrkky. Näitä voidaan käyttää meillä vaatteiden desinfiointiin.

Vaatteet pestään 90 asteessa, kuivataan kuivausrummussa sekä silitetään puhtaat kertakäyttöhansikkaat kädessä. Käytettyihin vaatteisiin ei kosketa paljain käsin. Pyykkikorin sisällä käytetään muovisäkkiä, johon suihkutetaan hyönteismyrkkyä ja säkin suu suljetaan tiiviisti. Pyykkikoria on hyvä säilyttää ulkona.

Myös silitetyt puhtaat vaatteet suljetaan muovipussiin.

Permetriini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa käytetään permetriiniä sisältävää Nix-voidetta, jota voi ostaa apteekeista ilman reseptiä.

Ennen voiteen levittämistä tehdään suursiivous, jotta nukkuma-alue on mahdollisimman puhdas. Patja suojataan muovilla taikka suihkutetaan hyönteismyrkyllä hyvissä ajoin. Päivän vaatteet laitetaan muovisäkkiin, johon suihkutetaan hyönteismyrkkyä, säkki suljetaan. Käydään suihkussa tavalliseen tapaan. Pestään hiukset Nix-shampoolla, joka jätetään yöksi hiuksiin. Kuivataan lattia. Voidetta levitetään koko vartalolle, myös kasvojen alueelle. Erityisesti on muistettava sieraimet, korvakäytävät, hiusraja, napa, kynsien alustat joihin töpötetään voidetta litteän esineen avulla, napa, sukuelinten ihopoimut, peräaukon ihopoimut! Voide jätetään iholla 8-14 tunniksi. Mikäli oireita ei ole lainkaan, saattaa yksi voitelu riittää. Muutoin voitelu toistetaan 7 ja 14 päivän kuluttua. [4][24][25] Permetriini aiheuttaa iholla värinän tunnetta ja lihasvärinöitä, mutta tunne ei ole erityisen epämiellyttävä. Permetriinivoiteen hinta on Suomessa suuri ongelma. Olisikin tärkeää, että terveysviranomaiset meillä ottaisivat kannakseen tukea syyhylääkitystä voimakkain taloudellisin toimin. Useissa maissa permetriini ja ivermektiini ovat korvattavia lääkkeitä. Erityisesti matkailun ja maahanmuuton lisääntyessä on nykyinen politiikka kestämätöntä. Hoidon tukeminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa merkittävästi.

Ivermektiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivermektiiniä käytetään sekä sisäisesti (Stromectol) että ulkoisesti (eläinlääkinnässä nestemäinen Ivomec). Ivermektiini on välttämätöntä oirehtivan syyhyn hoitamiseen ja sitä tulisi määrätä nykyistä herkemmin. Ivermektiini on välttämätön karstasyyhyssä[4][6] Ivermektiinin soveltutuudesta sylilapsille ei ole tietoa, eikä sitä suositella alle 6-vuotiaille.

Paikallisten ivermektiinivalmisteiden on todettu olevan tehokkaita syyhyn hoidossa aikuispotilailla. Eläinlääkintään myytävä Ivomec on suositeltava huokean hintansa ja vähäisten sivuvaikutusten vuoksi. Olisikin toivottavaa, että lääkärit uskaltautuisivat määräämään Ivomec'ia StromectoIin sijaan, kunnes hintapolitiikkaa on meillä saatu muutetuksi. Ulkoista ivermektiiniä käytetään ulkomailla suihkeena lemmikkieläinten kapitartunnoissa. On toivottavaa, että myös näitä tuotteita saataisiin Suomeen myyntiin.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita syyhylääkkeitä ovat lindaani, bentsyylibentsoaatti, krotamitoni, malationi sekä rikkivoide.[4][6]

Lindaaani on tehokasta, mutta sen saatavuutta on rajoitettu mahdollisen neurotoksisuuden vuoksi.

Yhdysvalloissa lindaania käytetään hyväksyttynä toissijaisena lääkkeenä[28]

Ranskassa käytetään bentsyylibentsoaattia paikallishoitona sekä lisäksi ivermektiiniä ja Spregal-suihketta. Huoneen ja vaatteiden puhdistamisessa korostetaan A-Par -suihkeen tärkeyttä.

