Misinformaatio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viestinnän vinoumat
Disinformaatio
Huhu
Misinformaatio
Propaganda
Uutisankka
Vahvistusharha
Valemedia
Valeuutinen

Misinformaatio (engl. misinformation) on tahallisesti tai tahattomasti levitettyä väärää tai virheellistä informaatiota.[1][2] Disinformaatio on tarkoituksellisesti vääristeltyä tietoa tai tiedottamista.[3]

Tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavio havainnollistaa misinformaation, disinformaation ja huijauksen eroja, jotka on esitetty Wikimedia Reserarchissa (2015)

Anne Mintzin, lehden Web of Deception: Misinformation on the Internet toimittajan mukaan paras tapa huomata, onko informaatio totta on käyttää tervettä järkeä. Mieti, onko tieto järkevää, ovatko sivustojen perustajat tai toimittajat puolueellisia tai onko heillä agenda, ja tarkista missä sivustot on julkaistu. On hyvin suositeltavaa etsiä samaa tietoa eri sivustoilta, koska se saattaa olla julkaistu muualla ja tutkitumpana, sekä tarjota enemmän konkreettisia yksityiskohtia.[4]

Martin Libicki, julkaisun Conquest In Cyberspace: National Security and Information Warfare kirjoittaja totesi, että väärän tiedon kanssa työskentelyn ydin on ajatus siitä, että lukijoilla on oltava tasapainossa totuus ja valhe. Lukijat voivat olla herkkäuskoisia , mutta eivät niin vainoharhaisia, että uskovat kaiken tiedon olevan virheellistä. On aina mahdollisuus, että jopa ne lukijat, joilla nämä ovat tasapainossa, alkavat uskoa virheisiin, tai he eivät huomaa totuutta vääräksi. Libickin sanoo, että aikaisemmin uskomukset tai mielipiteet vaikuttavat siihen, miten lukijat tulkitsevat tietoa. Kun lukijat uskovat jonkin asian olevan totta ennen kuin tutkivat sitä, heidän mielipiteensä todennäköisesti tukevat heidän aiempia ajatuksiaan. Tämä voi johtaa lukijoita uskomaan väärää tietoa.[5]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Vehkoon mukaan yleisimmät nettihuijaukset ovat:

1. Luonnonkatastrofien, konfliktien tai muiden yllättävien uutistapahtumien aikana tapahtuvat huijaukset. Ne ovat tyypillisesti valokuvia ja videoita, jotka ovat oikeasti peräisin jostakin muusta tilanteesta.

2. Klikkauksia ja mainostuloja kalastelevat valeuutissivustot. Aikaisemmin niitä keksittiin usein esimerkiksi julkkiksista, mutta nykyisin motiivit voivat olla myös poliittisia ja rasistisia. Mitä enemmän jakoja ja klikkauksia, sitä enemmän tuloja.

3. Propaganda ja vihapuhe valeuutisen muodossa, sekä rasistiset pakolaismeemit. Suomessa esimerkiksi MV-lehti, Nykysuomi, Uutismaailma, Uber-uutiset, Finnleaks. Näistä useimmat ovat Ilja Janitskinin omistamia.

4. Salaliittoteoriat ovat vanha misinformaation muoto internetissä. Nykyisin ne leviävät sosiaalisessa mediassa laajemmalle kuin ennen. Tyypillistä on, että kun joku alkaa uskoa yhteen salaliittoteoriaan, hän alkaa uskoa muihinkin. Pyritään antamaan kaikelle selityksiä monimutkaisista salaliittoteorioista. Viime aikoina Suomessa on alettu näkemään salaliittoja kaikkialla, esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa.

