Geta (kunta)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Geta
Geta.vaakuna.svg Geta sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°22′30″N, 19°50′45″E
Maakunta Ahvenanmaan maakunta
Seutukunta Ålands landsbygd
Kuntanumero 065
Hallinnollinen keskus Vestergeta
Pinta-ala ilman merialueita 87,47 km²
300:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 605,65 km²
188:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 84,55 km²
– sisävesi 2,92 km²
– meri 518,18 km²
Väkiluku 519
303:nneksi suurin 31.3.2021 [2]
väestötiheys 6,14 as./km² (31.3.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 16,8 %
– 15–64-v. 60,9 %
– yli 64-v. 22,3 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 5,1 %
ruotsinkielisiä 84,9 %
– muut 10,0 %
Kunnallisvero 18,50 %
294:nneksi suurin 2021 [5]
Kunnanjohtaja Erik Brunström
www.geta.ax

Geta [je:ta] on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Getan väkiluku on 519 (31. maaliskuuta 2021)[2] ja pinta-ala 605,65 km², josta 84,55 km² maata, 2,92 km² sisävesiä ja 518,18 km² merta (1. tammikuuta 2021).[1] Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 84,9 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia.[4]

Getan vaakunan on suunnitellut Matts Dreijer, ja se on vahvistettu vuonna 1951.[6]

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geta sijaitsee Manner-Ahvenanmaan pohjoispäässä. Sen eteläpuolella ovat Hammarland, Finström ja Saltvik, joista Getalla on maaraja ainoastaan Finströmin kanssa runsaan kilometrin levyistä kannasta pitkin. Getan keskustasta on sinne päättyvää päätietä 4 pitkin noin 40 kilometriä Maarianhaminaan ja runsaat 20 kilometriä pohjoisen Ahvenanmaan keskustaajamaan Godbyhyn. Getan keskuspaikka on Vestergeta, jossa sijaitsevat kirkko, kunnantoimisto, koulu, pankki ja kauppa. Pääosa Getan asukkaista on vanhastaan saanut toimeentulonsa maa-, metsä- ja puutarhataloudesta sekä kalastuksesta. Getan huomattavin maatila on ollut Bolstaholmin kartano. Kunnan asutus on keskittynyt Godbystä tulevan päätien ja sen sivuteiden varsille.[7]

Getan maisemakuva on muiden Manner-Ahvenanmaan pohjoisosan kuntien tavoin kumpuileva ja sitä leimaavat korkeat kalliot kitukasvuisine mäntyineen. Getan vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde ja niiden korkein kohta ulottuu 107 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuorten laelta avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle. Vuorilla olevat näkötorni ja Soltunan matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa ja ne on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Vuorten rinteen alaosassa lähellä meren rantaa on monin paikoin vaarallisia jyrkänteitä ja rotkoja, joista tunnetuin on Djupvikin luola.[7]

Getan länsiosa muodostuu muutamista suurehkoista ja useista pienistä saarista. Suurimpia saaria ovat Andersö, Isaksö, Dånö, Dånö Gamlan ja Hällö sekä osittain Hammarlandin puolella oleva Lökö. Getan alueella on muutamia pikkujärviä, joista huomattavin on runsaasta linnustostaan tunnettu Bolstaholmsträsk.[7]

Getassa sijaitsee toinen erittäin harvinaisen kivikkokurjenpolven kahdesta nykyisin tiedossa olevasta esiintymästä Suomessa. Kunnan alueelta on tavattu eräitä muitakin harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, kuten kirjopikarililja ja kanerva- eli kangaskäärme. Viimeksi mainittua ei ole havaittu lainkaan Manner-Suomessa.