Kehitysmaissa käytetään usein rikkivoidetta taikka bentsyylibentsoaattia alhaisen hinnan vuoksi. [6] 10% rikkivoiteen on todettu olevan suhteellisen tehokasta. [29] Rikkivoidetta käytetään tyypillisesti vähintään viikon ajan. [6]

Krotamitoni on osoittautunut permetriiniä vähemmän tehokkaaksi. [6] Krotamitonia (Eurax) tai apteekin sekoittamaa rikkivoidetta suositellaan permetriinin sijaan lapsille. [4] Rikkivoide ärsyttää ja kuivattaa sukuelimiä.

Limakalvoilla voidaan käyttää Betadine-jodiliuosta, joka ei kirvele. Jodilla on tärkeä tehtävä osana syyhyn hoitoa.

Ennen vanhaan Suomessa käytettiin syyhyn hoitoon harmaasalvaa, joka sisälsi elohopeaa. Monissa maissa käytetään Mercurochrome-merkkistä antiseptistä ainetta.

Luonnonlääkinnässä on ennen vanhaan käytetty piharatamoa.

Elias Lönnroth kertoi, kuinka syyhypotilaan pää ajeltiin ja peitettiin tervalla.

Myös saunominen on tärkeää syyhyn hoidossa, joskaan ei riitä hoidoksi.

Epidemiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyä esiintyy siellä, missä on paljon ihmisiä.

Anne Frank sai syyhytartunnan ollessaan Bergen-Belsenin keskitysleirillä.[30]

Syyhy on tavallinen monissa kehitysmaissa. [31] Kehitysmaissa syyhy on erityisen ongelmallista maaseudulla. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan laajoja strategioita syyhyn vähentämiseksi. Vain yksittäisten henkilöiden hoitaminen on täysin tehotonta johtuen jatkuvasta tartuntakierteestä ja huonosta hygieniasta. Suurten ihmisjoukkojen lääkitseminen ja yhteisön sitoutuminen hankkeen vaatimiin hygieniatoimiin on välttämätöntä.

Ihmisjoukkojen hoitamiseen sopivimmasta lääkkeestä keskustellaan yhä. .[32][33] Mm. moksidektiinia kokeillaan parhaillaan.

Laajamittaiset lääkintähankkeet täytyy suunnitella hyvin, jotta ne olisivat taloudellisesti järkeviä ja tehokkaita. Koska paikallisväestön syyhy rajoittuu usein köyhiin ja kaukaisiin seutuihin, se ei ole saanut kansanterveyskeskustelussa ansaitsemaansa kiireellistä huomiota poliitikkojen taikka lahjoittajien taholta.[32][33]

Syyhyn vaikutus kansantalouteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On todennäköistä, että syyhyn hoitaminen parantaisi eri maiden taloustilannetta.

Myös Suomessa tarvitaan syyhyä koskeva kansallinen strategia, sillä nykyisin potilas jää meillä yksin vastuuseen diagnoosista ja hoidosta.

Epidemiologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy on maailmanlaajuisesti yksi kolmesta tavallisimmasta lastentaudista, tinean ja pyoderman ohella.[4] Vuonna 2010 syyhytartunnan oli saanut arviolta 100 miljoonaa henkeä (1.5% maailman väestöstä). Syyhy on yhtä tavallinen sekä miehillä, että naisilla.[5] Punkkeja tavataan kaikkialta maailmasta ja tartunnan voivat saada kaiken ikäiset, rotuiset ja taloudellisesti eri asemissa olevat henkilöt. Syyhyä esiintyy kaikilla ilmastovyöhykeillä.[11] Syyhyä tavataan kuitenkin tavallisimmin siellä, missä on paljon ihmisiä ja missä on huonot hygieniaolot.[34] Vuonna 2009 arvioitiin noin 300 miljoonan henkilön saavan tartunnan vuosittain. Määrää on pidetty toisinaan liian suurena taikka liian varovaisena. 9][35] Arviot syyhytartuntaa kantavasta osuudesta maailman ihmisistä vaihtelevat välillä 1–10%. Joissakin kansoissa jopa 50–80% kantaa tartuntaa.[4]

Joillakin alueilla, joilla hyönteismyrkkyjä on käytetty vuosikymmeniä, syyhypunkit ovat mahdollisesti kehittäneet resistenssin permetriinille. Näin on käynyt esimerkiksi luteiden kohdalla.

