Saksan keisari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisarillinen vaakuna

Saksan keisari (saks. Deutscher Kaiser) oli Saksan keisarikunnan valtionpäämies ja hallitsija. Saksan keisarikunnalla ehti olla kolme hallitsijaa sen olemassaolon 1871–1918 aikana.

Vilhelm I julistettiin keisariksi Versailles’n palatsissa Saksan-Ranskan sodan aikana 18. tammikuuta 1871. Aikaisempi Preussin kuningas nousi Otto von Bismarckin yhdistämän maan keulakuvaksi. Vilhelm I toimi keisarina kuolemaansa 9. maaliskuuta 1888 asti.

Fredrik III oli Vilhelm I:n poika ja seurasi isäänsä valtaistuimelle. Hän oli jo tuolloin vakavasti sairas ja hänen valtakautensa kesti vain 99 päivää. Hän kuoli jo 15. kesäkuuta 1888.

Vilhelm II oli taas Fredrik III:n poika. Kun hänen isänsä ja isoisänsä olivat molemmat hallinneet samana vuonna Vilhelm II:n lisäksi, ruvettiin vuotta 1888 kutsumaan kolmen keisarin vuodeksi. Vilhelm II luopui kruunustaan 9. marraskuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, jolloin keisarikunnasta tuli nopeasti tasavalta.

Luettelo Saksan keisareista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari[1] Syntynyt Kuollut Vallassa Kruununperimys Dynastia
Wilhelm1.jpg Wilhelm I 22. maaliskuuta 1797 Berliini, Preussi 9. maaliskuuta 1888 (90 vuotta) Berliini, Saksan keisarikunta 18. tammikuuta 1871 – 9. maaliskuuta 1888 Saksan ensimmäinen keisari Hohenzollern
FriedIII.jpg Fredrik III 18. lokakuuta 1831 Potsdam, Preussi 15. kesäkuuta 1888 (56 vuotta) Potsdam, Saksan keisarikunta 9. maaliskuuta 1888 – 15. kesäkuuta 1888 Wilhelm I:n poika Hohenzollern
EmporerWilhelm2.jpg Wilhelm II 27. tammikuuta 1859 Berliini, Saksan keisarikunta 4. kesäkuuta 1941 (82 vuotta) Doorn, Alankomaat 15. kesäkuuta 1888 – 28. marraskuuta 1918
(luopui kruunusta)
Wilhelm I:n pojanpoika
Fredrik III:n poika
Hohenzollern

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The House of Hohenzollern today (History of Prussia) Official Website of the House of Hohenzollern. Viitattu 18.6.2014.