Reunamoreeni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vetäytyvän jäätikön eteensä jättämä päätemoreeni (ransk. Moraine frontale) erottuu maisemassa poikittaisena kohoumana.
Takaa kuvaajaa päin etenevä Isunnguata Sermia -jäätikkö (Grönlanti) on puskenut eteensä harmaita moreenikasoja, joiden edessä näkyy tasainen sanduurikenttä.
Metsittynyttä kivistä päätemoreeniä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella Somerniemen Kaskiston Väärijärven pohjoispuolella.

Reunamoreeni on harjumainen moreenivalli, joka on syntynyt sulavan jäätikön kasaamasta aineesta. Reunamoreenia voidaan myös kutsua päätemoreeniksi. Reunamoreeni on aina poikittain sulavan jäätikön virtaussuuntaa vastaan.[1]

Takaisinpäin vetäytyvän mannerjäätikön sulaminen on myös saattanut pysähtyä jopa sadoiksi vuosiksi, jolloin mannerjäätikön reunan eteen on kasaantunut moreenia ja muita kiviaineksia muodostaen harjumaisen moreeniselänteen. Silloin kun tällainen muodostuma sisältää paljon lajittunutta harjuainesta siitä käytetään nimitystä reunamuodostuma.[2] Esimerkiksi Salpausselät ovat reunamuodostumia.

Jäätikkö irrottaa moreenia kalliosta ja kuljettaa sitä mukanaan. Reunamoreenin syntyessä jäätikkö on pysytellyt paikallaan ja on ollut melko kylmä kausi. Osa reunamoreenista rakentuu sorasta, jota jäätikkö työntää edellään. Usein reunamoreenit ovat ylhäältä katsottuna kaarevia, jopa hevosenkengänmuotoisia moreenisilmukoita. Reunamoreenin rakenne voi olla hyvinkin mutkikas.

Koverassa osassa on ollut jäätikkökieleke, jonka leveys on voinut olla 500 m – 300 km. Jos reunamoreeni koostuu useasta osasta, on ollut kylmä kausi, jolloin kylmemmät ja lämpimämmät ajat ovat vuorotelleet. Jyrkkä ja terävä reunamoreeni kertoo äkillisestä viilentymisestä. Loiva reunamoreeni kertoo pitkästä, heikosta viilenemisestä. Reunamoreeneja on syntynyt jääkaudella ja nykyäänkin lähimenneisyydessä kylminä kausina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.