Gustavsvärn
| Sijainti |
|---|
| Korkeus |
16 m |
|---|---|
| Luokitus |
Rekisteröity arkeologinen kohde Suomessa (d) |
| Osa kohdetta |
Hankoniemen sotahistorian kohteet (d) |
| Valmistunut | |
|---|---|
| Otettu käyttöön | |
| Automatisoitu |
| Valon korkeus |
18,0 m |
|---|---|
| Valonkanto |
25,0 km |
| Valon ominaisuudet |
FI(2) W 10s |
| ARLHS | |
|---|---|
| Admiralty |
C1918.4 |
| NGA |
15172 |
| Koordinaatit |
|---|
Gustavsvärn (ent. Eldskär) on kalliosaari Hangon Tulliniemen kaakkoispuolella noin kolmen kilometrin päässä Hangosta lounaaseen.[1]
Saarella sijaitsee majakkatorni, linnoitteen raunio ja sumusireenin hoitajan entinen asunto,[1] jota nykyisin käytetään majoitustilana. Sumusireenin hoitajan asuntoa käytetään yöpymiseen. Käyttöoikeus on Majakkaseuran talkoisiin osallistuvilla.[2]
Saari on kallioinen ja sen pintamaakerros on erittäin ohut, eikä sillä kasva puita muutamia pihlajia lukuun ottamatta. Saaren jyrkät, äkkisyvät kalliorannat ovat suosittuja sukelluskohteita. Äkkisyvien rantojen vuoksi purjelaivat kiinnittyivät saaren rannoille, tästä on edelleen nähtävillä kallioon hakattuja rautarenkaita.[1] Veden syvyys saaren ympärillä on 20–30 metriä. Saaren pituus on 200 metriä ja leveys yli 100 metriä.[2]
Krimin sodan aikana saarta puolusti pari sataa miestä. Saarella on enimmillään vuosina 1900–1939 ollut asukkaina kolme perhettä, joilla oli 15 lasta. Kaksi miehistä toimi majakanvartijoina ja yksi oli sumusireeninhoitaja.[2]
Kalliossa on kuninkaan monogrammi majakan perustamisen ajalta. Kallioista on lohkottu linnoitukseen käytetty kiviainesta. Lisäksi saari yritettiin räjäyttää 27. elokuuta 1854, kun Venäjän vallanpitäjät katsoivat, että sen ylläpito oli liian kallista, eikä sillä ollut riittävästi sotilaallista merkitystä. Räjäytysyritykseen käytettiin 10 000 kiloa mustaa ruutia. Kymmenkunta vuotta myöhemmin 1865 saarelle tuli kuitenkin johtoloisto, ja siitä alkaen valot ovat ohjanneet laivojen kulkua Hangon vesillä.[2]
Linnoitusta pommitettiin talvisodan aikana. Sodan jälkeen se vuokrattiin Neuvostoliitolle osana Hangon vuokra-aluetta. Venäläiset kaivoivat Gustavsvärnin muurien sisäpuolelle korsuja, joita ei ole enää jäljellä. Vuokra-alue palautettiin 4. joulukuuta 1941.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gustavsvärn ja sumusireeninhoitajan talo Suomen Majakkaseura. Viitattu 9.12.2018.
- ↑ a b c d Kivipelto, Arja: Majakkasaaren vahtina. Helsingin Sanomat, 25.11.2011, s. D 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Gustavsvärn - Hangon Vartija luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 9.12.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustavsvärn Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Sijainti ja kuvaus
- Hankoniemen sotaisa historia luontoon.fi
- Sampo Ahto: Suomenlahden rauniolinnat. Helsinki: Sotasokeat ry (Kauppakirjapaino Oy), 1977. Sivut 48-70.
- Gustavsvärn - Suomen Majakkaseura ry Suomen Majakkaseura ry.
- Koljonen,Laura: Gustavsvärnin majakka Hangossa 150 vuotta – Ennen karulla saarella asuttiin, mutta nyt siellä selviää vain ruohosipuli 25.6.2018. Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2018.