Soltuna, Geta

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on 16 kylää: Andersö, Bolstaholm, Dånö, Finnö, Gräggnäs, Höckböle, Isaksö, Labbnäs, Möckelgräs, Olofsnäs (Olsnäslähde?), Pantsarnäs, Rankoskär, Skinnarböle, Snäckö, Vestergeta ja Östergeta.[8]

Getassa on ala-asteen koulu.[9]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Getan alueella ajoittuvat toiselle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, jolloin eräillä luodoilla on asustanut kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Pysyvämpi asutus lienee alkanut rautakauden loppuvaiheissa. Kunnan alueelta löydetyt kalmistot osoittavat ensimmäisten asukkaiden tulleen Ruotsista. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Getan asukasluku oli suurimmillaan yli tuhat henkeä, mutta kunnan melko syrjäisen sijainnin vuoksi väkiluku alkoi jo 1900-luvun alkupuolella pienentyä lähinnä Ruotsiin suuntautuneesta muuttoliikkeestä johtuen.[7] Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Getassa asui 587 henkilöä[10], mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää 470 henkeä[11]. Vuoden 1985 lopussa Getassa oli 456 asukasta.[12] Viimeisten vuosikymmenten aikana Getan asukasluku on jälleen noussut; vuoden 2001 alussa kunnassa asui 478 henkeä.[13]

Geta mainittiin Finströmin seurakuntaan kuuluvana kappelina 1480-luvulla. Getan seurakunta itsenäistyi vuonna 1906, mutta nykyisin Geta ja Finström muodostavat jälleen yhteisen seurakunnan, joka kuuluu Porvoon hiippakuntaan.[14]

Getan vesillä tapahtui vuonna 1948 yksi Suomen rauhanajan suurimmista merionnettomuuksista. Uudestakaupungista lähtenyt kaljaasi Verna haaksirikkoutui kovassa merenkäynnissä illalla 18. syyskuuta 1948, jolloin kaikki aluksella olleet hukkuivat. Uhrien määrästä ei ole täyttä varmuutta, mutta arvioiden mukaan menehtyneitä oli 21–25. Hukkuneista löydettiin vain kolme, joista kaksi haudattiin Getan hautausmaalle ja kolmas kuljetettiin haudattavaksi Helsinkiin. Vernan hylkyä ei ole löydetty.[15]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Getan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
471
1985
  
443
1990
  
478
1995
  
461
2000
  
478
2005
  
444
2010
  
475
2015
  
500
2020
  
502
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Vuoden 2016 taajamarajauksen mukaan Getassa ei ole lainkaan taajamia. Vuoden 2016 lopussa Getassa oli 495 asukasta, joista 476 asui haja-asutusalueilla ja 19 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa.[17]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Getassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Seurakunta toimii myös Finströmin kunnan alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Getan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[19]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Getan kunnan nykyisellä alueella.[18]

Liikenne ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getasta on päivittäinen linja-autoyhteys Maarianhaminaan. Kesäisin liikennöi myös polkupyörälautta Hällöstä Hammarlandin Skarpnåtöhön.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Getan kirkko
  • Dånön kotiseutumuseo
  • Getan vuoret (Getabergen), näkötorni
  • Djupvikin luola

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getan pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla makaroner och fläsk, maidossa ja vedessä keitetyt makaronit paistetun sianlihan ja mustikkahillon kera.[20]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M03* 31.3.2021. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. a b Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
  7. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, kuntaosio s. 193–198. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  8. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  9. Grundskolor på Åland Alandliving. Viitattu 4.3.2018.
  10. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1963, s. 162. Helsinki: Otava, 1962.
  11. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 140. Helsinki: Otava, 1971.
  12. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 176. Helsinki: Otava, 1986.
  13. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 202. Helsinki: Otava, 2001.
  14. Otavan iso tietosanakirja, osa 2. Helsinki: Otava, 1962 (2. painos).
  15. Linda Laine: Veden viemät – Verna katosi jälkiä jättämättä. Iltalehti 12. syyskuuta 2020, Viikonvaihde s. 2–5. Alma Media.
  16. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  18. a b Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  20. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen Ky. S. 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]