5. Pitkään rakennetut tarinalliset nettihuijaukset. Münchhausen by Internet. Kuuluisin näistä Suomessa on Enkeli-Elisa.

6. Feikkiprofiilit, esimerkiksi ”Timo Soinin” tai ”Jörn Donnerin” Twitter-tilit.

7. Tekaistut päivitykset. ”Generaattorit”, joilla voi luoda täysin aidon näköisiä Facebook- tai Twitter- päivityksiä.

8. Käsitellyt valokuvat. Photoshoppaaminen on helppoa.

9. Satiiri. Harva ihminen tunnistaa satiiria verkossa, kun se on puettu valeuutisen muotoon. Näitä on tehty Pahkasian ajoista lähtien.[6]

Misinformaation lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalisen verkostoitumisen sivustot tulevat yhä suositummaksi ja niiden kautta on helppo levittää väärää tietoa nopeasti muille käyttäjille ilman vahvistusta sen totuudesta. Tämä tekee asioista myös vaikeampaa, kun monet muut käyttäjät voivat jakaa tai muuttaa tietoja vastaamaan omia ajatuksiaan. Tällaisia lähteitä tarkasteltaessa on tärkeää päästä selville julkaistun misinformaation laajuudesta, mille yleisölle ja kuinka nopeasti se leviää. Nämä johtolangat voivat auttaa sivustojen käyttäjiä tietämään, mitä suunnitelmia ja toimenpiteitä tarvitaan misinformaation levittämisen välttämiseksi.[7][8]

Syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väärää tietoa leviää useista syistä. Seuraavat kolme osaa selittävät, miten väärää tietoa on levinnyt ja leviää edelleen internetin ja muun teknologian laajentuessa.

Internet-vinouma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internet mahdollistaa sen, että kirjoittajat voivat kirjoittaa mitä tahansa ilman vertaisarviointia, pätevyyttä, tai tausta-aineistoa. Kirjastossa oleva kirja on yleensä tarkistettu ja toimitettu, mutta internet-lähteillä ei ole samaa suodatusta. Ne voivat olla tuotettuja ja julkaistuja heti kun kirjoitus on valmis.[9]

Tietämättömyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiolla voi olla virallisia salaisuuksia sodan aikana ja jopa rauhan aikana. Valtio ei halua tietoja sen aseiden heikkouksista, joukkojen liikkeistä, sen laivojen reiteistä tai armeijan olennaisten osien puutteista yleisön saataville, koska vihollisen agentit saattaisivat saada tällaisia tietoja haltuunsa ja käyttää niitä hyödykseen. Hallitus voi yrittää lannistaa uteliaisuutta yksityiskohtiin, jotka voivat vahingoittaa kansakuntaa, jos ne joutuisivat vääriin käsiin. Jos ei pystytä tiedottamaan yleisölle siitä, että joku tieto voisi edistää huhuja ja väärää tietoa, se voi aiheuttaa haittaa asianosaisille.lähde?

Kilpailu uutisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska uutiset ja verkkosivustot pyrkivät saamaan eniten katsojia, juttuja tätyy julkaista hyvin tehokaaasti Uutisia tuottavat yritykset julkaisevat juttuja 24 tuntia vuorokaudessa, ja julkaisevat uusimmat uutiset toivoen saavan enemmän katsojia kuin niiden kilpailijat. Uutisia tuotetaan myös niin nopeasti, että aina ei ole mahdollista faktantarkistukseen, tai kaikkien faktojen tarkistamiseen annettuna aikana, jolloin lukijoille tai katsojille jää sijaa omille mielipiteille, joka johtaa mahdollisesti misinformaation leviämiseen.[10]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väärä tieto voi vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin. Keskustelun salakuuntelusta voidaan kerätä faktoja, jotka eivät aina ole totta tai vastaanottaja voi kuulla viestin väärin ja levittää tietoa muille. Internetistä joku voi lukea faktoja, jotka eivät ehkä ole tarkastettu tai voi olla virheellinen kokonaisuudessaan. 

Politiikassa misinformoitu kansalainen voi olla huonommassa asemassa kuin tietämätön kansalainen. Misinformoidut kansalaiset saattavat lausua mielipiteitään itsevarmasti ja saattavat osaltaan vaikuttaa vaalehin ja käytäntöihin. Jos tieto on esitetty epämääräisesti, epäselvästi, sarkastisesti, tai osittain, vastaanottajien on pakko koota tiedot yhteen ja olettaa oikea tieto.[11]