Siksi matkalta palaavan syyhyä on hoidettava erityisen pitkään ja vahvoin annoksin. Australiassa käytetään 7 ivermektiiniannosta, jotka annetaan 30 päivän aikana: 1. päivänä, 2. päivänä, 7. päivänä, 8. päivänä, 15. päivänä, 16. päivänä sekä 29. päivänä.

Kehitysmaissa vuodevaatteita desinfioidaan auringon paahteessa levittämällä vuodevaatteet ja patjat katoille päivän ajaksi.

Suomessa kuivausrumpu on vastaavasti erityisen tärkeä syyhypotilaan apu.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhy on ollut ihmisen kumppanina ammoisista ajoista lähtien. Egyptissä ja Lähi-Idässä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella syyhystä on merkkejä ainakin vuodesta 494 eKr.[14][36] Ensimmäinen kirjallinen viittaus syyhyyn on ilmeisesti Raamatussa – kyseessä on eräänlainen "lepra", joka mainitaan Leviticuksessa noin circa 1200 eKr.[37] Voi myös olla, että yksi 28 Deuteronomian kirouksista oli juuri syyhy.[38] Noin 400 eKr, Aristoteles ilmoitti "täistä", jotka "pakenevat pienistä näppylöistä, mikäli nämä puhkaistaan — tämä kuvaus sopii syyhypunkkiin.[39]

Kreikkalainen ensyklopedisti ja lääketieteen tekstien kirjoittaja Aulus Cornelius Celsus (noin 25 eKr.– noin 50 jKr) nimesi nykytiedon mukaan taudin nimellä "scabies" ja kuvasi taudin pääpiirteissään [39] Syyhyn loisetiologiaa dokumentoi italialainen fyysikko Giovanni Cosimo Bonomo (1663–1696) vuonna 1687 kirjoitetussa kirjeessään, "Observations concerning the fleshworms of the human body".[39] Bonomon kuvauksen ansiosta syyhystä tuli yksi ensimmäisiä tauteja, joiden taudinaiheuttaja tunnettiin.[14][36]

Kansainväliset hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The International Alliance for the Control of Scabies (IACS) luotiin vuonna 2012,[33][40][41] . Siihen kuuluu yli 70 tutkijaa, kliinikkoa ja kansanterveyden asiantuntijaa yli 15 maasta. Allianssi on saanut syyhylle WHO:n huomion [33] Seurauksena tästä WHO on kirjannut syyhyn viralliselle unohdettujen trooppisten sairauksien listalleen.[42]

Muiden eläinten kapi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyhyä esiintyy monilla kesyillä ja villieläimillä. Näillä eläimillä on omat punkki-alalajinsa. [6] Nämä alalajit voivat aiheuttaa tartunnan muissakin, kuin tavallisissa isännissään, mutta tällaiset tartunnat eivät ole pitkäkestoisia. [6] Kapitartunnan saaneet eläimet kärsivät pahasta kutinasta ja sekundaarisista ihotulehduksista. Eläimet laihtuvat usein voimakkaasti. [12] Tavallisin kapin muodon aiheuttaa Sarcoptes scabiei canid, kissoissa ja koirissa. Kapi voi tarttua ihmisiin, jotka ovat pidempään tekemisissä sairaiden eläinten kanssa. Erona on se, että eläinten kapi aiheuttaa ihmisille oireita pääasiallisesti vaatteiden peittämillä ruumiinosilla. Linnut sairastavat kapia, jota kutsutaan nimellä suomuiset jalat. (Scaly leg).

Villiintyneillä kotieläimillä, jotka eivät ole saaneet eläinlääkärin hoitoa, on usein kapi ja muita sairauksia[44]

Myös villieläimillä esiintyy kapia. Esimerkiksi gorillat saattavat saada tartunnan koskettamalla ihmisten käyttämiä esineitä.(45)

Hoitamaton syyhy kulkukoiralla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Scabies
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.