Kopra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ruoka-ainetta. Sanan muista merkityksistä katso Kopra (täsmennyssivu).
Kopran valmistusta Puka-Pukan atollilla.

Kopra on kookospalmun hedelmän eli kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista. Sen nimi juontuu malajalamin kielen sanasta koppara, josta sana copra on jalostettu alun perin portugalin kieleen.[1] Sanaa copra on käytetty ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 1584.[1] Koprasta tuotetaan kookosöljyä jauhamalla sitä ja keittämällä vedessä.[2] Kopran valmistuksessa hedelmät rikotaan ja niistä erotetaan valkuainen, joka kuivatetaan auringossa. Tuotanto tapahtuu tavanomaisesti palmujen kasvualueella. Kopra on merkittävä vientituote monissa Oseanian saarivaltioissa.

Valmistus ja jatkojalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopran valmistus alkaa siemenvalkuaisen kuivaamisella, mikä voidaan tehdä joko savustamalla, polttouunissa tai auringon alla. Aurinkokuivaus vaatii yksinkertaisimmillaan vain telineet ja riittävästi auringonvaloa. Kookospähkinät halkaistaan ja sisällä oleva kookosvesi valutetaan pois. Halkaistut hedelmät jätetään aurinkoon hedelmälihapuoli ylöspäin. Hedelmät saatetaan pestä homeen poistamiseksi. Muutaman päivän kuivauksen jälkeen siemenvalkuainen voidaan erottaa kuorista suhteellisen pienellä vaivalla, ja kuivausprosessia jatketaan muutamien päivien ajan.[3] Aurinkokuivausta täydennetään yleensä polttouunissa tehtävällä kuivauksella. Polttouunin avulla siemenvalkuaisesta saadaan irti loputkin kosteudesta. Prosessi voidaan tehdä myös päinvastaisessa järjestyksessä asettamalla hedelmät ensin polttouuniin ja sitten auringonvaloon.

Kopran kuivausta Sumatran saarella Indonesiassa 1900-luvun alkupuolella.

Menetelmissä on eronsa. Mikäli hedelmät kuivataan ensin auringossa, saattavat hedelmät altistua homeitiöille herkemmin. Jos taas hedelmiä kuivataan ensin polttouunissa, siemenvalkuainen saattaa kovettua ja jäädä näin osittain kosteaksi aurinkokuivauksesta huolimatta. Savustamalla tehtävässä kuivauksessa halkaistut hedelmät levitetään telineelle, ja alla poltetaan nuotiota. Savulle altistuminen saattaa parantaa hedelmälihan säilymistä ja estää sitä homehtumasta, mutta prosessi saattaa lisätä metsäpaloriskiä eikä lopputulos ole aina ennustettavissa. Intiassa vaihtoehtoisena menetelmänä pienikokoisia hedelmiä saatetaan kuivata kokonaisena jopa vuoden ajan. Tällä menetelmällä kuivattu kopra on makeaa, pehmeää, öljyistä ja väriltään tavanomaisen valkoisen sijaista kermaista.

Kopra on perinteisesti raastettu, jauhettu hienoksi ja keitetty kookosöljyn erottamiseksi. Menetelmä on syntynyt alun perin Tyynenmeren saarikulttuurien keskuudessa, ja 1860-luvulla koprasta ja kookosöljystä tuli tärkeä vientituote Oseanian ja Etelä-Asian valtioille. Nykyisin kookosöljyn erottaminen tapahtuu mekaanisesti murskaamalla kopraa, jolloin saadaan kookosöljyä ja sivutuotteena korpamurskaa, jota käytetään muun muassa rehuna.[3] Kookosöljyn erottamisen jälkeen jäljelle jäävä kopramurska sisältää 18–25 % proteiinia, mutta myös niin paljon ravintokuitua, ettei ihminen pysty sitä nauttimaan suuria määriä. Sen sijaan kopramurskaa syötetään usein märehtijöille.