Mediassa lisääntyvän kasvavan misinformaation seurauksena politiikassa ja uutisissa on luotu verkkosivustoja, jotka erottavat faktat fiktiosta. Esimerkiksi sivusto FactCheck.org[12] on suunniteltu tarkistamaan, ovatko mediassa, erityisesti poliitikkojen puheissa ja tarinoissa olevat asiat totta. Sivustossa on myös foorumi, jossa ihmiset voivat avoimesti kysyä tietoa, jos he eivät ole varma onko se totta. Tämän kaltaiset lähteet tarjoavat tilan, jossa yleisö voi kokoontua ja varmistaa, ovatko median piirissä liikkuvat tarinat päteviä ja luotettavia.[13]

Miten vastata?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Misinformaatioon voi vastata esimerkiksi varomalla, että ei pahenna ongelmaa. Voi myös tarjota korvaavaa selitystä myytin tilalle. Visuaalinen viesti tehoaa usein paremmin kuin sanat. Pitäisi haastaa itse asia, ei ihmistä.[6]

Ihmiset voivat opetella uusia kansalaistaitoja, kuten:

  • Käänteinen kuvahaku - esimerkiksi Google[14] ja TinEye
  • Whois - nettisivujen omistajatiedot.
  • Wayback machine - internet-sivujen arkisto.
  • Hakuoperaattoreiden käyttö - esimerkiksi hs.fi hakee tuloksia vain Helsingin Sanomien sivuilta.
  • Huijaustyyppien tunnistaminen, esimerkiksi salaliittoteoriat, valeuutiset, propaganda, mainonta, satiiri.
  • Lähdekritiikki on taitoa kysyä onko tämä totta, mihin tämä perustuu, onko tänä luotettava lähde, osaanko haastaa omia uskomuksiani, onko joku muu uutisoinut tästä?[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antoniadis S.& Litou I.& Kalogeraki V.(toim.): A Model for Identifying Misinformation in Online Social Networks On the Move to Meaningful Internet Systems: OTM 2015 Conferences. Lecture Notes in Computer Science. 28.10.2015. Springer International Publishing AG. Viitattu 8.4.2017. (englanniksi)
  2. Pienehkö sivistyssanakirja; Jukka Korpela
  3. Määritelmät D VAHTI 8/2008 Valtionhallinnon tietoturvasanasto. Valtiovarainministeriö. Viitattu 15.4.2017.
  4. The Misinformation Superhighway? (Anne Mintzin haastattelu) Now. 1.4.2008. JumpStart Productions. Viitattu 8.4.2017. (englanniksi)
  5. Libicki, Martin C.: Conquest in Cyberspace National Security and Information Warfare, s. 51-55. Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521871603. (englanniksi)
  6. a b c Vehkoo, Johanna: Johanna Vehkoo: Misinformaatio verkossa - miksi siihen uskotaan ja miten sitä voisi vastustaa (muistiinpanot keskuskirjastokokouksesta Pasilan kirjastossa) Kirjastokaista. 19.1.2017. Kirjastot.fi. Viitattu 15.4.2017.
  7. Nguyen, Dung, T & Nam P. Nguyen, Nam P & Thai, My T: Sources of Misinformation in Online Social Networks: Who to suspect? ResearchGate. 10/2010. researchgate.net. Viitattu 8.4.2017. (englanniksi)
  8. Sources of Misinformation in Online Social Networks University of Florida.
  9. Stapleton, Paul: Assessing the quality and bias of web-based sources: implications for academic writing. Journal of English for Academic Purposes, , nro Volume 2, Issue 3, 2003, s. 229–245. Elsevier Science Ltd.. (englanniksi)
  10. Croteau, David & Hoynes, William: Media/Society, Industries, Images, and Audiences, s. 285–321. Sage Publishing, 2013. ISBN 9781452268378.
  11. Barker, David: Rushed to Judgement: Talk Radio, Persuasion, and American Political Behavior, s. 106–109. Columbia University Press, 2002. ISBN 9780231118071. (englanniksi)
  12. Our Mission FactCheck.org. FactCheck.org. Viitattu 8.4.2017. (englanniksi)
  13. Ask FactCheck FactCheck.org. FactCheck.org. Viitattu 8.4.2017. (englanniksi)
  14. Käänteinen kuvahaku Google, Verkkohaku Ohjeet. Google. Viitattu 15.4.2017.