Ari Ojapelto
Ari Ojapelto (s. 1943)[1] on suomalainen kirjailija ja kansalaiskeskustelija, joka on ottanut kantaa talouspoliittisiin kysymyksiin. Nykyään eläkkeellä oleva Ojapelto oli ammatiltaan markkinointisuunnittelija. Hän on saanut mainonnan suunnittelijan koulutuksen.
Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ojapellon perusajatus on, että automaation ja teknologian kehittyminen vähentää työpaikkoja ja aiheuttaa työttömyyttä. Ratkaisuna Ojapelto esittää verotusajattelun muutosta, joka jakaisi pitkälle koneistetun tuotannon hyötyjä ja tuottoja entistä laajemmalti valtion sisällä. Hänen mukaansa ihmistyön sijaan pitäisi verottaa enemmän tuotantolaitteita ja pääomaa, esimerkiksi hänen viittaamansa "kassavirtaverotuksen" avulla (vrt. Sinn [2]). Tärkeänä alitavoitteena olisi parantaa pääoman käytön tarkoituksenmukaisuutta vähentällä veronkiertosyistä tehtäviä heikosti tuottavia tai luontoa saastuttavia investointeja (vrt. "vihreä tuotantovero" [3]).
Ojapelto ehti varoittaa ns. ”teknologisesta työttömyydestä” jo vuonna 1989 ilmestyneessä kirjassaan. Vuoden 2014 alussa Etla julkaisi tutkimusraportin joka todensi tämän ennustuksen kertoen, että 10 - 20 vuoden kuluessa Suomesta häviää kolmasosa työpaikoista.
Ari Ojapelto on vallitsevan taloustieteen kriitikko, joka on ns. keynesiläisen säännellyn markkinatalouden kannattaja. Hän pitää koko uusliberalistiseen suuntaan viime vuosikymmeninä etsiytynyttä oppialaa harhautuneena erityisesti kun se pyrkii irrottamaan moraaliset ja eettiset tarkastelut pois tieteen piiristä. Ojapelto on aikaamme seuratessaan mm. väittänyt kyenneensä ennustamaan Suomen 1990-luvun alun laman nimenomaan pidäkkeettömän kapitalismin ilmiönä. Myös sitä seurannut IT-kupla sekä viimeisin finanssikriisi on ollut hänen pohdittavanaan ennen niiden kypsymistä. Ojapelto on toiminut kolumnistina, esitelmöitsijänä ja paneelikeskustelijana.
Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taloustieteilijät pitävät Ojapeltoa taloustiedettä omassa pragmassaan tulkitsevana ja jossain määrin marxilaisena, jonka ajatukset esimerkiksi keskeisestä verotusteemasta eivät kuitenkaan etene vielä konkreettisten toimintamallien asteelle. Ojapelto puolestaan uskoo ymmärtävänsä taloutta laajemmasta ja pragmaattisemmasta näkökulmasta kuin ns. vallitsevan koulukunnan taloustieteilijät. [4][5]
Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? (Tammi, 1989).
- Ahneuden aika – Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi (Havusalmen kirjapaino, 2006)
- Kasvun loppu! – Ilman ostovoimaa ei ole kasvua. (VS-Kustannus, 2016)
Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teknologia tekee ihmisen tarpeettomaksi kirjassa Tietoyhteiskunnan harha (Puijo /1999)
- Tietoyhteiskunnan veroperusteet kehruujennyjen ajalta kirjassa Optiovoitto koko kansalle – hyvinvointivaltion tulevaisuus (Gummerus / 1999)
- Viekö globalisaatio yrittämisen edellytykset? kirjassa Talous ja demokratia (Like, 2005)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ojapelto, Ari: Miten yritysetiikka taipuu yhteiskuntavastuuksi? hs.fi. 26.4.1998. Viitattu 17.8.2023.
- ↑ Hans-Werner Sinn. Capital Income Taxation and Resource Allocation. Elsevier Science Ltd, 1988.
- ↑ Kati Peltola & Pirkko Melender. Reilu verokirja. WSOY, 2008.
- ↑ http://www.taloussanomat.fi/arkisto/1998/03/07/talouskeskustelun-kauhukakara-nauraa-ekonomistien-totuuksille/199816557/12 Kuitenkin Ojapelto pitää itseään rohkeana, jopa visionäärisenä ajattelijana, joka hahmottaa todellisuutta paremmin kuin ns. valtavirran taloustieteilijät oman oppiarvonsa sisältä, poliitikot puolueensa reunaehdoista, valtiovarainministeriön virkamiehet tehtäviensä rajauksista tai taloustoimittajat uutiskysynnän ohjauksesta. Nämä taas luokittelevat yleisönosastoja käyttämään joutuvan Ojapellon talousnäkemystä toisarvoiseksi maailmantalouden vallitsevissa "realiteeteissa", jopa tuomiopäivän apostoliudeksi Neuvostoliiton sortumisen jälkeen tai yksinkertaistetuimmillaan itsepäisen kommunistiseksi. - - Töykeimmin Ojapellon ovat torjuneet ne taloustieteilijät, joille oman näkökulman laajentaminen Ojapellon avaamiin suuntiin tietäisi varsin työlästä ja uskaliastakin progressiota, jolle ei ole vielä Suomessa juurikaan kollegiaalista tukiverkostoa.
- ↑ "Tiede ja kansalaiset", Yliopisto 2/1998, professori Vesa Kanniainen
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ari Ojapellon kirjoituksia blogissa.
- Ojapellon haastattelu Viestintäliiton lehdessä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lisätietoa kirjasta Ahneuden aika (Arkistoitu – Internet Archive)