Saksan keisari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keisarillinen vaakuna

Saksan keisari (saks. Deutscher Kaiser) oli Saksan keisarikunnan valtionpäämies ja hallitsija. Saksan keisarikunnalla ehti olla kolme hallitsijaa sen olemassaolon 1871–1918 aikana.

Vilhelm I julistettiin keisariksi Versailles’n palatsissa Saksan-Ranskan sodan aikana 18. tammikuuta 1871. Aikaisempi Preussin kuningas nousi Otto von Bismarckin yhdistämän maan keulakuvaksi. Vilhelm I toimi keisarina kuolemaansa 9. maaliskuuta 1888 asti.

Fredrik III oli Vilhelm I:n poika ja seurasi isäänsä valtaistuimelle. Hän oli jo tuolloin vakavasti sairas ja hänen valtakautensa kesti vain 99 päivää. Hän kuoli jo 15. kesäkuuta 1888.

Vilhelm II oli taas Fredrik III:n poika. Kun hänen isänsä ja isoisänsä olivat molemmat hallinneet samana vuonna Vilhelm II:n lisäksi, ruvettiin vuotta 1888 kutsumaan kolmen keisarin vuodeksi. Vilhelm II luopui kruunustaan 9. marraskuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, jolloin keisarikunnasta tuli nopeasti tasavalta.

Luettelo Saksan keisareista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari[1] Syntynyt Kuollut Vallassa Kruununperimys Dynastia
Wilhelm1.jpg Wilhelm I 22. maaliskuuta 1797 Berliini, Preussi 9. maaliskuuta 1888 (90 vuotta) Berliini, Saksan keisarikunta 18. tammikuuta 1871 – 9. maaliskuuta 1888 Saksan ensimmäinen keisari Hohenzollern
FriedIII.jpg Fredrik III 18. lokakuuta 1831 Potsdam, Preussi 15. kesäkuuta 1888 (56 vuotta) Potsdam, Saksan keisarikunta 9. maaliskuuta 1888 – 15. kesäkuuta 1888 Wilhelm I:n poika Hohenzollern
EmporerWilhelm2.jpg Wilhelm II 27. tammikuuta 1859 Berliini, Saksan keisarikunta 4. kesäkuuta 1941 (82 vuotta) Doorn, Alankomaat 15. kesäkuuta 1888 – 28. marraskuuta 1918
(luopui kruunusta)
Wilhelm I:n pojanpoika
Fredrik III:n poika
Hohenzollern

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The House of Hohenzollern today (History of Prussia) Official Website of the House of Hohenzollern. Viitattu 18.6.2014.