Gustavsvärn

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustavsvärn
Eldskär
Gustavsvarn.jpg
Sijainti Hankoniemen edusta
Kunta Hanko
Koordinaatit 59°48.0′N, 22°56.8′E
Valmistumisvuosi 1865[1]
Automatisoitu 1951
Korkeus 11[1] m
Valon korkeus 18,0 m
Valon kanto 25 km (13,5[2] mpk)
Haus LennartHell.svg
Lisää majakka-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Gustavsvärn (ent. Eldskär[3]) on kalliosaari Hangon Tulliniemen kaakkoispuolella noin kolmen kilometrin päässä Hangosta lounaaseen[3].

Saarella sijaitsee majakkatorni, linnoitteen raunio ja sumusireenin hoitajan entinen asunto, jota nykyisin käytetään majoitustilana. Sumusireenin hoitajan asuntoa käytetään yöpymiseen. Käyttöoikeus on Majakkaseuran talkoisiin osallistuvilla[4].

Saari on kallioinen ja sen pintamaakerros on erittäin ohut, eikä sillä kasva puita muutamia pihlajia lukuun ottamatta. Saaren jyrkät, äkkisyvät kalliorannat ovat suosittuja sukelluskohteita. Äkkisyvien rantojen vuoksi purjelaivat kiinnittyivät saaren rannoille, tästä on edelleen nähtävillä kallioon hakattuja rautarenkaita.[3] Veden syvyys saaren ympärillä on 20–30 metriä. Saaren pituus on 200 metriä, leveys yli 100 metriä[4].

Krimin sodan aikana saarta puolusti pari sataa miestä. Saarella on enimmillään vuosina 1900–1939 ollut asukkaina kolme perhettä, joilla oli 15 lasta. Kaksi miehistä toimi majakanvartijoina, yksi oli sumusireeninhoitaja.[4]

Kalliossa on kuninkaan monogrammi majakan perustamisen ajalta. Kallioista on lohkottu linnoitukseen käytetty kiviainesta. Lisäksi saari yritettiin räjäyttää 27 elokuuta 1854, kun Venäjän vallanpitäjät katsoivat, että sen ylläpito oli liian kallista eikä sillä ollut riittävästi sotilaallista merkitystä. Räjäytysyritykseen käytettiin 10 000 kilo mustaa ruutia. Kymmenkunta vuotta myöhemmin 1865 saarelle tuli kuitenkin johtoloisto, ja siitä alkaen valot ovat ohjanneet laivojen kulkua Hangon vesillä.[4]

Linnoitusta pommitettiin talvisodan aikana. Sodan jälkeen se vuokrattiin Neuvostoliitolle osana Hangon vuokra-aluetta. Venäläiset kaivoivat Gustavsvärnin muurien sisäpuolelle korsuja, joita ei ole enää jäljellä. Vuokra-alue palautettiin 4. joulukuuta 1941.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gustavsvärn Majakkamukit. Viitattu 22.11.2016.
  2. Merenkulkulaitos – Gustavsvärnin majakka [vanhentunut linkki]
  3. a b c Majakkaseura.fi – Gustavsvärn, viitattu 25.11.2011
  4. a b c d Arja Kivipelto, Majakkasaaren vahtina, Helsingin Sanomat 25.11.211 sivu D 2
  5. Hangon Vartija luontoon. Metsähallitus. Viitattu 22.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]