Bogskär

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bogskär
Bogskar.jpg
Kunta Kökar, Suomi
Koordinaatit 59°30′16″N 20°20′50″E / 59.5044°N 20.3472°E / 59.5044; 20.3472
Valmistumisvuosi 1882
Automatisoitu 1922
Valon korkeus 27,6 m (korkeus merenpinnasta)
Valonkanto 16,3 km
GeoNames-tunnus 660585
Taiteilijan näkemys majakasta 1880, ilmeisesti taiteilijan vapautta soveltaen, koska tiettävästi ei saarella ole ollut muita rakennuksia kuin majakka (ellei kyseessä ole rakennusaikainen parakki)
Nils von Heidenstam, majakan rakennuspiirustus, 1879.

Bogskär on pieni luotoryhmä Itämeressä ja Suomen eteläisin maa-alue. Bogskär kuuluu Kökarin kuntaan.[1][2][3] Luoto on hyvin syrjäinen: lähimmät suuremmat maa-alueet Kökarissa, Föglössä ja Lemlandissa ovat yli 50 kilometrin päässä.

Bogskär sijaitsee niin erillään, että se jää Suomen sisäisten aluevesien ulkorajan ulkopuolelle, ja saariryhmälle on siksi määritelty erilliset sisäiset aluevedet.[4][5] Bogskärin ulkoiset aluevedetkin olivat vuoteen 1995 saakka erillään Suomen muusta valtioalueesta. Kun aluemeri tuolloin levennettiin 4 meripeninkulmasta 12 meripeninkulmaan, Bogskärin ja muun Suomen aluemeret yhtyivät.[6][7] Bogskärin eteläpuolella aluemeri ulottuu nykyisinkin vain 3 meripeninkulman päähän.[7]

Rakennusvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bogskärin vaarallisuus merenkululle tunnettiin jo 1600-luvulle mennessä, jolloin se merkittiin merikarttoihin. Ruotsi pyrki 1830-luvulta lähtien vaikuttamaan Suomen suuriruhtinaskuntaan niin, että luodolle rakennettaisiin valomajakka. Vuonna 1851 itäiselle luodolle pystytettiin 5,4 metrin korkuinen kivinen tunnusmajakka, mutta muuten rakentamissuunnitelmat eivät edenneet, koska hanketta pidettiin liian kalliina.

Luotsilaitoksen päällikkö Boris Nordman ehdotti majakan rakentamista senaatille vuonna 1867. Varat rakentamiseen myönnettiin lopulta niin, että rakennustyöt läntisellä luodolla pääsivät alkamaan keväällä 1880. Läntinen luoto oli kuitenkin huomattavan altis peittymään talvisin jääröykkiöiden alle. Rakennusaikana koettiinkin useita takaiskuja ja vastoinkäymisiä jäiden ja toisaalta myrskyjen vuoksi. Niistä huolimatta työt etenivät niin, että majakka vihittiin käyttöön 29.8.1882. Sen valo syttyi ensimmäisen kerran 12.9.1882.[8]

Toimintavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakan sodassa vaurioitunut yläosa.

Majakalla oli 9 hengen miehistö, josta puolet oli kerrallaan majakalla. Majakka ei kuitenkaan ollut riittävän vahvaa tekoa, ja se vaurioitui majakanvartijoiden kauhistukseksi myrskyssä talvella 1889. Korjaustöissä 1894 sitä vahvistettiin lisää ja painon lisäämiseksi sen sisä-ja ulkokuoren väli täytettiin betonilla kolmanteen kerrokseen asti. Vuonna 1905 majakalle asennettiin langaton lennätin, sitä ennen majakanvartijat pitivät yhteyttä antamalla erivärisiä valomerkkejä ohikulkeville laivoille.

Alkuperäinen majakka vaurioitui ensimmäisessä maailmansodassa korjauskelvottomaksi saksalaisen sotalaivan tulituksessa. Uusi automaattinen majakka rakennettiin vuonna 1922 betonipilarien varaan. Majakka on peruskorjattu vuonna 1981, jolloin se varustettiin helikopteritasanteella. Majakka on maalattu nykyään sinivalkoiseksi ja se toimii aurinkoenergialla. [9]

Alueella sijaitsee myös sääasema, ja se on maan leudoin paikka, tosin asumaton. Esimerkiksi vuonna 2014 terminen kevät alkoi jo 2. helmikuuta [10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karttapaikka (Kuntaraja näkyy kartassa. Hakutuloksissa Bogskär nimellä ”Bogskär, Kökar”) Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2015.
  2. Automaattiasemat Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.5.2009.
  3. Suomi – Saarten ja vetten maa, s. 43. Työ- ja elinkeinoministeriö. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.5.2009).
  4. Hallituksen esitys (HE 114/1994) Viitattu 14.9.2009.
  5. Asetus Suomen aluevesien rajoista annetun lain soveltamisesta (993/1995) Viitattu 14.9.2009.
  6. Valtiopäivät 1994: Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 16 Viitattu 20.5.2011.
  7. a b Laki Suomen aluevesien rajoista (18.8.1956/463) Viitattu 14.9.2009.
  8. Seppo Laurell: ”Bogskär”, Valo merellä. Suomen majakat 1753-1906., s. 221. ISBN 978-952-9745-28-9. Helsinki: John Nurmisen Säätiö, 2009. fi
  9. Seppo Laurell: Suomen majakat. Nemo, 1999. ISBN 952-5180-21-2.
  10. http://www.tutiempo.net/clima/BOGSKAR/01-2014/29790.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]