Filip IV (Espanja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjan Filip IV n. 1631–1632, maalaus Diego Velázquez
Espanjan Filip IV vuonna 1628, maalaus Diego Velázquez

Filip IV (esp. Felipe IV; 8. huhtikuuta 1605, Valladolid17. syyskuuta 1665, Madrid) oli Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas, sekä nimellä Filip III viimeinen espanjalainen Portugalin kuningas. Hän hallitsi Espanjaa vuodesta 1621 kuolemaansa saakka, sekä Portugalia vuodet 16211640. Hän oli Espanjan kuninkaan Filip III:n ja Margareetta itävaltalaisen vanhin poika.[1] Hän kuului Habsburg-sukuun ja oli viimeinen habsburgilainen Portugalin valtaistuimella.

Filip IV seurasi isäänsä Espanjan valtaistuimelle 1621. Hän sai niin muodoin valtaansa suuren Espanjan imperiumin, sekä lisäksi Molempain Sisiliain kruunut ja personaaliunionin johdosta myös Portugalin kuninkuuden. Yrittäessään myöhemmin tehdä Portugalista Espanjan maakunnan Filip sai vastaansa kapinan ja menetti Portugalin kuninkaan aseman 1640, kun portugalilaiset nostivat kuninkaakseen Bragançan suvun Juhana IV:n. Restauraatiosodassa 16591668 hän yritti tuloksetta saada Portugalin takaisin. Filip osallistui ahkerasti Saksassa käytyyn kolmikymmenvuotiseen sotaan katolisella puolella, mutta Espanjan voima ja sen asema maailmanpolitiikassa alkoi heikentyä, ja tämä tuli esille jo sodan aikana, ja se kärsi pahoja tappioita Ranskaa vastaan sotiessaan. Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha 1648 oli hänelle arvovaltatappio, sillä käytännössä jo vuosikymmeniä itsenäisten mutta edelleen nimellisesti Habsburgeille kuuluneiden Alankomaiden itsenäisyys sai siinä virallisen tunnustuksen. Ranskasta tuli Euroopan johtava valtio ja Espanja jatkoi heikentymistään.

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen avioliittonsa Filip IV solmi jo 1615 ranskalaisen Elisabet Bourbonin (esp. Isabel) kanssa.[1] Liitto kesti Elisabetin kuolemaan 1644, ja siitä syntyi kahdeksan lasta. Näistä kuusi kuoli aivan pieninä ja viides lapsi, kruununperijä Baltasar Carlos, menehtyi 16-vuotiaana 1646. Ainoastaan ensimmäisen liiton nuorin lapsi, tytär Maria Teresa selvisi aikuisikään ja meni myöhemmin naimisiin Ranskan aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kanssa.[2]

Sekä vaimonsa että ainoan poikansa kuoltua Filip IV meni uusiin naimisiin 1649 Itävallan Maria Annan kanssa.[1] Liitto kesti Filipin kuolemaan ja lapsia syntyi viisi. Näistä vanhin, Margarita Teresa, ehti naimisiin keisari Leopold I:n kanssa ennen kuolemaansa. Kolme seuraavaa lasta kuoli pienenä, mutta nuorin toisen avioliiton lapsista, 1661 syntynyt Kaarle II seurasi Filipiä Espanjan kuninkaana.

Lisäksi Filipillä oli avioliiton ulkopuolella 1629 syntynyt poika Juan José, josta tuli sotapäällikkö ja joksikin aikaa myös Espanjan Alankomaiden (ts. nykyinen Belgia ja etelä-Alankomaat) käskynhaltija.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan imperiumi oli heikkenemässä jo ennen Filip IV:n nousua valtaistuimelle, vaikkei tämä laskusuhdanne vielä juurikaan näkynyt. Filipin hallinto ei kyennyt asiaa auttamaan, vaikka hänen pitkään valtakauteensa mahtuu paljon myös menestyksiä. Melko kaoottisesti hallitun valtakunnan käytännön politiikka jäi enimmäkseen neuvonantajille, joilla, vaikka taitavia miehiä olivatkin, oli erilaisia näkemyksiä asioiden hoidosta. Suurin ongelma olivat kuitenkin aikakauden loputtomat sodat, joita Espanja kävi Alankomaita, Ranskaa ja Isoa-Britanniaa vastaan, ja joissa espanjalaisten sotaonni ei enää kestänyt. Kun tähän lisättiin vielä kolmikymmenvuotisen sodan vaatimat lisäjoukot ja yhä uudet sodat alituisesti voimistuvaa Ranskaa vastaan, ei ollut ihme, että Espanjan kansa ei juuri vaurastunut. Siirtolaisuus Espanjan Amerikkaan uusien mahdollisuuksien perään voimistui koko 1600-luvun.

Filipin alaisissa oli joitakin merkittäviä eri alojen tuntijoita, joista mainittakoon menestyksekäs sotapäällikkö Ambrosio Spinola, joka osallistui 30-vuotiseen sotaan saavuttaen lukuisia voittoja. Filip IV oli myös merkittävä taiteentukija; hänen hovimaalarinsa oli Diego Velázquez, jota kruunu avokätisesti tuki.[1] Filip näyttää myös osallistuneen muutamien näytelmien kirjoittamiseen.

Filip IV kuoli 1665, luottaen siihen että hänen poikansa, tuolloin vasta kolmivuotias Kaarle II, nostaisi Espanjan taas kunniaan. Filip luotti siihen, että hänen periaatteensa kuten Espanjan vallan laajentaminen ja katolisen kirkon voimistaminen protestantismia vastaan saisivat seuraajassa innokkaan puolustajan. Henkisesti jälkeenjäänyt Kaarle ei näitä toiveita pystynyt täyttämään ja hänen kuoltuaan ilman perijää 1700 seurasi Espanjan perimyssota.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Philip IV Encyclopedia Britannica
  2. Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
Espanja Edeltäjä:
Filip III
Espanjan kuningas
16211665
Seuraaja:
Kaarle II