Hererojen ja namojen kansanmurha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Richard Knötelin maalaus hererosodasta.
Pilapiirros saksalaislehdessä 1906: ”Vaikka tuotto ei ollut suuri eikä parempaa laatua ole, voimme kuitenkin käyttää näitä luujauhetehtaassa.”

Hererojen ja namojen kansanmurha oli 1900-luvun ensimmäinen kansanmurha,[1][2] jonka Saksan keisarikunta toteutti vuosina 1904–1908 hereroja ja namoja vastaan ​​nykyisen Namibian alueella. Namibia oli tuolloin Saksan siirtomaa nimellä Saksan Lounais-Afrikka.[3] Hereroita kuoli kansanmurhassa arviolta 24 000 – 100 000 ja namoja 10 000.

Kansanmurha suoritettiin kostona kapinasta, jonka Samuel Mahareron johtamat hererot olivat tammikuussa 1904 aloittaneet saksalaisia vastaan. Kapinalliset hererot olivat surmanneet joitain saksalaisia uudisasukkaita. Lounais-Afrikan saksalainen kuvernööri Theodor Leutwein olisi halunnut ratkaista tilanteen neuvotteluilla, mutta toukokuussa 1904 hänen tilalleen nimitettiin kenraali Lothar von Trotha, joka löi hererot Waterbergin taistelussa 11. elokuuta 1904 ja aloitti armottomat kostotoimet. Trotha antoi 2. lokakuuta 1904 Ozombu Zovindimbassa niin sanotun tuhoamiskäskyn (vernichtungsbefehl), jonka mukaan jokainen Saksan alueella tavattu herero tuli ampua, mukaan lukien naiset ja lapset. Pääosa hereroista oli paennut Kalaharin autiomaahan, joten saksalaiset saartoivat autiomaan ja jättivät hererot nääntymään. Saksan keisari Vilhelm II kumosi Trothan tuhoamiskäskyn valtakunnankansleri Bernhard von Bülowin vaatimuksesta joulukuussa 1904, minkä jälkeen hererot vangittiin kolmeksi vuodeksi keskitysleireille, joissa heitä käytettiin pakkotyövoimana. Olot leireillä olivat niin ankarat, että puolet vangeista kuoli jo ensimmäisen vuoden aikana. Kaikkiaan kolme neljäsosaa kaikista hereroista kuoli.[4]

Myös namat nousivat kapinaan saksalaisia vastaan lokakuussa 1904, minkä jälkeen heidätkin vangittiin keskitysleireille.[4]

Saksa vältteli pitkään tapahtumien tunnustamista kansanmurhaksi, kunnes heinäkuussa 2016 ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier käytti sanaa ”kansanmurha” asiasta puhuessaan. Viralliset neuvottelut korvauksista aloitettiin tammikuussa 2017. Saksa haluaisi antaa korvaukset kehitysapuhankkeina, sen sijaan Namibiassa vaaditaan rahallista korvausta. Tuhottujen kansojen jälkeläisten edustajia ei ole otettu neuvotteluihin.[5] Sopimus syntyi toukokuussa 2021, jolloin Saksa tunnusti kansanmurhan ja lupautui maksamaan hereroiden ja namojen jälkeläisille 1,1 miljardin euron korvaukset seuraavien 30 vuoden aikana.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Herero and Namaqua genocide