Disinformaatio
Disinformaatio (< ven. dezinformatsija[1]) on tarkoituksellisen harhaanjohtavaa tai väärää informaatiota,[2] jota jakamalla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan tai mielipiteisiin. Disinformaatio on usein valheellista, mutta sitä voi olla sellainenkin sinänsä todenmukainen tieto, jonka tarkoitus on antaa vastaanottajalle tavalla tai toisella virheellinen kuva asioista.[3]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana disinformaatio tulee tiettävästi venäjän kielen sanasta dezinformatsija (дезинформация; ensimmäinen löydetty kirjallinen käyttö venäjässä vuodelta 1949). Venäjästä sana on omaksuttu muihin kieliin. Sanan osien alkuperä on latinan kielessä, dis+informatio, ’epätieto’.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Disinformaatiota voi olla esimerkiksi valtiollinen propaganda, valheellinen poliittinen ja kaupallinen mainonta, Internet-huijaukset, peukaloidut valokuvat, väärennetyt asiakirjat tai kartat, tai manipuloidut Wikipedia-artikkelit.[3]
Disinformaation levittäminen yhdistetään usein hallituksiin ja sotavoimiin. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa liittoutuneet tuottivat harhaanjohtavia radiolähetyksiä, jotta akselivallat eivät osaisi odottaa Normandian maihinnousua.[3] Disinformaation käyttö on voimistunut erityisesti 2000-luvun Venäjällä, jossa kerrotaan olevan tähän tarkoitukseen perustettuja ”trollitehtaita”.[4] Euroopan unioni on käynyt taisteluun Venäjän disinformaatiota vastaan julkaisemalla säännöllisesti katsausta venäläisestä disinformaatiosta.[5]
Myös sanomalehdissä julkaistaan toisinaan keksittyjä uutisartikkeleita, ja tunnetutkin kustantamot ovat julkaisseet keksittyjä elämäkertoja.[3]
Disinformaatiota jaellaan usein laajalle yleisölle sanomalehtien, television ja Internetin kautta. Näin toimivat etenkin hallitukset ja mainostajat. Disinformaation kohteena ovat yleensä ihmiset ja ihmisryhmät, mutta disinformaatiota voidaan levittää www-sivuilla myös esimerkiksi hakurobottien harhauttamiseksi. Joskus disinformaatiota ei esitetä suoraan tarkoitetulle kohteelle, vaan hänen odotetaan saavan sen kuuntelemalla salaa.[3]
Vastatoimenpiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Disinformaatiota vastaan voidaan käydä tuottamalla sen vastapainoksi oikeellista tietoa, kouluttamalla median käyttäjät erottamaan disinformaatio todenmukaisesta tiedosta, määräämällä disinformaatio poistettavaksi, tai rankaisemalla disinformaation levittäjiä.[6]
Moni maa on kriminalisoinut disinformaation levittämisen. Kreikassa tuli joulukuussa 2021 voimaan laki, joka kriminalisoi disinformaation levittämisen koronaviruspandemiaan liittyen. Enimmäisrangaistus tästä rikoksesta on viiden vuoden vankeus. Myös muun muassa Etelä-Afrikka ja Malesia ovat kriminalisoineet pandemiaan liittyvän disinformaation ja valeuutisoinnin.[6] Turkissa hyväksyttiin lokakuussa 2022 laki, jonka mukaan disinformaation levittäminen voi johtaa enimmillään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.[7]
Yhdistyneet kansakunnat ja alueelliset ihmisoikeusryhmät julistivat vuonna 2017 disinformaation levittämisen kriminalisoivat lait ilmaisunvapauden vastaisiksi, sillä disinformaatio määritellään näissä laeissa epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b disinformation etymonline
- ↑ disinformaatio. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e Fallis, Don (toim. Levine, Timothy R.): ”Disinformation”, Encyclopedia of Deception, s. 299–302. Sage, 2014. ISBN 978-1-4522-5877-5
- ↑ Ahonen, Anneli: Pietarilaisessa talossa yli 200 ihmistä kehuu työkseen Putinia Helsingin Sanomat. 17.11.2014. Arkistoitu 20.1.2015. Viitattu 12.2.2015.
- ↑ Raivio, Petri: EU käy venäläistä harhatietoa vastaan Yle uutiset. 11.11.2015. Viitattu 12.11.2015.
- ↑ a b c Are fake news laws the best way to tackle disinformation? 14.12.2021. Media Defence. Viitattu 29.5.2022.
- ↑ Elina Kervinen: Sananvapaus uhkaa kiristyä Turkissa entisestään: ”Odotan tehoiskujen aaltoa” Helsingin Sanomat. 15.12.2022. Viitattu 15.12.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtinen, Aki Petteri: ”Uutistekstin totuudenmukaisuus: Kuinka journalismi kiinnittyy todellisuuteen”. Teoksessa Haapaniemi, Riku & Ivaska, Laura & Katajamäki, Sakari (toim.): Tekstit ympärillämme: Kirjoituksia tekstikäsityksistä ja -käytänteistä, s. 128–136. Tampere: Tampereen yliopisto, 2024. ISBN 978-952-03-3465-9 Vapaasti luettavissa
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Disinformation, Learning. British Library. (englanniksi)
- Esimerkkidokumentti EU:n kirjaamasta Venäjän disinformaatiosta. (englanniksi) (PDF)
- Jantunen, Saara: PsyOppia somessa – kuinka rasismista tuli strategista (Arkistoitu – Internet Archive). Sotilasaikakauslehti 10/2016. (PDF)