Asuntola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Makuusali 1920-luvun mosambikilaisessa sisäoppilaitoksessa.
Kahden opiskelijan huone yhdysvaltalaisessa yliopistossa.
Turun ylioppilaskylän 1970-luvun alussa valmistuneita yhteiskeittiöasuntoloita.

Asuntola on pysyvään tai tilapäiseen asumiseen tarkoitettu rakennus, jossa asukkailla on yhteisiä keittiö-, oleskelu- ja saniteettitiloja (WC:itä ja kylpyhuoneita). Asuntolassa ei ole varsinaisia asuinhuoneistoja, vaan yhteisiä makuusaleja, pienempiä muutaman ihmisen makuutiloja, yksityishuoneita tai yksityishuoneista muodostuvia soluasuntoja. Asuntolat on tarkoitettu erityisryhmille, kuten koululaisille, opiskelijoille, asunnottomille[1], vammaisille tai vanhuksille. Asuntoloita onkin eniten oppilaitosten ja hoitolaitosten yhteydessä.[2][3]

Asuntolassa asumiseen liittyy usein viihtyvyyttä ja turvallisuutta parantavia palveluja, kuten yhteisruokailua, pyykkihuoltoa, vapaa-ajantoimintaa, terveydenhoitoa, ohjausta ja valvontaa. Asuntolatoimintaan osallistuminen voi olla osa oppilaitoksen opetus- ja kasvatustyötä tai hoitolaitoksen terapiatyötä. Monelle nuorelle asuntolassa asuminen on ensimmäinen askel itsenäiseen elämään.[4][5][6]

Asuntolaksi voidaan kutsua myös tietyn työnantajan työsuhdeasuntoja sisältävää rakennusta, esimerkkinä koulujen opettaja-asuntolat, tuotantolaitosten työväen ja keikkatyöntekijöiden asuntolat tai sairaaloiden yhteydessä olevat asuntolat hoitohenkilökunnalle. Tällaiset rakennukset voivat olla tavanomaisen kerros- tai rivitalon kaltaisia erikokoisine huoneistoineen ja ilman yhteistiloja tai -palveluita. Tilapäiset työmaa-asuntolat voidaan koota siirrettävistä parakeista.

Oppilaitosten asuntolat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilaitoksia, joiden yhteydessä on asuntolatiloja kutsutaan perinteisesti sisäoppilaitoksiksi eli internaateiksi.[7] Tällaisia ovat Suomessa yhä monet kansanopistot ja erikoiskoulut, kuten peruskouluasteen sisäoppilaitos Anna Tapion koulu Pälkäneen Aitoossa sekä Kaarinassa sijaitseva adventtikirkon ylläpitämä Suomen kristillinen yhteiskoulu, entinen Toivonlinna. Kansakoululaitoksen alkuaikoina, jolloin kouluja oli harvassa ja liikenneyhteydet huonot, monissa kouluissa toimi pitkämatkalaisten koululaisten asuntola eli oppilaskoti. Niitä on vieläkin harvaan asuttujen seutujen kouluissa. Tällaiset koulut eivät kuitenkaan ole sisäoppilaitoksia, koska asumista asuntolassa ei oppilailta edellytetä.

Suomen sairaanhoitajia kouluttavat oppilaitokset omaksuivat jo varhain Florence Nightingalen ja Sophie Mannerheimin oppien mukaisen sisäoppilaitosmaisen toimintatavan, jossa oppilailta edellytettiin asumista koulun asuntolassa. ”Jos oppilaskodissa asuminen on pakollista, niin alalle ei hakeudu sellaisia, joita ankara elämänjärjestys kammoksuttaa”, kirjoitti Sophie Mannerheim.[8]

Toisen asteen oppilaitosten yhteydessä toimivat oppilasasuntolat ovat Suomessa yleensä opintososiaalisena etuna tarjottavia asumispalveluja. Asuntoloissa asutaan yleensä vain viikolla, ja viikonloppuasumiseen tarvitaan erityisistä syistä saatu lupa. Asuminen on maksutonta, mutta avainpantin ja asukkaan aiheuttamien vahinkojen korvausten periminen on mahdollista.[9]

