Kallon majakka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kallon majakka
Kallon majakka.
Kallon majakka.
Sijainti Kallon saari
Kunta Pori
Valtio Suomi
Koordinaatit 61°35.60′N, 21°27.74′E
Valmistumisvuosi 1903[1]
Valon korkeus 11,0 m
Valon kanto 17,4 km (9,4 mpk)
Haus LennartHell.svg
Lisää majakka-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kallon majakka on Porin Mäntyluodon edustalla Kallon saarella sijaitseva majakka.

Ensimmäinen loistokoju Kallon saarelle pystytettiin vuonna 1884. Sen valo sytytettiin ensi kerran 15. syyskuuta 1885. Majakan ensimmäinen sumumerkinantolaite oli vuodelta 1901 peräisin oleva käsikäyttöinen Hansenin sireeni.[1]

Nykyinen rautaelementeistä koottu kahdeksankulmainen majakkatorni ja sen kyljessä oleva puurakenteinen loistonhoitajan asunto on rakennettu vuonna 1903[1] arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan.

Vuonna 1906 käsikäyttöinen sumusireeni korvattiin kuulamoottoreilla ja kompressorilla toimivalla sireenillä, jolle rakennettiin erillinen konesuoja. Sumutorvi oli seitsemän metriä pitkä ja sen kidan halkaisija oli kolme metriä.[1]

Majakassa oli kaksi erillistä päällekkäistä valolaitetta, joiden tunnuksina olivat toisistaan poikkeavat punavalkoiset vilkkuvalot. Valolaitteisto muutettiin ensin kaasukäyttöiseksi ja sitten sähkökäyttöiseksi 1930-luvulla, ja samalla myös sumumerkinantolaite korvattiin sähkökäyttöisellä nautofonilla.

Kallon majakka sekä sen jatkeena oleva punainen puinen loistonhoitajan asunto on Suomen kuvatuimpia majakoita, sillä Marjaniemen majakan lisäksi se on ainoa majakka, jonka juurelle voi ajaa henkilöautolla.

Kansainvälinen majakka- ja majakkalaivaviikonloppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloppuun ovat osallistuneet rekisteröityneenä amatööriradioasemana Lylyn Viestivarikon Radiokerho, OH3V, 2006, Teljän Radioamatöörit, OH1AF, 2009 ja 2011 sekä Tampereen teekkarien radiokerho, OH3TR, 2015.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 150-152. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]