Aiemmin kauppalaivat keräsivät kopran ja kuljettivat sitä satamasta toiseen, mutta tänä päivänä on myös suuria plantaaseja, jotka tekevät itse kaikki tuotantovaiheet. Plantaaseilla kookospalmujen kasvatustiheys noin 100–160 yksilöä per hehtaari. Yhden palmun keskimääräinen sato vuodessa on 50–80 hedelmää, ja keskimääräinen tuotto vuonna 1999 oli 0,20 Yhdysvaltain dollaria per tuotettu kilogramma kopraa. Yhtä kilogrammaa varten vaaditaan noin kahdeksan hedelmää, mikä tarkoittaa arviolta 120–320 Yhdysvaltain dollarin vuosituottoa per hehtaari. Sittemmin kopran hinta on yli tuplaantunut maailmanmarkkinoilla, ja vuonna 2012 The Financial Times raportoi kopratonnin (1 000 kg) hinnaksi 540 Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa 0,54 dollaria kilolta.

Kopran huolellinen kuivaus on tärkeää, sillä kopra on erittäin altis alfatoksiineille.[3] Alfatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia mykotoksiineja, ja nämä toksiinit saattavat siirtyä lopputuotteiden mukana ihmiseen tai eläimiin, joille kopramurskaa on syötetty rehuksi. On mahdollista, että toksiinit saattavat edelleen päätyä eläimen lihan tai maidon mukana ihmisen ravintoketjuun. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö havaitsi omissa selvityksissään, että hedelmien kuivaus oli usein riittämätöntä, mikä lisäsi kontaminaation riskiä.[3] Filippiineillä laadunvalvontaan on pyritty panostamaan suorittamalla satunnaisia testejä, mutta kaikkien pientuottajien ja plantaasien valvonta on käytännössä mahdotonta. Epäonnistunut kuivaus lisää myös tuotannon taloudellisia riskejä.

Eläinravinto ja muut sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuksen sivutuotteena syntyvää kopramurskaa käytetään rehuna hevosille ja nautakarjalle. Murskan korkea öljy ja proteiinipitoisuus ovat omiaan karjan lihottamiseen. Kopramurskan proteiini on kuumennettu, mikä tekee siitä tärkeän lähteen korkealaatuiselle proteiinille, joka ei hajoa märehtijöiden ruoansulatuksessa.

Kopraa voidaan soveltaa myös biopolttoaineeksi.[4]

Tuottajamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin tuottajamaa on Filippiinit, missä vuosittainen tuotanto ylittää arvoltaan 80 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Suuri osa tuottajista on pienviljelijöitä, joille kopran valmistus muodostaa olennaisen osan tuloista. Monet entisen Tyynenmeren saarivaltiot ovat taantuneet tuotannossa, poikkeuksena Papua-Uusi Guinea, Salomonsaaret, Tuvalu ja Vanuatu, joissa kopran tuotanto on merkittävä osa kansantaloutta.[4][5] Intiassa Karnatakan seutu on tunnettu koprantuotannosta.

Kopran kuljettaminen ilmateitse ilman erillistä kirjallista viranomaisen lupaa on kielletty sen spontaanin syttymisherkkyyden vuoksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Copra Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)
  2. History of Coconut Oil Recipes by Answers. Viitattu 25.1.2015. (englanniksi)
  3. a b c d Manual of the application of the HACCP in mycotoxin prevention and control - Example 3: Copra cake and meal - Southeast Asia (Verkkoversio, alkuperäinen versio saatavilla PDF-tiedostona) 2001. Rooma: Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Viitattu 25.1.2015. (englanniksi)
  4. a b Beaumont, Mark: Queen's Baton Relay: The power of coconut oil in the Solomon Islands 19.11.2013 18.08. BBC News. Viitattu 25.1.2015. (englanniksi)
  5. Tuvalu profile 18.11.2014 16.47. BBC News. Viitattu 25.1.2015. (englanniksi)
  6. [http://www.icao.int/safety/DangerousGoods/Working%20Group%20of%20the%20Whole%2012/DGPWG.12.WP.021.2.en.pdf DANGEROUS GOODS PANEL (DGP) MEETING OF THE WORKING GROUP OF THE WHOLE] (Sivu 3) 19.10.2012. Montréal: Kansainvälinen siviili-ilmailuorganisaatio ICAO. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)