Opiskelija-asuntolat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakouluopiskelijoiden asuntoloita alettiin rakentaa Suomessa sotien jälkeen, ensimmäisten joukossa Helsingin Domus Academica (1947), Otaniemen Teekkarikylä (1952), Turun ylioppilastalot (1952–1960) ja Kasvatusopillisen korkeakoulun asuntola Jyväskylässä (1954). Myös 1960-luvulta alkaen rakennetut Turun, Jyväskylän ja Oulun ylioppilaskylät ovat etenkin vanhimmilta osiltaan asuntolatyyppisiä yhteiskeittiöineen, mutta nykyisin opiskelijoiden asuntotuotannossa suositaan omin keittiöin ja kylpyhuonein varustettuja yksiöitä tai soluasuntoja. Niitä ei enää rakenneta aivan oppilaitosten läheisyyteen, vaan opiskelija-asunnot voivat sijaita kauempanakin julkisen liikenteen saavutettavissa ja polkupyörämatkan päässä.[10]

Monet oppilaitosten asuntolat muuttuvat loma-aikoina kesähotelleiksi tai muunnimisiksi matkailumajoitusta tarjoaviksi yksiköiksi. Erityisesti hotelli- ja ravintola-alan oppilaitosten kesähotellitoiminta tarjoaa samalla harjoittelu- ja työmahdollisuuksia opiskelijoilleen.[11][12] Turun ylioppilaskylän Ikituuri mainosti vuonna 1972 olevansa Suomen suurin kesähotelli, jossa oli 900 huonetta, 1 550 vuodepaikkaa ja viisi ravintolaa[13]. (Nykyisin Ikituuri tarkoittaa alueelle vuonna 2011 valmistunutta pyöreää tornitaloa.)

Ryhmäkoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmäkoti on vammaisasumisessa suositu asuntolatyyppi, joka muodostuu yhteistilojen yhdistämästä ryhmästä yksityishuoneita, joissa on kussakin oma wc- ja kylpyhuone. Yhteiset tilat toimivat asukkaiden hoitoa tukevana asuintilana.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mommo, Pekka: Alppikadulle avataan uusittu yksikkö asunnottomille yle.fi. 18.9.2013. Viitattu 9.6.2019.
  2. Hakusana 'asuntola' Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 8.6.2019.
  3. Käsitteet Tilastokeskus. Viitattu 9.6.2019.
  4. ”8. Opiskelijoiden osallisuus asuntolatoiminnassa”, Asuntolatoiminnan käsikirja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, s. 10. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. Karjalainen, Jonna: Asuntola, masentola, mase Yle Uutiset. 9.4.2019. Viitattu 9.6.2019.
  6. Asuntola ei ole masentola - monelle nuorelle asuntola on ensimmäinen tärkeä askel itsenäiseen elämään Yle Areena. 10.4.2019. Viitattu 9.6.2019.
  7. Hakusana 'sisäoppilaitos' kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 9.6.2019.
  8. Anu Lindh, Katri Mässeli, Sanna Ryynänen: Varhaisten oppilaskotien kehittyminen Helsingissä vuosina 1889–1939, s. 18. Lähteenä Tuulio, Tyyni, 1948: Vapaaherratar Sophie Mannerheim - ihminen ja elämäntyö. Helsinki: WSOY. S. 155-156.. Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2014. Opinnäytetyö verkossa (PDF).
  9. ”3. Keskeisiä käsitteitä”, Asuntolatoiminnan käsikirja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, s. 4. Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SAKU ry, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. Kangas, Jaana: Ylioppilaskylät rakennettiin kaupungeiksi kaupunkien sisään – Petteri Orpon ensikoti oli ”itsemurhayksiö” Turussa Helsingin Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 6.2019.
  11. Verkkola, Tuija: Helsingin Sanomat esittelee Helsingin hotellit. Helsingin Sanomat, 11.5.1969, s. 23. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  12. Majoi­tus­pai­kat lisään­ty­vät kesä­ho­tel­lin myötä Lapuan Sanomat. 22.5.2014. Viitattu 9.6.2019.
  13. Tule Turkuun kesätöihin. (Ikituurin työpaikkailmoitus.) Helsingin Sanomat, 19.3.1972, s. 52. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  14. Suunnitteluopas. Keskeisiä tavoitteita valtion tukemien asuntojen suunnittelulle. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.6.2019).