Valtamedia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtamedia tarkoittaa joukkoviestinnän perinteisiä muotoja, kuten sanomalehtiä, televisiota ja radiota, joiden katsotaan olevan vastakohta internetille.[1]

Väittelyissä valtamedian ja vaihtoehtomedian eroista valtamedia nähdään usein ”yleisöjen maksimointina, joka vetoaa turvallisiin, perinteisiin kuvioihin” ja vaihtoehtomedia ”miellyttävien epäpoliittisten kaavailujen edellä olevana, joka edistää yhteiskunnallisen muutoksen ohjelmia.”[2]

Propagandamalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Propagandamalli

Edward S. Herman ja Noam Chomsky selittivät, miten propagandamalli välittää propagandaa ja systeemistä vinoumaa joukkotiedotusvälineissä. Herman ja Chomsky väittävät, että koska valtamedian tiedotuskanavat ovat suuria yrityksiä, tai osa vielä suurempia yrityskonserneja (esimerkiksi osa Westinghousea tai General Electriciä), yleisölle esitetty informaatio vinoutuu näiden intresseillä. Tällaisilla monialayhtymillä on laajat taloudelliset intressit, jotka voivat vaarantua jos tiettyjä tietoja julkaistaan. Tämän perustelun mukaan uutiset, jotka vaarantavat eniten yritysten omistajien taloudellisia intressejä kohtaavat eniten vinoumaa ja sensuuria.[3]

Tästä seuraa se, että jos liikevoiton maksimointi tarkoittaa uutisten objektiivisuuden uhraamista, silloin uutiset (ne uutiset, joissa heillä on eturistiriita), jotka lopulta selviytyvät, tulevat olemaan perusteellisen vinoutuneita.[4]

Valtamediasta sanottua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tietokirjailija Ari Ojapellon mukaan valtamedia on valtaeliitin väline, joka tarjoaa viihdettä. Taloudesta uutisoivat toimittajat ovat ammattitaidottomia eikä heidän asiaosaamisensa ole riittävä.[5]
  • Magneettimedian päätoimittajana pidetyn Markku Juutisen mukaan kansa on ilmeisesti kyllästynyt valtamedian vaikenemiseen ja tärkeiden sisä- ja ulkopoliittisten asioiden antitotuuksiin, joten nykyisin sellaisella julkaisulla, kuten Magneettimedia on kysyntää.[6]
  • Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen: ”On maailmanlaajuinen ajatus, ettei valtamedian tarjoamaan tietoon voi luottaa. Salaliittoteoriat ovat aina kukoistaneet, ne eivät koskaan häviä. Nyt ne ovat vain pinnalla, koska tiedonvälitys on paljon helpompaa. Median tulisi tarjota jotain, joka havahduttaa kansalaiset.”[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. mainstream media English Oxford Living Dictionaries. Oxford University Press. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
  2. Alternative Media Guide: What is the Alternative Media Mount Allison University Libraries & Archives. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
  3. The Propaganda Model: An Overview, David Cromwell 2002. Viitattu 3.2.2017. (englanniksi)
  4. Herman, Edward & Chomsky, Noam: Manufacturing Consent. The Political Economy of Mass Media. New York, NY: Pantheon Books, 2002 [1988]. ISBN 0375714499. (englanniksi)
  5. Saintula, Teemu: Valtamedia on Ari Ojapellolle valtaeliitin väline Kansan Uutiset. 30.10.2016. Viitattu 20.4.2017.
  6. Leppävuori, Anna: ”Kansa on kyllästynyt valtamedian vaikenemiseen ja antitotuuksiin” – Nyt puhuu Magneettimedian päätoimittaja Yle Uutiset Media. 22.4.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 20.4.2017.
  7. Koponen, Henri: Totuudesta tuli mielipidekysymys – Katosiko luottamus valtamediaan? Helsingin Sanomat. 3.9.2016. Sanoma Oy. Viitattu 20.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]