Vapaudenriisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaudenriisto on rikos, jossa rikoksentekijä estää uhriaan liikkumasta vapaasti esimerkiksi riistämällä toiselta liikkumisvapauden tai eristämällä toisen tämän ympäristöstä. Suomen rikoslain mukaan siitä voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Törkeäksi vapaudenriistoksi on määritelty tapaukset, joissa vapaudenriiston kesto on yli kolme vuorokautta tai joissa käytetään vakavaa väkivaltaa tai uhataan sillä tai aiheutetaan vakavaa vaaraa uhrin hengelle tai terveydelle. Törkeään tekomuotoon kuuluu, että rikosta myös kokonaisuutena arvostellen pidetään törkeänä. Törkeästä vapaudenriistosta rangaistuksena on käytännössä aina vankeusrangaistus. Seuraamuksesta ja tunnusmerkistöstä vapaudenriiston ja törkeän vapaudenriiston osalta säädetään rikoslain 25 luvussa, jonka 2 §:n mukaan rikoksen törkeästä tekomuodosta on tuomittava vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Vapaudenriisto oli säädetty rangaistavaksi jo tsaarinaikaisessa rikoslaissa vuonna 1889 ja sen sisältö oli hyvin samantapainen kuin nykyisin. Ennen vuoden 1995 uudistusta kyseisen rikoksen nimike oli “laiton vangitseminen”.[1]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenriisto täyttyy esimerkiksi, kun henkilön liikkumisvapaus riistetään oikeudettomasti esimerkiksi sitomalla taikka sulkemalla uhri sisätiloihin vaikkapa lukitsemalla tai uhkailemalla. Se voi täyttyä myös, jos uhrin ainoaksi ulospääsyksi jää erittäin vaarallinen reitti, kuten parveke. Myös esimerkiksi viemällä pyörätuolin liikuntarajoitteiselta henkilöltä tai veneen autiolla saarella oleskelevalta henkilöltä voi syyllistyä vapaudenriistoon. Vapaudenriisto voi tapahtua myös eristämällä henkilö tämän normaalista elinympäristöstään, kuten kuljettamalla henkilö vastentahtoisesti hänelle tuntemattomaan paikkaan.[1][2]

Vapaudenriiston rangaistavuus edellyttää, että teko on oikeudeton. Tuomioistuimen määräämä vankeusrangaistus tai viranomaisten suorittamat liikkumisvapautta rajoittavat pakkotoimet eivät luonnollisesti ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa vapaudenriistoa. Sen sijaan lapsen kasvatuksen yhteydessä tämä seikka voi olla tulkinnanvarainen: lapsen kasvattajilla on tietyt oikeudet lapsen liikkumisvapauden rajoittamiseen, kuten oikeus kieltää lasta liikkumasta ulkona yöaikaan. Myöskään lapselle kohtuullisissa rajoissa määrätty kotiaresti ei ole rangaistavaa, mutta lasta ei saa lukita kasvatusoikeuden nojalla esimerkiksi komeroon. Liikkumisvapauden riistämisen ydinvaatimuksena on, että riisto olisi riittävän perusteellinen. Esimerkiksi se, että henkilöä ei päästetä sisään tiettyyn paikkaan tai häntä pakotetaan käyttämään eri kulkureittiä kuin mitä tämä haluaisi, ei tarkoita liikkumisvapauden riistämistä.[2][1]

Rikoslain 25 luvun 6 § tosin määrittelee rangaistavaksi myös tuottamuksellisen vapaudenriiston, jolloin rikos on käytännössä tapahtunut huolimattomuudesta ja siihen voi syyllistyä tyypillisesti tahattomasti, ilman rikollista tahtoa eli huolimattomuudesta. Tällaiseen rikokseen voi syyllistyä yleisimmin huolimattomasti toimiva poliisiviranomainen vaikka jatkamalla kiinniottoa tai pidättämistä lain salliman enimmäisajan ylittäen esittämättä pidätettyä vangittavaksi tai päästämättä tätä lain salliman enimmäisajan jälkeen vapaaksi. 6 § säädetään nimenomaisesti mm. "...joka oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistää toiselta vapauden, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen." Tuottamuksellisesta vapaudenriistosta voidaan lain mukaan tuomita sakkoon tai enintään 6 kuukaudeksi vankeuteen.

Vapaudenriisto on virallisen syytteen alainen rikos, paitsi jos kyseessä on tuottamuksellinen vapaudenriisto.[1]

Vapaudenriisto Suomen lainsäädännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»1 § (21.4.1995/578) Vapaudenriisto. Joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.»

»2 § (21.4.1995/578) Törkeä vapaudenriisto. Jos vapaudenriistossa:

1. vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden, 2. aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai 3. käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa

ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vapaudenriistosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.»

Suomessa tapahtuu vuosittain yli 200 vapaudenriistoa. Vuonna 2008 vapaudenriistoja tuli poliisin tietoon 259, minkä lisäksi poliisi kirjasi 34 vakavaa vapaudenriistoa. Vapaudenriistojen määrässä ei ole tapahtunut 2000-luvulla suurta muutosta. Lapsiin kohdistuvat vapaudenriistot ovat Suomessa harvinaisia.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rikoslain 25 luku vapauteen kohdistuvista rikoksista KPF Lakitoimisto.
  2. a b Rikoslaki ja vapaudenriisto Minilex.
  3. YLE Uutiset: Suomessa vuosittain yli 200 sieppausta yle.fi. 8. maaliskuuta 2010. Viitattu 7.5.2010.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.