Internet-sensuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Internet-sensuuri on tietyn verkossa olevan sisällön sensurointia eli kieltämistä tai vaientamista. Sensurointi voi kohdistua esimerkiksi pornografiaan, torrenteihin, sosiaaliseen mediaan, uutismediaan tai ulkomaisiin verkkosivustoihin.[1]

Toimijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioiden lisäksi Internet-sisältöä voivat estää näkymästä esimerkiksi Internet-palveluntarjoajat (ISP) ja työnantajat.[1] ISP voi olla valtion omistama ja kontrolloima, ja yksityisenäkin se saattaa joutua noudattamaan valtiolta tulevia sensuurivaatimuksia saadakseen jatkaa toimintaansa maassa. Myös muunlaiset Internet-yritykset, kuten hakupalvelut, voivat tehdä yhteistyötä valtion sensuuriviranomaisen kanssa. Valtiot saattavat myös käyttää yksityisten yritysten palveluja Internet-sensuuriteknologian kehittämisessä.[2]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitain yleisimpiä syitä Internetin sensuroinnille ovat:[3]

Menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräitä yleisimpiä Internet-sensuurin teknisiä menetelmiä ovat:

Sivuston sensurointi saattaa näkyä käyttäjälle yhteyshäiriönä tai teknisenä ongelmana, eikä sensuroijaa tai hänen käyttämäänsä menetelmää pysty tunnistamaan.[2]

Internet-sensuurin voi ohittaa tai jälkensä peittää esimerkiksi käyttämällä VPN-yhteyttä, turvallista selainta kuten Toria, tai välityspalvelinta.[1]

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internetiä sensuroidaan hyvin vähän esimerkiksi Kanadassa ja Islannissa. Sen sijaan Kiinan valtiolla on käytössä ”suuri palomuuri”, joka rajoittaa voimakkaasti ulkomaisia verkkosivustoja näkymästä kiinalaisille. Euroopan maista etenkin Venäjällä on estetty useita ulkomaisia verkkosivustoja näkymästä.[1]

Yhdysvalloissa Trumpin hallinto alkoi COVID-19-pandemian aikana pakottaa sosiaalisen median palvelut kuten Twitterin, Facebookin ja Youtuben sensuroimaan hallituksen määräyksien vastaisia viestejä, kuten kasvomaskien käyttöä kritisoivia tai lasten COVID-19-rokotuksia vastustavia. Valkoinen talo ja muut viranomaiset uhkasivat palveluja uusilla sääntelytoimenpiteillä tai monopolioikeudenkäynneillä. Sensuuria laajennettiin presidentinvaalien 2020 alla estämään presidentti Bidenin pojan Hunter Bidenin kannettavaa tietokonetta koskenut uutinen, vaalissa käyttöön otetun postiäänestyksen arvostelu, vaalien jälkeen arvostelu presidentinvaalien rehellisyydestä, taloustilanteen arvostelu ja presidentti Bidenin negatiivinen arvostelu. Oikeusjutussa Missouri v. Biden tuomari kielsi Biden hallintoa tai muita viranomaisia ottamasta yhteyttä sosiaalisen median yhtiöihin verkossa olevasta sisällöstä, lukuun ottamatta rikollista toimintaa tai uhkia kansalliselle turvallisuudelle. Tuomarin mukaan on todisteita laajasta sensuurikampanjasta. [4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Internet Censorship in 2022: The Impact of Internet Restrictions Security.org. Viitattu 26.4.2022.
  2. a b c d e f Rochelle Terman: Internet Censorship (Part 2): The Technology of Information Control Townsend Center for the Humanities, Berkeley. Viitattu 26.4.2022.
  3. Warf, Barney (toim. Warf, Barney): ”Internet Censorship”, The SAGE Encyclopedia of the Internet, s. 464–472. SAGE, 2018. ISBN 978-1-4739-2661-5.
  4. Jacob Gershman: Judge Orders Biden Officials to Limit Contact With Social-Media Companies The Wall Street Journal. 4.7.2023. Viitattu 6.7.2023.
  5. Jim Salter: Judge limits Biden administration in working with social media companies 4.7.2023. The Associated Press. Viitattu 6.7.2023.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.